Sivut

perjantai 30. marraskuuta 2012

Itse tehty saippua avokadoöljystä ja kurkkumehusta

kurkkusaippua


Tämän saippuan tekeminen oli hauskaa! :) Nuo kukkakuviot ovat vielä pehmeisiin saippuapaloihin painettuja, muksusaippuamassasta aikoinaan tehtyjä pikkusaippuoita. Painelin ne näihin saippuoihin hetken mielijohteesta kun saippuahalkoa leikatessani huomasi saippuan olevan vielä tosi pehmeää. Aika veikeitä näistä tuli! 

Minulla on ollut jonkin aikaa kaapissa odottamassa Gracefruitin Kurkku-tuoksuöljyä; olen haaveillut jonkun keveänraikkaan suihkusaippuan tekemisestä. Toisaalta taas on kovasti kiinnostanut testata saippuassa avokadoöljyä jonka sanotaan olevan hoitava ja muutenkin mainio öljy saippuan valmistukseen. Lisäksi avokadoöljystä tulee saippuaan kauniin vihreä väri.
 

Avokado ja kurkku samassa saippuassa kuulosti ihan hyvältä kombolta joten miksipä ei! Kurkkutuoksu sopii vihreän saippuan tuoksuksi kivasti ja  nesteeksi vielä kurkkumehua niin tuoksulla on ihan looginen yhteys saippuan valmistusaineisiin.

Rasvoina käytin avokadoöljyä, oliiviöljyä, kookosrasvaa, sheavoita ja risiiniöljyä. Avokadoöljy ja sheavoi huolehtivat hoitavuudesta, oliiviöljy on hoitava myös ja ylipäätään hyvä pohjarasva saippualle, kookosrasva tuo rakenteeseen kovuutta ja saippuaan vaahtoavuutta ja risiiniöljy buustaa kuplia ja vaahtoa myös. Lisäsin massaan lisäksi teelusikallisen vihreää savea väriä varmistamaan.


kurkkusaippua muotissa

Kukkien painelu saippuaan onnistui melko hyvin; aluksi laitoin kukan pariin saippuaan tosi reunaan minkä johdosta saippua hiukan lohkesi reunalta. Lohkeamat oli saippuan pehmeyden ansiosta helppo muovata umpeen mutta ulkonäkö hieman kärsi. Loput kukat asetin ihan keskelle eikä näkyviä lohkeamia juuri tullut. Leikkasin kukkia myös hiukan ohuemmiksi jolloin koristeet eivät ”levittäneet” saippuapalaa niin paljon. 

Mehupurkkimuotti antoi aika paljon periksi joten halko ”pullistui” keskeltä. Halusin näistä säännöllisemmän muotoisia joten leikkasin reunoja suoremmiksi reilulla kädellä. Leikkasin myös halon pinnan pois; massa kuumeni ja kuohui hiukan muottiinlaiton jälkeen joten pinta muistutti jähmetyttyään lähinnä röpelöistä matelijannahkaa. En oikein tykännyt joten pois vaan!




Leikkausroippeista muovailin palloja. Palleroita tuli aika paljon ja niitä  aion käyttää jonkun muun saippuan koristeena.  Kokeilematta on vielä esimerkiksi oliiviöljysaippua tai sen paranneltu versio, sellaiseen nämä saattaisivat sopiva ihan kivasti! 

Tässä vielä kuva SoapCalcin saippualaskelmasta, siitä löytyvät rasvojen, veden ja lipeän tarkat määrät.




tiistai 27. marraskuuta 2012

Jokaisen Naisen Kirja: Silmien hoitoa



Kirpparilöytö


Kirjahyllyssäni on kirpparilöytö muutaman vuoden takaa; Lempi Torpan toimittama, kustannusosakeyhtiö Kiven vuonna -45 julkaisema Jokaisen Naisen Kirja. Kirjassa paneudutaan naisen elämän eri osa-alueisiin; käytöstavoista terveyden- ja kauneudenhoitoon, edustusrouvan roolista raha-asioihin. Kauneudenhoito-osio kiinnostaa minua sattuneesta syystä ihan erityisesti.

En tiedä ohjeistetaanko nykyisissa kauneusoppaissa erikseen silmien hoitoa, mutta 40-luvun naisille suunnatussa oppaassa silmien hoidolle on omistettu oma osionsa. Ohje kuulostaa silmänhuuhtelukuppeineen minusta aika hurjalta, tiedä sitten saisiko tällä hoitometodilla väsymyspunoituksen väistymään! :)



SILMIEN HOITOA

Silmät huuhdotaan erityisissä lasisissa silmänhuuhtelukupeissa, jotka sulkeutuvat tiiviisti silmän ympärille. Huuhdelasi täytetään 2%:sella boorivesiliuoksella tai miedolla suolavedellä (1/4 tl. lasia kohden) ja kumpaankin silmään eri huuhdevesi. Jos silmät ovat tuulesta tai jostain muusta syystä erityisen verestävät, virkistetään niitä erityisillä silmätipoilla, joita saa apteekista lääkärin määräyksen mukaan. Jos taas boorivesihuuhtelut tuntuvat kirveltävän luomien sisäpintaa peittävää limakalvoa, on syytä miedontaa liuosta ruusuvedellä. Kumpaakin ainesosaa sekoitetaan yhtä paljon.

Erityisesti silmiä rasittavan työn jälkeen olisi käytettävä hauteita. Luomet on ensin voideltava jollain ravitsevalla voiteella, joka kevyesti taputellaan sormenpäillä ihoon alaluomessa ohimosta nenän juureen ja yläluomessa päinvastoin. Sen jälkeen asetetaan lämpimät kamomilla- tai maitohauteet silmien päälle. Kamomillatee valmistetaan sekoittamalla 2 tl. kamomillaa 1!4 l. vettä. Kun kääreet on asetettu silmien päälle, levätään hiljaa, kunnes hauteet ovat jäähtyneet, sen jälkeen ne kostutetaan uudelleen, ja näin jatketaan 15-20min. ajan. Lopuksi silmät huuhdellaan haalealla vedellä.

Jokailtaiseen silmien hoitoon kuuluu myös silmäripsien ja kulmakarvojen harjaaminen. Tämä suoritetaan risiiniöljyyn tai vaseliiniin kastetulla pienellä harjalla, jolla ripset harjataan ylöspäin kaareviksi.



torstai 22. marraskuuta 2012

Valon pilkahduksia

Lumettoman loppuvuoden hämärässä kaikenlainen valo tuntuu luksukselta. Huomasin juuri että meidän kaikki jouluun viittavat koristelut ovat jonkinsortin valoja. :)




Eipä mulla muuta. Valoa päiväänne! :)




maanantai 19. marraskuuta 2012

Nätti mutta arvaamaton





Pitkästä aikaa löytyi aikaa saippualle! Tein kasvosaippuaa jossa osa on höystetty hoitoturpeella, osa vihreällä savella. Tämän erän valmistus ei mennyt ihan ongelmitta ja tämä postaus käsitteleekin niitä "haasteita" joita tämän saippuerän kanssa vastaan tuli. 

Kun olin sekoittanut lipeän ja veden ja sulattanut rasvat, oli ainesten yhdistämisen ja sauvasekoittimen vuoro. Tuntui ettei saippua kiisselöidy ollenkaan. Tarkoitus olikin jättää kiisseli ensimmäisessä vaiheessa aika löysäksi ja surrutella kunnolla vasta höysteiden lisäämisen jälkeen. 

Ei tarvinnut varoa liian tömäkkää kiisseliä sillä tämä massa ei paksuuntunut vaikka kuinka sekoitin. Lopulta luovutin ja jaoin litkun kahtia; toiseen osaan lisäsin hoitoturvetta, toiseen vihreää savea. Ja armotonta vatkausta taas. Rakenne ei parantunut juuri ollenkaan. 








Tarkoitukseni oli tehdä ”kaksikerroksinen” saippua jonka alaosa olisi ollut tummanruskea ja yläpuoli vaalean vihreä. Kuviointia en suunnitellut testaavani. Kaadoin ensin turvelitkun muottiin, sen jälkeen aloin varovasti kaataa vihreää lientä. Eihän se tietenkään nätisti pinnalle jäänyt vaan katosi turpeeseen! 

Loppuosa vihreästä saippuakiisselistä jäi kuitenkin päällimmäiseksi ja saippuahalon pinta oli soman vihreä, pienillä ruskeilla kuvioilla. Tasaisen kaksikerroksista tästä ei taatusti tulisi joten ihan vaan testin vuoksi pyöräyttelin massaa vielä grillitikulla, jos se vaikka toisi jotain mukavaa kuviota. 

 

En odottanut suuria kun vein saippuan jähmettymään. Suunnittelin odottavani pari päivää jotta voisin kokeilla tuleeko saippuasta leikattavaa tavaraa ollenkaan. Yllätys oli suuri kun saippua alkoi ihan oikeasti jähmettyä hyvinkin pian. Wohoo!!!







Muttamutta.. Halon pinta pisaroi. Neste tuntui liukkaalta = olisiko niin etteivät rasvat ja lipeä olleet sekoittuneet kunnolla? Eihän tästä tullut edes kunnon kiisseliä joten siltä vaikutti. Kuvasta näkee että nestettä oli pinnalla ihan reilusti. 

Seuraavana aamuna pinta ei enää kiillellytkään öljyisenä; se tuntui kostealta edelleen mutta tuommoisia ”lammikoita” ei enää ollut. Uskaltauduin leikkaamaan saippuan (hanskat kädessä) ja voi vitsi miten nätti kuvio halosta paljastui! :)




 
Vaikka saippuan pinta olikin jo ”matta”, saippuamuottia vasten olleet pinnat kiiltelivät edelleen. :/ Leikkauspinnoista ei kuitenkaan tihkunut nestettä tai rasvaa. Saippuassa on myös pieniä reikiä mutta olen 99% varma että ne ovat ilmakuplia. Vatkasin saippuamassaa semmoisella raivolla ettei ole mikään ihme jos ilmaa on massan joukkoon joutunut! Ilmakuplia näyttäisi myös olevan vain ruskeassa osassa saippuaa joka oli kevyempää ja nestemäisempää. 

En oikein tiedä mitä tälle saippualle tekisin. Vaikka pinnan neste jonnekin katosikin, silti takaraivossa kummittelee epäilys etteivät lipeä ja rasva ole sekoittuneet kunnolla ts. saippuassa olisi neutraloitumatonta lipeää. Se tarkoittaisi sitä ettei saippuaa voi käyttää. :/  Jätän saippuan kuitenkin kypsymään eli minulla on ainakin kuukausi aikaa suunnitella mitä tälle ihan nätille mutta hiukan epäilyttävälle erälle tekisin!

lauantai 10. marraskuuta 2012

Itse tehtyä huulirasvaa!





Minun on ollut jo pitkään ollut tarkoitus tehdä meidän perheelle huulirasvat. Ilmat ovat jo sen verran viileät että niitä tarvitaan. Mietin ensin josko tekisin rasvan Pienen Tuoksukaupan ohjeella mutta halusin vielä tutkailla muitakin vaihtoehtoja. Strömsössä on näemmä tehty suklaista huulirasvaa (nam!) mutta olisiko se liiankin namia; tulisiko sitä käytettyä ihan vaan hyvän tuoksun/maun vuoksi? Ohjelman keskustelusta löysin toisenkin Strömsön ohjeen jonka lopulta sitten otin oman ohjeeni pohjaksi. 

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään manteliöljyä; sitä en voi kuitenkaan huulirasvassa käyttää koska lapseni ovat pähkinöille allergisia, en uskalla ottaa riskiä. Toisekseen minulla on pikkuinen pussillinen kahvivoita joka sopisi varmaan huulirasvaan ihan hyvin. Kahvivoi ei ole kiinteää eikä myöskään juoksevaa; se muistuttaa koostumukseltaan lähinnä palmuöljyä. En oikein osannut päättää laskisinko kahvivoin huulirasvassa kiinteäksi rasvaksi vai öljyksi. Päädyin lopulta käyttämään sitä manteliöljyn sijaan yhdessä jojobaöljyn kanssa. Nämä huulirasvat laitoin hylsyihin joten halusin rasvoille mieluummin kiinteän kuin liian pehmeän koostumuksen.





Kahvivoi tuoksuu ihanalle; jotenkin kahvimaiselle tietenkin. Sen tuoksussa ei ole makeutta mutta se on pehmeän lämmin. Oletin sen olevan myös jotenkin ”kitkerä” mutta sitä se ei minusta ollut. Oikein miellyttävä rasva huulirasvaan siis! Mieheni tykkäsi myös kahvivoin tuoksusta joten kahvivoi sai toimia näiden ensimmäisten huulirasvojeni aromiaineena. Minulla olisi ollut myös mangon tuoksuinen huulirasvojen tuoksuttamiseen (ja ”maustamiseen”) tarkoitettu aromiöljy mutta se jää nyt odottamaan myöhempiä huulirasvaeriä. 
 

Kahvintuoksuinen huulirasva: 


  •  8 g mehiläisvahaa
  • 6 g kaakaovoita
  • 8 g kahvivoita 
  •  4 g jojobaöljyä
 
Kaakaovoi on tosi kova rasva; se tuo huulirasvaan jämäkkyyttä. Mehiläisvaha on myös kiinteää joskaan ei yhtä kovaa kuin kaakaovoi, mutta eiköhän sekin rakennetta jämäköitä. Mehiläisvaha myös hoitaa huulia. Jojobaöljy on kallis mutta aivan ihana öljy, (tai virallisesti se on vaha vaikka juoksevassa muodossa onkin) kaikenlaiseen kosmetiikkaan. Se sopii ärtyneellekin iholle ja myös pienten lasten voiteisiin. 





Huulirasvan tekeminen on helppoa: rasvat ja öljyt sulatetaan ja sekoitetaan tasaiseksi ja kaadetaan pieniin purkkeihin tai hylsyihin ja annetaan jähmettyä viileässä. Minä sulattelin vahat ja rasvat vesihauteessa. Eniten aikaa meni mehiläisvahan sulamiseen eli jos haluaa homman vieläkin nopeammaksi, kannattaa mehiläisvaha pilkkoa pieneksi. 

Kun öljyseos oli valmis, laitoin viisi kappaletta huulirasvahylsyjä kumilenksulla nipuksi, tarkistin että hylsyt on rullattu kaikkein syvimpään asentoon ja aloin täyttää hylsyjä. Täyttäminen olisi sujunut varmaan ihan hyvin vaikkapa teelusikalla mutta minulla oli apuna apteekista hankittu lääkeruisku jolla oli helppo täyttää pienet hylsyt juoksevalla rasvaseoksella. Reseptistä tuli neljä täyttä hylsyä ja yksi pikkupurkillinen. Halusin testata myös tuon purkin; muuten olisi varmaan tullut viisi hylsyllistä. 


Itse tehty huulirasva joululahjaksi?


Huulirasvat on hyvä jäähdyttää viileässä; vaikkapa jääkaapissa tai tähän aikaan vuodessa ulkona. Viileä ehkäisee huulirasvan rakeistumista. Viiletessään huulirasva menee hieman kuopalle. On siis hyvä jättää hiukan rasvaseosta; sillä voi täyttää ja tasoitella huulirasvojen pinnat. Itse siistin rasvat vielä leikkaamalla veitsellä epätasaisen kärjen pois. 

Huulirasvat jäähtyivät tosi nopeasi ja olivat heti käyttövalmiita. Aika hauska idea vaikka ihan itse tehdyksi joululahjaksi! :) Huulirasvahylsyjä ja huulirasvoihin käytettäviä rasvoja ja muita tykötarpeita myy muun muassa Pieni Tuoksukauppa.