Sivut

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Suolasaippua mustasta suolasta



suolasaippua musta suola



Suolasaippuan tehtailu jatkuu! Hankin jokunen aika sitten tummansävyistä mustaa suolaa ja pakkohan sitä oli päästä saippuaan testaamaan. Reseptiksi valitsin Saara Kuhan merisuolasaippuan ohjeen jolla olen aiemminkin suolasaippuaa tehnyt.

Käsille ja vartalolle tarkoitettuun saippuaan käytän mieluiten karkeaa suolaa, hienon suolan säästän kasvosaippuoita varten. Tämän saippuan ajatus oli että tummemmat suolakiteet toisivat saippuaan pilkkukuvion ja että suolakiteet ylipäätään erottuisivat paremmin kuin perinteisessä merisuolasaippuassa.


Sepelisaippua?

 

ruususuolaa ja mustaa suolaa
Mustan suolan ja ruususuolan seos


Kaadoin karkeaa mustaa suolaa kuppiin; se näytti ihan sepeliltä! Sepelisaippua? Hmmh, ei kuulosta kauhean houkuttelevalta. :/ Ruususuola on väriltään hempeän vaaleanpunertavaa ja lopulta päätin laittaa tähän saippuaan sekä mustaa suolaa että vaaleanpunaista Himalajan ruususuolaa eli kristallisuolaa saippuan ilmettä keventämään.

No, seos näytti edelleen sepeliltä ruususuolalisästä huolimatta! xD Ei se mitään,  tehdään sitten sepelisaippuaa!


"Sepelit" saippuakiisselissä


Saippuamassan teko sujui jo rutiinilla. Kiisseli onnistui hyvin, se paksuuntui nopeasti ja lisäsin mukaan ”sepelin”. Mielenkiinnolla odotin reagoisiko rikkipitoinen musta suola ja lipeää sisältävä saippuaseos jotenkin mutta mitään erityistä ei onneksi tapahtunut. Ei  räjähdystä, kiehumista tai edes kummempaa rikinlöyhkää. Hyvä niin!

Tässä vaiheessa saippuamassa alkoi jäsähtää. En usko sen johtuvan suolan laadusta sillä alkuperäisessä ohjeessakin varoitetaan nopeasta jäsähtämisestä.


Värjäyskokeilu hiilitableteilla

 

 

musrkasttuja hiilitabletteja

 


Sitten muistin että minun piti kokeilla puoleen saippuamassaan väriä! Olin murskannut muutamia hiilitabletteja, ajattelin testata josko niistä saisi mustaa väriä saippuaan. Kun hiilijauhe kerran oli valmiina, ajattelin joka tapauksessa yrittää saada ainakin yhden värjätyn saippuan tehtyä.

Lisäsin hiilitablettijauhetta yhteen muottiin ja sekoitin massaa grillitikulla. Ei muuten ollut helppoa! Karkea suola ja kokoajan jähmeämmäksi muuttuva saippuamassa tekivät jauheen sekoittamisesta aika haasteellista.



musta väri saippuaan


Sain kuitenkin jauheen jotenkuten massan sekaan. Ihan täysin tasaista ei väristä tullut mutta ihan o.k lopputulos kuitenkin. Mustaa ei saippuasta tullut vaan tummaa harmaata. Pala näyttää oikeastaan aikalailla pieneltä betoniharkolta! :D


suolasaippuat saippuamuoteissa


Välttääkseni betoniharkkofiiliksen, ajattelin roiskaista saippuan päälle joitakin suolakiteitä. Harmaan saippuan päälle laitoin vaaleanpunaista ruususuolaa, parin vaalean saippuan päälle taas tummanpunaista mustaa suolaa.

Tuosta harmaasta saippuasta tuli minusta lopulta ihan kivan näköinen. Harmaan ja vaaleanpunaisen kontrasti on aika hauska!

Suolasaippua musta suola ruususuola

lauantai 29. syyskuuta 2012

Hyötykasvikuivuri, kasvikuivuri, sienikuivuri, elintarvikekuivuri..

..eli suppilovahveroiden kuivaamista siihen tarkoitetulla laitteella

 

Sopu-hyötykasvikuivuri elintarvikekuivuri sienikuivuri

Syksyn suppilovahverosaaliin innoittamana päätin vihdoin hankkia talouteemme sienten kuivaamiseen soveltuvan hyötykasvikuivurin (eli sienikuivurin eli kasvikuivurin eli elintarvikekuivurin). Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen päädyin tilaamaan Sopu –merkkisen laitteen. Sopu-kuivurin lisäksi harkintalistalla olivat Orakas-kuivuri, OBH Nordica-kuivuri ja Evermat-kuivasäilöntälaite.

Hintaa kuivurilla oli 149 e + toimituskulut. Se on paljon rahaa verrattuna esimerkiksi OBH Nordican kasvikuivuriin hintaan (49,95 paikallisessa Prismassa), mutta Sopu-kuivuri tuntui sopivan juuri meidän tarpeisiimme paremmin: Se on iso (=voi kuivata isoja määriä kerralla), kuitenkin kevyt siirrellä ja mikä tärkeintä: sen saa taiteltua kokoon kun sitä ei tarvita. Paljon kuivauspinta-alaa mutta vaatii vain pienen tilan varastoitaessa siis!

Käytännöllisyydestä ja tehokkuudesta Sopu-kuivuri ei ole ihan parhaita arvioita omassa kokoluokassaan netin perusteella saanut, mutta olen vakuuttunut että se on joka tapauksessa paljon parempi kuivausvaihtoehto kuin tähänastiset kokeiluni: sienten kuivaaminen uunissa ja sienten kuivaaminen harson (tai sanomalehden) päällä.



Orakas vai Sopu?


Sienikuivureiden ja kasvikuivureiden ”Rolls Royce ” on ilmeisesti Orakas-kuivuri. Se on kokonsa puolesta kuivureiden raskasta sarjaa kuten Sopukin, mutta eroaa edellisestä ainakin valmistusmateriaaliltaan ja toimintaperiaatteeltaan.  

Sopu-kuivuri on polypropeenia (jonka vuoksi se on kevyt ja sen saa taiteltua kokoon) kun Orakas on kauttaaltaan metallia. Sopu-kuivurissa on erillinen lämminilmapuhallin, Orakas-kuivurissa puhallin on integroitu laitteeseen. Hintaa Orakas-kuivurilla on päälle 400 euroa eli yli tuplaten enemmän kuin Sopu-kuivurilla.

Sopu-kuivuri on materiaaliltaan polypropeenia mikä tekee siitä kevyen ja helposti kokoontaiteltavan.

Polypropeeni materiaalina on Sopu-kuivurille sekä vahvuus että heikkous. Materiaali muistuttaa ulkonäöltään hämäävän paljon hopeanväristä aaltopahvia. (!) Polypropeeni on taipuisaa mikä tekee kuivurin ensivaikutelmasta aika heppoisen. Käyttövalmiiksi koottu kuivuri pysyy kuitenkin tukevasti kasassa ja sen hyllyt kestävät painoa ihan hyvin.


Sopu-hyötykasvikuivuri elintarvikekuivuri sienikuivuri
Kuivasulaatikon materiaali muistuttaa ulkonäöltään aaltopahvia. Todellisuudessa se on kestävää ja turvallista muovimateriaalia


Keveästä ja taipuisasta materiaalista johtuen kuivurin sisällä olevat hyllyt eivät liiku kovin sulavasti;  veikkaan että metallisen Orakkaan kanssa vastaa ongelmaa ei ole. En pidä tätä kuitenkaan suurena puutteena sillä kuivuri ei ole jokapäiväinen kodinkone ja hyllyt saa kuitenkin paikoilleen ja pois ilman hermojen menetystä.

Jos on paljon rahaa ja säilytystilaa ja on kuivurin hevijuuseri, Orakas lienee pätevin vaihtoehto. Minun tilanteeseeni Sopu tuntui sopivan paremmin. :)


Sopu-kuivurin kokoaminen ja käyttö


Sopu-kuivurikokonaisuus
koostuu kokoon taittuvasta kuivauslaatikosta, ritilämäisistä irrotettavista välihyllyistä sekä lämminilmapuhaltimesta. Laatikko-osan kokoaminen vaati hetken pohdintaa mutta oli kuitenkin mielestäni helppo kasata, insinööriä ei apuun tarvittu.

Laatikko-osa on (heppoisen oloisesta materiaalista huolimatta) suunniteltu varsin toimivaksi ja siinä otettu huomioon monia pieniä yksityiskohtia: hyllyt eivät ole ihan pystysuoraan päällekkäin jotta ilma kiertää helpommin, yläosan luukkuja voi säätää eri asentoihin lämpötilan säätämiseksi yms.

Hämmentävintä kuivurissa mielestäni oli erillinen lämminilmapuhallin joka asetetaan kuivaamisen ajaksi kuivauslaatikon eteen puhaltamaan lämpöä laatikkoon sen alaosassa olevasta aukosta. Tästä soitin valmistajalle ja varmistin että onko alhaalla edessä oleva läppä todellakin puhaltimen oikea sijoituspaikka. Oli se.

Plussaksi Sopu-kuivurille lasken myös varsin ystävällisen asiakaspalvelun; puhelimeen vastaa kuivurin kehittänyt rouva itse. Hän neuvoo mielellään ja jos ei pääse vastaamaan puhelimeen, soittaa kyllä takaisinpäin. Vaikka soitinkin valmistajalle, annan plussaa myös hyvin laadituista kasaus- ja käyttöohjeista sekä ohjeiden mukana tulleesta vinkkivihkosesta.



Sopu-kuivurin lämminilmapuhallin on erillinen ja sen sijoituspaikka on alhaalla kuivauslaatikon edessä.


 Hyvin toimii! :)


Ensimmäiset sienet on nyt kuivattu ja toiset hurisevat sienikuivurissa parhaillaan. Hurruttelin (jo osin harson päällä kuivuneita) suppilovahveroita kuivurissa jonkun tunnin, ja oikein kauniita ja rapsakoita niistä tuli.  

Tuoreiden suppilovahveroiden kuivaaminen kestää kuulemma kuutisen tuntia mikä on mielestäni ihan o.k aika kun lopputulos näyttäisi olevan priimaa. Varmistuksen siihenkin saan kun tuo hurisemassa oleva erä on valmis. Huoneessa harson tai sanomalehden päällä kuivatettuja suppilovahveroita en ole saanut niin rapeiksi mitä kasvikuivurilla ensimmäisessä testissä sain.

Tähän astisten kokemusten perusteella olen tyytyväinen hankintaani! Tällä tullaan kuivaamaan tänä syksynä ja tulevina vuosina vielä mooonta sienikopallista ja muitakin kesän ja syksyn herkkuja talven varalle!

torstai 27. syyskuuta 2012

Suppilovahverot!



suppilovahvero suppilovahveroita suppilovahverot
Siinä niitä on, suppilovahveroita!


Aina kun minulle jää omaa aikaa, laitan kumpparit jalkaan ja suuntaan metsään. Olen löytänyt pari suppilovahveropaikkaa, mahtavaa! En missään nimessä ole kokenut ja kaikentietävä sienestäjä. Itse asiassa, noloa tunnustaa, mutta syksyn ensimmäisellä sieniretkellä en edes tunnistanut suppilovahveroa vaikka sellaisia näin. Poimin kyllä sienen, pyörittelin sitä käsissäni - ja heitin pois. (!!!!)

Samana iltana telkkarista sattui tulemaan uutispätkä jossa näytettiin suppilovahveroita. En meinannut saada unta kun otti niin päähän etten ollut suppiksia tunnistanut! Seuraavan päivän luennot olivat vasta iltapäivällä joten heti aamusta lompsin kumppareineni takaisin metsään ja löysin suppiksia ihan mukavasti. Siitä asti olen käynyt säännöllisesti kiertelemässä metsässä jalkoihin tuijottelemassa. :)


..ja vähän kantarellejä tai kanttarellejä


Aloitin sienestyksen aika myöhään syksyllä mutta myös joitakin kantarellejä  (aika usein sienen nimi kirjoitetaan väärin, kahdella t:llä, ”kanttarellejä”) on mukaan tarttunut myös. Keräämäni suppilovahverot kuivaan talven varalle. Suppilovahveroiden kuivaaminen on ilmeisesti paras tapa säilöä kyseiset sienet. Kantarellit puolestaan ovat ehdottomasti parhaimmillaan tuoreina, mutta ne voi myös pakastaa paistamisen jälkeen. 

Kantarellejä en ole kovin isoja määriä löytänyt, mutta anoppi keräsi ja siivosi meille niitä valtavan kasan joten eipä tuolla niin väliäkään, kiitokset vaan anoppilaan! Täytyy varmaan laittaa hänelle vaihdokiksi kuivattuja suppilovahveroita. :)


Sienten kuivaaminen uunissa ei oikein onnistunut


Aiemmin minulla ei ole ollut mahdollisuus käydä sienessä joten sienten säilömistä ei ole tarvinnut edes ajatella. Nyt olen opetellut kuivausniksejä. Ensin kokeilin uunikuivausta. Ei toimi meillä ei. Uuni on vanha, varmaan 70-80 –luvun taitteesta eikä se todellakaan ole kiertoilmauuni. Uudemmissa uunimalleissa kuivaaminen saattaa onnistua ihan hyvinkin, kannattaa ainakin kokeilla!

Tärkeä pointti uunikuivaamisessa on, että uunin lämpötila ei saa ylittää viittäkymmentä astetta. Kaikissa uuneissa ei ole harmi kyllä edes mahdollisuutta valita niin alhaista lämpötilaa. Meillä on, joten päätin testata. Levitin sienet uunipellille leivinpaperin päälle, säädin uunin noin neljäänkymppiin ja laitoin sienet uuniin. Varmuuden vuoksi jätin uunin luukun hiukan raolleen metallisen kauhan avulla; näin ilma pääsee vaihtumaan paremmin. Ja sitten odotin. Ja odotin. Ja odotin. 

Kyllä sienet alkoivat kuivua, mutta tuskastuttavan hitaasti. En uskaltanut jättää uunia yöksi päälle, joten jatkoin kuvaamista seuraavana päivänä. Sienet menivät aivan mustiksi. Ne eivät siis palaneet tai hiiltyneet, ne vaan kutistuivat nesteen haihtuessa hieman ja muuttivat väriään. Tokihan väri kuivauksen yhteydessä hiukan muuttuu, mutta ei sienten mustiksi pitäisi mennä!

kuivatut suppilovahverot suppilovahveroiden kuivaaminen
Vasemmalla ei-ihan-vielä-kuivat suppilovahverot, keskellä harson päällä kuivatut suppikset ja oikealla uunissa kuivatut suppilovahverot. Uunikuivatut eivät ole palaneita vaikka siltä näyttävätkin!

Parempia menetelmiä suppilovahveroiden kuivaamiseen


No, kyllä sienet lopulta kuivuivat, mutta ei tuo uunimetodi kovin tehokkaalta tuntunut ainakaan meidän uunilla. Seuraavan sienisaaliin kuivasin ihan vain levittelemällä sienet väljästi harson päälle. Kuivuminen kesti, mutta tulos oli mielestäni parempi (ainakin nätimpi) kuin uunimenetelmällä. Kuivumiseen meni useita päiviä, mutta ei se kauheasti haitannut kun sienet eivät olleet tiellä. Onneksi meillä on tuo yksi toistaiseksi ”ylimääräinen” huone jota voi käyttää tämäntyyppisiin tarkoituksiin!

Ihan rutikuiviksi en sieniä tunnu saavan kummallakaan menetelmällä. Niidenhän kuuluisi olla niin kuvia että rapsahtavat poikki paksuimmasta kohdastaan. Meillä taitaa olla sen verran kostea huoneilma etteivät sienet kerta kaikkiaan vaan kuivu niin kuiviksi. 


Investointipäätös: kasvikuivuri!


Kun sieniä näyttäisi edelleen tulevan, tein henkilökohtaisen investointipäätöksen: tilasin hyötykasvikuivurin. Tai sienikuivurin tai kasvikuivurin, miksikä sitä nyt yleensä sanotaankaan. Päädyin Sopu-merkkiseen kuivuriin. Tuolla se nyt hurisee! :) Saa nähdä millaista jälkeä nyt tulee! Odotukset ainakin ovat korkealla.  

Hinta oli melko kova;  149 euroa mutta uskoisin kuivurin olevan hintansa väärti. Minulla on suunnitteilla kaikenlaista muutakin kuivattavaa. Nyt alkaa ”humputtelubudjetti” olla aikalailla käytetty toistaiseksi, mutta jospa ainakin tuo Sopu-kuivuri maksaisi itsenä takaisin ajan kanssa!

Kuivatut suppilovahverot ovat ihan loistava ruoka-aine: niistä voi tehdä suppilovahverokeittoa, suppilovahverokastikettta, niitä voi lisätä vaikka mihin! Ajattelin ympätä niitä ainakin härkäpapupihveihin ja ihan pienenä muruna vaikkapa lihamureketaikinan joukkoon. Terveellisiäkin suppilovahverot ovat; niissä on ainakin kuituja, proteiineja, B-ryhmän vitamiineja ja monia kivennäis- ja hivenaineita kuten esimerkiksi rautaa ja sinkkiä. Täytyy päästä pian testaamaan näitä ihan itte kerättyjä ja kuvattuja suppiksia, nam!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Musta suola

Suolasaippuoita on kiva tehdä ja yhden käytetyn saippuan kokemuksella ne ovat myös mukavia käyttää.  Itse olen ehtinyt tehdä kahdenlaista suolasaippuaa: aivan ensimmäinen itse tehty saippuani oli merisuolasaippua ja jokunen aika sitten tein kasvosaippuaa hienosta ruususuolasta.

Ruususuolassa on hempeän vaalea punertava väri mutta ajattelin että olisi kiva löytää suolasaippuaan jotain mikä olisi asteen räväkämpää. Suolassa ei kauheasti värivaihtoehtoja taida olla mutta yhden kiinnostavan vaihtoehdon löysin; mustan suolan.

Musta suola
ei oikeastaan ole mustaa vaan tummaa, hiukan punaiseen vivahtavaa. Karkearakeisena se näyttää melkein mustalta, hienona versiona tummansävyiseltä vaaleanpunaiselta, viininpunaiseen vivahtavalta.


Rikistä omintakeinen maku


En tiedä ostamani mustan suolan alkuperää, mutta olen lukenut että sitä louhitaan ainakin Keski-Intian tuliperäisiltä alueilta. Tumma väri tulee suolan sisältämistä mineraaleista.Musta suolan erikoisuus on sen sisältämä rikki joka antaa suolalle kananmunaa muistuttavan tuoksun ja maun. Kun sain pussin käsiini, hiukan jännitin millainen katku suolapussista löyhähtää mutta onneksi tuoksu on miedompi kuin odotin. Suolan maku on pääasiassa suolainen (tietysti) ja kananmuna on vain vivahde; voisin käyttää tätä suolaa joskus myös ruoanlaitossa.

Intialaisessa keittiössä hyödynnetään mustan suolan omintakeista makua muun muassa erilaisissa salaateissa. Saatanpa joskus testata, joskin minun keittiössäni tämän suolan pääasiallinen käyttötarkoitus tulee olemaan saippuanvalmistus. :) Hienosta suolasta ajattelin tehdä kasvosaippuaa, karkeasta palasaippuaa käsille ja vartalolle.

Mitäköhän muuten rikki tykkää kun päätyy kosketuksiin kuuman lipeäliuoksen kanssa? Räjähtääkö kattila?!  Ehkei sentään, suolan rikkipitoisuus vaikuttaa varsin maltilliselta enkä ole löytänyt netistäkään erityisiä varoituksia mustan suolan käyttöön liittyen. ;)


Sopiiko rikki iholle?


Suolan väri vaikutti kivalta mutta rikkipitoisuus edelleen hiukan epäilytti. Kotikosmetiikan valmistuksessa hyvä perusperiaate on, että sitä mitä uskallat syödä, uskallat laittaa myös iholle. Googlailin kuitenkin infoa rikkiin ja ihon hyvinvointiin liittyen ja yllätyin: rikki on itse asiassa hyvä aine iholle. Sitä käytetään sekä sisäisesti että ulkoisesti esimerkiksi arpien paranemisen edistämiseen.

Luontaistuotekaupoissa myytävä, sisäisesti käytettävä MSM-jauhe sisältää rikkiä. Aknen hoidossa rikkipitoista voidetta käytetään paikallisesti pinnallisten näppylöiden hoidossa. Kovin suurta määrää tietoa en (suomeksi) löytänyt, mutta se mitä löytyi, oli pelkästään positiivista. Uskallan siis testata suolasaippuaa myös tästä mustasta suolasta! :)


Mistä mustaa suolaa saa?


Mustaa suolaa ei ilmeisesti kovin monessa paikassa myydä. Luottoliikkeessäni Vii Voanissa mustaa suolaa ei ollut (ainakaan tällä kertaa), ei myöskään Ruohonjuuressa. Hakaniemen Ekolossa sitä olisi ollut – pikkuruisessa pussissa ja hirmuiseen hintaan. Minä tarvitsen suolaa vähintään puoli kiloa! Mielellään sekä karkeaa että hienoa.

Joitakin ostospaikkoja löytyi netistä. Päätin tilata suolani Versokaupasta, jossa suolaa löytyi molempia toivomiani karkeusasteita. Hinta oli 4,90 e / 500g jonka päälle tulivat postikulut. Nettiostaminen on kätevää, mutta minusta on oikeastaan hauskaa käydä kaupassa ihan itse tekemässä ainakin näitä erikoisempia hankintoja. Että jos jostain helsinkiläisestä kaupasta löytyy mustaa suolaa kohtuuhintaan suoraan hyllystä, saa vinkata! Versokaupan tilaus tuli nopeasti joten ihan mukavasti shoppailu onnistui netitsekin.

Tamarind Heavenin muutaman vuoden takaisessa postauksessa on lisää tietoa mustasta suolasta. Käykää kurkkaamassa jos kiinnostaa! :) Siellä on myös pari hyvää kuvaa mustasta suolasta, itse en saanut valonpuutteen ja kameran kenkkuilun vuoksi julkaisukelpoisia kuvia vielä napattua. Laitan kuvia sitten myöhemmin saippuapostauksen yhteydessä!

Edit. 6.10.2012: Katso täältä millaista saippuaa tein mustasta suolasta!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Helppo hiushuuhde II

Tuoksuvan hiushuuhteen ainekset: vettä, sitruunahappoa ja kukkaisvettä; tässä tapauksessa kewravettä.

Hiukseni ovat melko hyväkuntoiset joten minulla ei ole juuri tarvetta varsinaiselle hoitoaineelle. Hiusten selvittelyä helpottamaan olen käyttänyt viinietikasta ja vedestä valmistettua hiushuuhdetta. Se on ollut aivan loistava apu; hapan huuhde sulkee pesuaineen avaamat hiussuomut ja hiuksista tulee kiiltävät ja helposti kammattavat.

Hiushuuhtelussa käytettävät omenaviinietikka ja valkoviinietikka
ovat melko mietoja eikä niiden tuoksu ole ollenkaan niin vahva kuin perinteisessä väkiviinaetikassa. Itse olen tuoksuun jo tottunut, muita joitakin mietokin etikan tuoksu saattaa häiritä.


Kukkaisvesillä tuoksua tukkaan!


Hiussuomut sulkevaa huuhdetta voi tehdä helposti myös hyväntuoksuisena! Avain etikattomaan hapanhuuhteeseen on apteekista saatava sitruunahappo. Tein taannoin pihlajanmarjoista juomaa jonka valmistukseen tarvitsin sitruunahappoa. Sitä jäi melko lailla yli ja siitä syntyi ajatus josko sitruunahappoa voisi käyttää huuhteen tekemiseen.

Ja voihan sitä! Bongailin netistä parikin mainintaa sitruunahapon käytöstä hiushuuhteessa joten testaamaan vaan! Sitruunahappo on edullista; 50 grammaa maksaa noin puolitoista euroa. Sitruunahappoa myydään pienissä pusseissa ja se muistuttaa rakenteeltaan hienoa sokeria. Sen käyttö on turvallista eikä mitään suojavälineitä tarvita vaikka se happoa onkin.

Paljonko sitä happoa veden sekaan sitten laitetaan? Tarkkoja ohjeita en löytänyt, joten arvioin sopivan annostuksen - maistelemalla.  Maistoin ensin aiemmin tekemääni etikkahuuhdetta ja sen perusteella lisäilin sitruunahappokiteitä uuteen etikattomaan huuhteeseen. Aluksi sitruunahappoa tuli ihan liikaa. Laimentelin sitä vedellä kunnes happamuus oli maun perusteella suunnilleen sama etikkahuuhteessa ja sitruunahappohuuhteessa. Sopiva annostus on suunnilleen vajaa teelusikallinen kolmeen desiin vettä.

Sitruunahappo itsessään ei tuoksu juuri miltään. Ostin aiemmin testin vuoksi pari pulloa kukkaisvesiä; ruusuvettä ja kewravettä. Lisäämällä teelusikallisen tai pari hiushuuhteen joukkoon saa huuhteeseen ripauksen luksusta ja tuoksuvat hiukset! :) Tuoksu ei säily kovin kauan, mutta esimerkiksi eilen pestyt hiukseni tuoksuvat edelleen miedosti kewravedelle kun oikein nuuskuttelee.


Tuoksuvan hiushuuhteen resepti  tässä vielä kertaalleen:


  • 3 dl vettä
  • Vajaa 1 tl sitruunahappoa
  • 1 – 2 tl kukkavettä (esim. ruusu- tai kewravettä)

Sekoita aineet juomalasiin tai pulloon. Vanha shampoopullo käy hyvin. Huuhtele hiukset ja päänahka pesun jälkeen huuhteella, puristele kuivaksi. Voit halutessasi huuhdella myös pelkästään hiusten latvaosan.


Kookosöljyä tehohoidoksi


Jos hiukset kaipaavat pesun yhteyteen lisäksi jotain hoitavaa, voi latvoihin sipaista hiukan kookosöljyä ennen pesua. Kookosöljyn annetaan vaikuttaa hetki jonka jälkeen hiukset pestään normaaliin tapaan. Jos päänahka on kovin kuiva ja hilseilevä, voi kookosöljyä kokeilla myös päänahkaan. Pesu viimeistellään huuhtomalla hiukset kauttaaltaan joko viinietikasta tai sitruunahaposta valmistetulla hiushuuhteella.

Etenkin shampoopalan jälkeen hiushuuhdetta kannattaa käyttää; se tasapainottaa päänahan ph:ta pesuaineen jäljiltä. Jos arastelet laittaa huuhdetta päänahkaan, voit huuhdella sillä myös pelkästään hiusten latvaosat, sekin parantaa hiusten kammattavuutta.

Kookosöljyä voi käyttää myös hiuksiin jätettävänä hoitoaineena latvoihin mutta silloin määrän on oltava tosiaan vain pienenpieni sipaisu ettei hiuksista tule liian öljyiset.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Kookosöljy ihon- ja hiustenhoidossa

tavallinen kookosöljy ja kylmäpuristettu kookosöljy


Kylmäpuristettu neitsytkookosöljy on tällä hetkellä hip ja pop ravitsemuksellisesti tiedostavien keskuudessa. Vaikka kookosöljy sisältääkin pääasiassa epäterveellisenä pidettyjä tyydyttyneitä rasvahappoja, sillä on myös terveyttä edistäviä ominaisuuksia.

Googlaamalla löytyy valtavasti tietoa ja esimerkiksi superfoodit.com –sivulta löytyy muun tiedon lisäksi kattava lista kookosöljyn terveyttä edistävistä ominaisuuksista. 

Olen yrittänyt etsiä vertailuja kylmäpuristetun neitsytkookosöljyn ja ”tavallisen”, kovettamattoman kookosöljyn ravintoeainepitoisuuksien väliltä mutta en ole kattavaan tutkimukseen vielä törmännyt. Kylmäpuristetussa kookosöljyssä ainakin vitamiinit ilmeisesti säilyvät paremmin mutta kuinka on rasvahappojen laita? 


Kookosöljy on hyvä lauriinihapon lähde


Kookosöljyn kehutuin etu muihin rasvoihin verrattuna on sen sisältämä lauriinihappo, jota kookosöljyn lisäksi löytyy mainittavissa määrin lähinnä äidinmaidosta ja palmuöljystä. Harvinaista ainetta siis! Lauriinihappo on yksi kookosöljyn sisältämistä rasvahaposta ja sen osuus kookosöljyssä muihin rasvahappoihon verrattuna on lähes 50%.  Seuraava lainaus on kookosravinto.fi –sivulta: 

"Noin puolet kookosöljyn rasvahapoista on lauriinihappoa. Lauriinihappo on keskipitkäketjuinen rasvahappo, jolla on hyödyllisenä lisäominaisuutena se, että se muuntuu elimistössä monolauriiniksi. Monolauriini on bakteereja, viruksia ja alkueläimiä torjuva monoglyseridi. Kookosöljyn sisältämää kapryylihappoa käytetään hiivasienitulehduksien hoidossa. Myös muut keskipitkäketjuiset rasvahapot, joita kookosöljy sisältää, auttavat torjumaan hiivasienten aiheuttamia tulehduksia."


Missään en ole vielä törmännyt tietoon että ”tavallinen”, kovettamaton kookosöljy ei lauriinihappoa sisältäisi. Itse en kookosöljyä toistaiseksi ole käyttänyt muuhun kuin hiusten ja ihonhoitoon joten minua kiinnostaisi kovasti tietää toimiiko lauriinihappo myös ihon kautta ”nautittuna”. Tästäkään en ole vielä tietoa löytänyt. Jos joku tietää paremmin, mielelläni otan kommenttiboksiin tietoa ja linkkejä. :)


Pitääkö kookosöljyn olla kylmäpuristettua neitsytöljyä?

 

tavallinen kookosöljy ja kylmäpuristettu kookosöljy
Oikealla "tavallinen" kookosöljy, vasemmalla valkoisempi kylmäpuristetty neitsytkookosöljy.

Ostin aasialaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneesta liikkeestä taannoin kookosöljyä ja vertailun vuoksi ostin toisesta paikasta myös purkillisen kovasti kehuttua kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä. ”Tavallinen” kookosöljy ei tuoksu miltään, kylmäpuristettu öljy tuoksuu miedosti kookokselle. Kylmäpuristettu on väriltään puhtaanvalkoista, tavallinen taas enemmän luonnonvalkoista. Niin ja se hinta! 500 ml tavallista kookosöljyä maksoi Vii Voanissa 4 e, 250 ml Cocovin kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä maksoi 7,50 Ruohonjuuressa. 

Rakenne on molemmissa aika samanlainen. Säilytän molempia kylpyhuoneessa jossa on lämpimämpää kuin muualla huoneistossa, ja molempien pinta on siellä nestemäinen. Kumpaakin olen kokeillut suihkun jälkeen voiteena sekä vartalon että kasvojen iholla; samalta tuntuvat. Oikein mukavalta itse asiassa. :) 

Iho ei imaise kookosöljyä saman tien mutta yllättävän nopeasti se silti mielestäni imeytyy. Kasvoilla olen kookosöljyä käyttänyt lähinnä yövoiteen asemasta. Se levittyy hyvin ja jättää iholle pehmoisen tunteen.

Jotkut sanovat kookosöljyn vaikuttavan aknea parantavasti, itse en ole vielä tällaista vaikutusta havainnut, mutta olenkin kokeillut kookosöljyä vasta muutaman kerran. Tämänhetkisten kokemusten perusteella kookosöljy vaikuttaisi joka tapauksessa ihan pätevältä aineelta ihonhoidossa. 


Kookosöljy hiustenhoidossa


Olen testannut kookosöljyä myös hiuksiin. Kastelen suihkussa hiukset, otan sormiin pienen määrän kookosöljyä ja levitän se tasaisesti hiusten latvoihin ja annan vaikuttaa. Pesen hiukset normaalisti (pala)shampoolla ja huuhtelen lopuksi etikkahuuhteella

Ensimmäisellä kerralla laitoin kookosöljyä aivan liikaa. Sitä jäi hiuksiin runsaasti ja hiukset jäivät tosi tahmaisiksi. Nyt kun olen käyttänyt öljyä vähemmän, sen kyllä edelleen huomaa pesun jälkeen mutta ei häiritsevässä määrin.

Kookosöljyn sanotaan ehkäisevän hiusten ohenemista ja auttavan hilseilyyn. Omien kokemusten perusteella kuulostaa hurjalta että öljyä hierottaisiin koko päähän, kun se itselläni jättää pesunkin jälkeen selvästi ”öljyisen tunteen” tukkaan pesusta huolimatta. Hiukset ja päänahat ovat erilaisia joten joillekin se ehkäpä toimiikin ihan hyvin koko pään hoiteena. 

Omalla kohdallani arvioisin että kookosöljyä ei kannata ihan jokapäiväisenä hoitona käyttää, ehkä ennemminkin viikoittaisena tehohoitona. Pitkäaikaisesta käytöstä minulla ei ole kokemusta, mutta varovaisen positiivisesti suhtaudun kookosöljyyn hiustenhoidossakin. Latvat eivät tunnu ainakaan kuivilta kookosöljykäsittelyn jälkeen!

torstai 20. syyskuuta 2012

Ruusuvesi nuuskuteltavana

Ruusuvesi kewravesi hinta

Ostin jokunen aika sitten Helsingin Hämeentiellä sijaitsevasta Vii Voanista ruusuvettä ja kewravettä. Ruusuvedestä olin kuullut aikaisemminkin mutta kewravesi oli minulle aivan uusi tuttavuus. Molemmat ovat ”kukkavesiä”; ruusuvesi valmistetaan ruusun terälehdistä tislaamalla, kewravettä puolestaan saadaan tislaamalla kairapalmun tuoksuvia kukkia.

Molempia voi käyttää ruoanlaittoon esimerkiksi riisiä, leivonnaisia ja makeisia maustamaan. Ainakin ruusuvettä käytetään myös kosmetiikassa ja ruusuvesi sopii kasvovedeksi ihan sellaisenaan, erityisesti herkälle iholle.


Kukkavesien voimakas tuoksu yllätti


Ruokia en ole toistaiseksi näillä vesillä maustanut mutta kosmetiikkakäytössä olen jo molempia testannut.  Ostamieni vesien tuoksu yllätti minut: ruusuveden tuoksu ei ollut hienonvienon hempeä vaan yllättävän voimakas. Se ei kuitenkaan ole niin parfyymimainen kuin kuvittelin. Tuoksua on vaikea kuvailla, mutta se ei ole sama se kuin se mitä ruusunkukkaa tuoksutellessa aistii. Kyllä siitä silti (ruusun)kukan tuoksun erottaa.

Kewraveden tuoksu muistuttaa paljon ruusuveden tuoksua mutta se on hieman yrttisemmän oloinen, jossain sitä kuvailtiin myös ruusuvettä hedelmäisemmäksi. En voi sanoa että olisin alkuun suuresti ihastunut kumpaankaan tuoksuun mutta eivät nuo vastenmielisiäkään ole.

Täytyy toki muistaa että ostin nämä vedet aasialaisiin elintarvikkeisiin, ei kosmetiikkaan erikoistuneesta liikkeestä. Esimerkiksi ruusuveden tuoksu ilmeisesti vaihtelee jonkin verran sen mukaan mitä ruusulajiketta tislaamiseen on käytetty.


 Ruusuvesillä on eroja..


Kävin testin vuoksi Hakaniemen uudessa Ruohonjuuressa nuuskuttelemassa nimenomaan kasvovesikäyttöön myytävää ruusuvettä ja sen tuoksu taisi olla hieman miellyttävämpi. Tämä Flow kosmetiikan myymän ruusuveden INCI sanoo sisällöksi ”Rosa Damascena Water” mikä tarkoittaa damaskon ruususta tislattua ruusuvettä. Vii Voanin ruusuveden INCI puolestaan kertoo ainesosiksi ”Water and Rose Extract”eli vesi ja ruusu-uute.

Käytännössä pullojen sisältö on hyvin pitkälti samaa tavaraa sillä toki myös Flow kosmetiikan ruusuvesi sisältää vettä ja ruusun uutteita; siksi se on ruusuvettä. Flow kosmetiikan ruusuvedestä oli tarkentava tietona ruusun lajike mikä Vii Voanin pullosta puuttui. Ruusujen lajiero saattaa selittää eron myös tuoksuissa.
flow kosmetiikka ruusuvesi
Flow kosmetiikan tuotepakkaukset näyttäisivät kauniilta kylppärin hyllyllä! Oikean yläkulman vaaleanpunaisessa suihkepullossa on ruusuvettä kasvovesikäyttöön.

..myös hinnassa!


Vaikka Flow kosmetiikan ruusuvesi hieman paremmalta saattaa tuoksua, Vii Voanin ruusuveden todella edukas hinta (1,70 e / 190 ml) kompensoi erotusta aikalailla. Flow:n ruusuvedelle (15,95 e / 100ml) plussaa taasen tuo oikein kaunis pakkaus ja pullon ”suihkepää” jolla ruusuvettä voi supsutella suoraan kasvoille. Hintaero on kuitenkin niin kova että ehkäpä ostan jatkossakin ruusuveteni elintarvikehyllystä, jos ruusuveden vakikäyttäjäksi päädyn.

Olen viimepäivinä käyttänyt ruusuvettäni kasvovetenä. Kaadoin osan pullon sisällöstä pieneen, tyhjään ja huolellisesti pestyyn suihkugeelin näytepulloon ja lisäsin sekaan muutamia kiteitä sitruunahappoa. Happolisä on tarkoitettu ihon ph:n tasapainottamiseen saippuapesun jälkeen. En ole huomannut toistaiseksi mitään efektiä suuntaan tai toiseen. Tuoksu on tietysti aika kiva, vaikka vaatikin hieman totuttelua.

Kewravettä olen kokeillut toisenlaisessa käytössä, siitä lisää tuonnempana!


tiistai 18. syyskuuta 2012

Pihlajanmarjamehu on HYVÄÄ!



Vasemmalla suodattatonta pihlajanmarjamehua, oikeanpuoleisessa lasissa suodatettua.
Vasemmalla suodattatonta pihlajanmarjamehua, oikeanpuoleisessa lasissa suodatettua.


Taannoiselta metsäretkeltäni sain saaliiksi kolme ja puoli litraa pihlajanmarjoja. Litrasta tein hilloa ja loput käytin mehun tekemiseen.  Pihlajanmarjamehuni on tuoremehun tyylistä sillä marjoja ei käyttämässäni menetelmässä keitetä tai höyrystetä.  Varsinaista tuoremehua se ei silti virallisen määritelmän mukaan ole sillä marjojen oma mehun lisäksi juomassa on vettä, sokeria ja sitruunahappoa. 

Pihlajanmarjamehu


Martat olivat taas kerran avuksi keskustelupalstoineen. Bongasin Marttojen sivustolta tämän Vaasan Jaakon juomaa muistuttavan simppelin ohjeen joka sopi oikein hyvin kovakuorisille pihlajanmarjoille. Minulla ei ollut marjoja ohjeen mukaista määrää ja sokeriakin laitoin suhteessa vähemmän kuin alkuperäisessä reseptissä. Hyvää tuli silti! Marttojen keskustelupalstalta voi käydä kurkkaamassa alkuperäisen ohjeen


Tällaisella ohjeella tein pihlajanmarjajuomani: 



  • 2,5 litraa pihlajanmarjoja
  • 2 litraa vettä
  • vajaa ruokalusikallinen sitruunahappoa
  • vajaa kilo sokeria

1.  Survo pihlajanmarjat ämpärissä
2.  Keitä vesi
3.  Kaada sokeri ja sitruunahappo marjasurvoksen päälle ämpäriin
4.  Kaada joukkoon vesi (joko kuuma tai jäähdytetty)
5.  Sekoita
6.  Peitä ämpäri kannella
7.  Anna seistä reilu vuorokausi huoneenlämmössä tai ulkona viileämmässä
8.  Siivilöi juoma ja pullota
9.  Säilö pakastamalla


Tavallisen sokerin sijaan voi käyttää hedelmäsokeria jolloin sokerin määrää voi reilusti pienentää. Hillosokeri tähän ei sovi. Jäähdyttämällä vettä saadaan vitamiinit hiukan paremmin talteen. Itse olen tällaisissa juomissa kaatanut veden kuumana marjojen päälle; olettaisin että maut irtoavat kuumaan veteen paremmin. 

Pihlajanmarjamehu pulloissa


Tämä ohje oli helppo ja lopputulos oikein raikas ja hyvänmakuinen; muistuttaa hieman puolukkamehua. Vaikka mukana onkin vettä, mehua voi laimentaa reilustikin. Ja väri on aivan upea! En saanut vangittua valokuviin väriä niin kauniina kuin se todellisuudessa on, mutta jotain osviittaa kuvat silti antavat.

Pulloina käytin pakastuksen kestäviä muovisia mehupulloja. Tämä mehu vaatii pakastamisen säilyäkseen sillä tätä mehua ei ole kuumennettu eikä siinä ole säilöntäaineita. 


Roippeista makeaa hilloa


Tuntui tuhlaukselta heittää mehusta yli jääneet marjojen ”roippeet” biojätteeseen joten päätin kokeilla vielä yhden hilloerän tekemistä. Aiemmintekemäni hillo on aika kirpakkaa ja sopii parhaiten puolukkahillon tai puolukkasurvoksen tapaan käytettäväksi joten ajattelin tehdä nyt hieman toisenlaisen version. Tähän hilloon käytin reilusti hillosokeria sekä mausteina kanelia, tähtianista ja hippusellisen vaniljaa. 

mäski pihlajanmarjoista
Marjajämät pihlajanmarjajuoman valmistuksesta taipuivat makean mausteiseksi hilloksi.


Tähänkin hilloon käytin marjojen kaverina porkkanaa. Maun puolesta se ei ehkä olisi ollut välttämätöntä sillä ”mäskin” terävin kirpakkuus oli liuennut mehuun. Rakenteen vuoksi ajattelin kuitenkin laittaa mukaan hieman lisuketta. 

Hillon tein seuraavanlaisesti: 


1.  Keitä litran verran vettä
2.  Purista pihlajanmarjajuomaan käytetyistä marjoista (alkup. määrä n. 2,5 litraa) enimmät     mehut harson avulla
3.  Laita marjamäski kattilaan, kaada päälle kiehuvaa vettä niin että marjat peittyvät
4.  Raasta joukkoon karkealla terällä yksi porkkana
5.  Keitä hiljaisella lämmöllä kunnes porkkana on pehmennyt

6.  Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi
7.  Lisää joukkoon kanelitanko, tähtianis, ripsaus vaniljajauhetta ja reilusti hillosokeria
8.  Kiehuttele hiljalleen vielä vartti, sekoita välillä
9.  Keitä hillon kiehuessa toisessa kattilassa hillopurkit ja kannet
10.Laita hillo tölkkeihin ja kannet tiukasti kiinni. Vältä koskemasta purkkien ja kansien sisäpintoihin.

Määrät eivät ole tarkkoja sillä tein hillon näppituntumalta. Tarkoitukseni oli tehdä makeaa hilloa esimerkiksi lettujen, paahtoleivän tai korppujen kanssa syötäväksi ja tästä tuli sellaista kuin olin toivonutkin. Mausteet tuovat mukavan, ehkä hiukan jouluisen lisävivahteen mikä sopii vallan mainiosti. Tämä pihlajanmarjahillo voisi toimia hyvin pipareiden ja juustojen kanssa, hmmm..  :P