Sivut

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Musta suola

Suolasaippuoita on kiva tehdä ja yhden käytetyn saippuan kokemuksella ne ovat myös mukavia käyttää.  Itse olen ehtinyt tehdä kahdenlaista suolasaippuaa: aivan ensimmäinen itse tehty saippuani oli merisuolasaippua ja jokunen aika sitten tein kasvosaippuaa hienosta ruususuolasta.

Ruususuolassa on hempeän vaalea punertava väri mutta ajattelin että olisi kiva löytää suolasaippuaan jotain mikä olisi asteen räväkämpää. Suolassa ei kauheasti värivaihtoehtoja taida olla mutta yhden kiinnostavan vaihtoehdon löysin; mustan suolan.

Musta suola
ei oikeastaan ole mustaa vaan tummaa, hiukan punaiseen vivahtavaa. Karkearakeisena se näyttää melkein mustalta, hienona versiona tummansävyiseltä vaaleanpunaiselta, viininpunaiseen vivahtavalta.


Rikistä omintakeinen maku


En tiedä ostamani mustan suolan alkuperää, mutta olen lukenut että sitä louhitaan ainakin Keski-Intian tuliperäisiltä alueilta. Tumma väri tulee suolan sisältämistä mineraaleista.Musta suolan erikoisuus on sen sisältämä rikki joka antaa suolalle kananmunaa muistuttavan tuoksun ja maun. Kun sain pussin käsiini, hiukan jännitin millainen katku suolapussista löyhähtää mutta onneksi tuoksu on miedompi kuin odotin. Suolan maku on pääasiassa suolainen (tietysti) ja kananmuna on vain vivahde; voisin käyttää tätä suolaa joskus myös ruoanlaitossa.

Intialaisessa keittiössä hyödynnetään mustan suolan omintakeista makua muun muassa erilaisissa salaateissa. Saatanpa joskus testata, joskin minun keittiössäni tämän suolan pääasiallinen käyttötarkoitus tulee olemaan saippuanvalmistus. :) Hienosta suolasta ajattelin tehdä kasvosaippuaa, karkeasta palasaippuaa käsille ja vartalolle.

Mitäköhän muuten rikki tykkää kun päätyy kosketuksiin kuuman lipeäliuoksen kanssa? Räjähtääkö kattila?!  Ehkei sentään, suolan rikkipitoisuus vaikuttaa varsin maltilliselta enkä ole löytänyt netistäkään erityisiä varoituksia mustan suolan käyttöön liittyen. ;)


Sopiiko rikki iholle?


Suolan väri vaikutti kivalta mutta rikkipitoisuus edelleen hiukan epäilytti. Kotikosmetiikan valmistuksessa hyvä perusperiaate on, että sitä mitä uskallat syödä, uskallat laittaa myös iholle. Googlailin kuitenkin infoa rikkiin ja ihon hyvinvointiin liittyen ja yllätyin: rikki on itse asiassa hyvä aine iholle. Sitä käytetään sekä sisäisesti että ulkoisesti esimerkiksi arpien paranemisen edistämiseen.

Luontaistuotekaupoissa myytävä, sisäisesti käytettävä MSM-jauhe sisältää rikkiä. Aknen hoidossa rikkipitoista voidetta käytetään paikallisesti pinnallisten näppylöiden hoidossa. Kovin suurta määrää tietoa en (suomeksi) löytänyt, mutta se mitä löytyi, oli pelkästään positiivista. Uskallan siis testata suolasaippuaa myös tästä mustasta suolasta! :)


Mistä mustaa suolaa saa?


Mustaa suolaa ei ilmeisesti kovin monessa paikassa myydä. Luottoliikkeessäni Vii Voanissa mustaa suolaa ei ollut (ainakaan tällä kertaa), ei myöskään Ruohonjuuressa. Hakaniemen Ekolossa sitä olisi ollut – pikkuruisessa pussissa ja hirmuiseen hintaan. Minä tarvitsen suolaa vähintään puoli kiloa! Mielellään sekä karkeaa että hienoa.

Joitakin ostospaikkoja löytyi netistä. Päätin tilata suolani Versokaupasta, jossa suolaa löytyi molempia toivomiani karkeusasteita. Hinta oli 4,90 e / 500g jonka päälle tulivat postikulut. Nettiostaminen on kätevää, mutta minusta on oikeastaan hauskaa käydä kaupassa ihan itse tekemässä ainakin näitä erikoisempia hankintoja. Että jos jostain helsinkiläisestä kaupasta löytyy mustaa suolaa kohtuuhintaan suoraan hyllystä, saa vinkata! Versokaupan tilaus tuli nopeasti joten ihan mukavasti shoppailu onnistui netitsekin.

Tamarind Heavenin muutaman vuoden takaisessa postauksessa on lisää tietoa mustasta suolasta. Käykää kurkkaamassa jos kiinnostaa! :) Siellä on myös pari hyvää kuvaa mustasta suolasta, itse en saanut valonpuutteen ja kameran kenkkuilun vuoksi julkaisukelpoisia kuvia vielä napattua. Laitan kuvia sitten myöhemmin saippuapostauksen yhteydessä!

Edit. 6.10.2012: Katso täältä millaista saippuaa tein mustasta suolasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti