Ylikypsän paahtopaistin uudet elämät

Paahtopaisti otetaan jääkaapista huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen valmistamista. Paistin voi marinoida vaikkapa punaviinimarinadissa tai mausteet; suolan ja pippurin voi lisätä vasta paistamisen jälkeen. Liha kypsennetään hiljalleen uunissa, astemäärällä 125˚C. Ennen uunipaistoa lihan voi pyöräyttää nopeasti kuumalla pannulla jotta paistiin saadaan kaunis ja rapsakka paistopinta. Tämä kuulemmat ehkäisee myös lihan kuivumista. 

Paahtopaisti sai marinadiksi oliiviöljyä, punaviiniä, soijaa, valkosipulia ja rosmariinia.

Paistomittaria käytettäessä lihan lämmön tulisi nousta uunissa 65 asteeseen, ei sen yli, jotta paisti varmasti säilyy mehukkaana ja kauniin punertavana. Ellei paistomittaria ole, tunti per kilo on ihan hyvä nyrkkisääntö. Uunin jälkeen paisti kääritään napakasti kunnon foliokerrokseen ja lihan annetaan vetäytyä tunnin verran. Käärö avataan ja lihasta leikataan terävällä veitsellä ohuita, suussa sulavan mureita ja mehukkaita siivuja jotka maistuivat sekä lämpimänä että kylmänä. 

Liha muovipusiin, marinadi perään. Pussi suljetaan ja annetaan maustua ainakin tunnin verran. Ennen uuniinlaittoa ylimääräiset maridadit voi kaataa pois ja lihan pinnan pyyhkiä "roippeista".

Ei se niin tarkkaa ole!  (Vai onko?) 

Jotakuinkin noin se menee kun homman hoitaa oikein. Paahtopaistipatongin kiilto silmissäni pyysin miestäni tuomaan kaupasta paahtopaistin pitkästä aikaa. Tarkoitus oli tehdä paistin lisukkeeksi lohkoperunoita ja suppilovahverokastiketta sekä minulle myös uunitettuja punajuuria. Seuraavana päivänä lopusta lihasta sitten niitä patonkeja ja jotain muutakin ruokaa. 

Peunat pilkottiin lohkoiksi ja pyöriteltiin suolalla, timjamilla ja paprikajauheella maustetussa öljyssä, punajuuri kuutioitiin ja laitettiin foliopakettiin kera oliiviöljyn, suolan, mustapippurin, oreganon ja timjamin. Myös tilkkanen balsamicoa mahtui joukkoon.

Perunoita touhutessamme unohdin jotenkin kokonaan että lihalla ja lohkoperunoilla on jokseenkin eri vaatimukset uunin lämpötilan suhteen. Perunoita olisi toki hyvin voinut kypsennellä etukäteen ja laittaa lopuksi paahtopaistin kanssa lempeämpään uuninlämpöön mutta eipä tuo silloin juolahtanut mieleen. 

Meidän paahtopaistimme paahdettiin siis reilussa kahdessasadassa, ja voin kertoa että ei ollut liha ainakaan raakaa! Tykkään hyvästä ruoasta mutta varsinainen hifistelijä tai kovin ronkeli en taida olla sillä paahtopaisti oli rankasta käsittelystä huolimatta minusta ihan syötävää. Eikä edes ihan kamalan kuivakkaa. Paistopussi taisi pelastaa pahimmalta kengänpohjameiningiltä! 

Paahtopaisti (ylikypsäkin) sopii vaikka mihin!

Lihaa oli kilon verran joten paistista jäi (kuten alun perin suunniteltiinkin) reilusti lihaa myös myöhempään käyttöön. Tänään meillä tehtiin wokkia johon paahtopaistisuikaleiden lisäksi tuli kaalia ja porkkanaa tulitikuiksi leikattuna ja vihreitä papuja ja parsakaalin nuppuja pakkasesta. Mausteiksi laitoin osterikastiketta, soijakastiketta, inkivääritahnaa ja punaista currytahnaa. Laitoinpa sekaan hiukan appelsiinimehuakin makeaa vivahdetta tuomaan. Sekaan nuudeleita ja eväs oli valmis! 

Hyvin maistui ja lihaa jäi vielä vähän jäljellekin. Ehkäpä siitä vielä pienen gulassin tyylisen keiton tekee. Paahtopaistopatonkeja tulee sitten seuraavalla kerralla, jos kun saan valmistettua lihan sellaiseksi punertavaksi herkuksi kuin kunnon paisti ihan parhaimmillaan on.:)

Jälkikirjoitus

Olin ehtinyt kirjoittaa tämän postauksen jo valmiiksi kun silmiini osui Liemessä -blogin teksti aiheesta ei-niin-onnistuneet kokkaukset. Koska ruokajuttujakin tänne postailen, olkoon tämä minun panokseni kampanjaan jossa nostetaan myös vähemmän onnistuneet kokeilut postauksen arvoisiksi aiheiksi! :)