Shampoopala, olut-muna shampoo

Olen etsinyt sopivaa saippuareseptiä testatakseni käsittelemätöntä, punaista palmuöljyä jota taannoin ostin Helsingin Hakaniemessä sijaitsevasta Vii Voanista kookosöljyn ja muutaman muun saippuatarvikkeen lisäksi. Aikani Googlessa seikkailtuani päädyin Tintta-Marin tevoksia –nimiseen blogiin josta bongasin varsin mukavalta vaikuttavan olut-muna- shampoopalan ohjeen.

Sattuipa sopivasti! Samalla kun testasin punaista palmuöljyä, pääsin testaamaan myös shampoopalan valmistusta! Minulla on hyviä kokemuksia Vihreän kosmetiikan (nyk. FLOW kosmetiikka) olut-muna shampoopaloista joten resepti vastaavanlaiseen omatekoiseen versioon oli oikein tervetullut.

Muiden ainesten väriominaisuudet eivät näyttäneet olevan ristiriidassa palmuöljyn punaruskean värin kanssa; kananmunan keltuaisen värjäävyydestä en ollut varma mutta mahdollinen väri on melkoisen varmasti kellertävä. Ihan hyväksyttävä siis.

Ryhtiä ja kiiltoa!

Munan keltuaisen sisältämä lesitiini ilmeisesti ryhdistää hentoja hiuksia ja oluen sanotaan tuovan kiiltoa tukkaan, siksi näitä ruoka-aineita käytetään shampoonkin raaka-aineina vaikka äkkiseltään hiukan oudolta kuulostaakin.

Jotkut pesevät hiuksia ihan pelkällä kananmunalla ja olutta voi myös käyttää huuhteena sellaiseenaan. Itse en ole testannut, olisi kyllä ihan kiinnostavaa kokeilla! Pidemmän päälle kävisi voisi käydä kalliiksi jos noita tuotteita käyttäisi sellaisenaan ja päivittäin.

Muunsin Tintta-Marin ohjetta hitusen, tein hiussaippuan seuraavanlaisilla spekseillä:

Hiussaippua hennoille hiuksille eli olut-muna shampoo

• 300g oliiviöljyä
• 100g käsittelemätöntä, punaista palmuöljyä
• 100g kookosrasvaa
• 140g tummaa ykkösolutta (Mikä tahansa olut käy)
• 68g lipeää
• 2 munan keltuaista

Rasvainen iltapala tulossa..?  No ei, (huomaa lipeä) vaan shampoota! Tietenkin!

Aiemmin tekemistäni saippuoista tämä poikkesi siten että nesteeksi tuli olutta ja kananmunankeltuaisia. Tuntui hassulta avata olut, kaataa se lasiin – ja jättää se siihen lämpenemään ja väljähtymään. Ihan tieten tahtoen ja tarkoituksella! Oi aikoja, oi tapoja!

Edesautoin oluen väljähtymistä sekoittelemalla sitä lasissa. Ihan täysin kuplattomaksi olutta en jaksanut huljutella, mutta ei se saippuanvalmistusta haitannut. Sekoitin lipeän väljähtyneeseen olueeseen ja sekoitin kannella suljettua lasipurkkia tiskialtaan yläpuolella pyöritellen.

Lipeä suli ihan normaalisti eikä mitään erityisempiä reaktioita ilmennyt. Kaadoin lipeäseoksen sulaneiden rasvojen joukkoon ja surruttelin kiisseliksi. En oikein tiennyt missä vaiheessa keltuaiset kuuluu lisätä; minä lisäsin ne saippuakiisseliin ja se tuntui olevan ihan o.k.

Lisäsin munankeltuaiset saippuakiisseliin.

Käsittelemätön palmuöljy tuoksui miedosti – eikä minusta lainkaan pahalle. Joissakin saippuateksteissä varoitellaan käsittelemättömän palmuöljyn epämiellyttävästä hajusta joka varsinkin suuressa määrin käytettynä kuulemma jää myös saippuaan. Itse en ole valmiissa shampoopaloissa huomannut palmuöljyn tuoksua lainkaan, eikä se tosiaan tuoksunut merkittävästi edes suoraan purkista otettuna. Ainakin tämä Vii Voanista ostettu punainen palmuöljy tuntuu siis toimivan saippuanvalmistuksessa oikein hyvin. 

Shampoopalat muoteissa

Sain kauniinkeltaisen saippuamassan muotteihin ihan mukavasti. Sen jälkeen massa alkoi jässähtää vauhdilla mutta ei se enää siinä vaiheessa haitannut. Lopullinen kovettuminen puolestaan kesti pienen ikuisuuden: irrotin saippuat vasta vajaan viikon kuluttua muoteistaan! Muutama päivä olisi voinut riittää mutta ei pidemmästäkään ”lepoajasta” näemmä haittaa ollut. Aika tiukassa nuo olivat edelleen. 

Näistä tulee minulle mieleen aurinkoinen syyspäivä; keltaiset ja oranssit lehdet ja auringonpaiste! :) Saa nähdä miten toimivat, toivottavasti hyvin. Jos ovat päteviä, teen näitä varmasti toistekin, mutta ehkä hiukan lisää tuunattuna:  olutta voisi seuraavalla kerralla terästää hauduttamalla siinä kuivattua kamomillaa; se passaisi vaaleansävyiselle tukalleni. Jotain tuoksuakin voisi testata!

Edit. 25.10.2012: Vilkaise myös kokemukseni Vihreän kosmetiikan shampoopaloista ja postaus soijashampoon valmistuksesta!

Musta suola

Suolasaippuoita on kiva tehdä ja yhden käytetyn saippuan kokemuksella ne ovat myös mukavia käyttää.  Itse olen ehtinyt tehdä kahdenlaista suolasaippuaa: aivan ensimmäinen itse tehty saippuani oli merisuolasaippua ja jokunen aika sitten tein kasvosaippuaa hienosta ruususuolasta.

Ruususuolassa on hempeän vaalea punertava väri mutta ajattelin että olisi kiva löytää suolasaippuaan jotain mikä olisi asteen räväkämpää. Suolassa ei kauheasti värivaihtoehtoja taida olla mutta yhden kiinnostavan vaihtoehdon löysin; mustan suolan.

Musta suola ei oikeastaan ole mustaa vaan tummaa, hiukan punaiseen vivahtavaa. Karkearakeisena se näyttää melkein mustalta, hienona versiona tummansävyiseltä vaaleanpunaiselta, viininpunaiseen vivahtavalta.

Rikistä omintakeinen maku

En tiedä ostamani mustan suolan alkuperää, mutta olen lukenut että sitä louhitaan ainakin Keski-Intian tuliperäisiltä alueilta. Tumma väri tulee suolan sisältämistä mineraaleista.Musta suolan erikoisuus on sen sisältämä rikki joka antaa suolalle kananmunaa muistuttavan tuoksun ja maun. Kun sain pussin käsiini, hiukan jännitin millainen katku suolapussista löyhähtää mutta onneksi tuoksu on miedompi kuin odotin. Suolan maku on pääasiassa suolainen (tietysti) ja kananmuna on vain vivahde; voisin käyttää tätä suolaa joskus myös ruoanlaitossa.

Intialaisessa keittiössä hyödynnetään mustan suolan omintakeista makua muun muassa erilaisissa salaateissa. Saatanpa joskus testata, joskin minun keittiössäni tämän suolan pääasiallinen käyttötarkoitus tulee olemaan saippuanvalmistus. :) Hienosta suolasta ajattelin tehdä kasvosaippuaa, karkeasta palasaippuaa käsille ja vartalolle.

Mitäköhän muuten rikki tykkää kun päätyy kosketuksiin kuuman lipeäliuoksen kanssa? Räjähtääkö kattila?!  Ehkei sentään, suolan rikkipitoisuus vaikuttaa varsin maltilliselta enkä ole löytänyt netistäkään erityisiä varoituksia mustan suolan käyttöön liittyen. ;)

Sopiiko rikki iholle?

Suolan väri vaikutti kivalta mutta rikkipitoisuus edelleen hiukan epäilytti. Kotikosmetiikan valmistuksessa hyvä perusperiaate on, että sitä mitä uskallat syödä, uskallat laittaa myös iholle. Googlailin kuitenkin infoa rikkiin ja ihon hyvinvointiin liittyen ja yllätyin: rikki on itse asiassa hyvä aine iholle. Sitä käytetään sekä sisäisesti että ulkoisesti esimerkiksi arpien paranemisen edistämiseen.

Luontaistuotekaupoissa myytävä, sisäisesti käytettävä MSM-jauhe sisältää rikkiä. Aknen hoidossa rikkipitoista voidetta käytetään paikallisesti pinnallisten näppylöiden hoidossa. Kovin suurta määrää tietoa en (suomeksi) löytänyt, mutta se mitä löytyi, oli pelkästään positiivista. Uskallan siis testata suolasaippuaa myös tästä mustasta suolasta! :)

Mistä mustaa suolaa saa?

Mustaa suolaa ei ilmeisesti kovin monessa paikassa myydä. Luottoliikkeessäni Vii Voanissa mustaa suolaa ei ollut (ainakaan tällä kertaa), ei myöskään Ruohonjuuressa. Hakaniemen Ekolossa sitä olisi ollut – pikkuruisessa pussissa ja hirmuiseen hintaan. Minä tarvitsen suolaa vähintään puoli kiloa! Mielellään sekä karkeaa että hienoa.

Joitakin ostospaikkoja löytyi netistä. Päätin tilata suolani Versokaupasta, jossa suolaa löytyi molempia toivomiani karkeusasteita. Hinta oli 4,90 e / 500g jonka päälle tulivat postikulut. Nettiostaminen on kätevää, mutta minusta on oikeastaan hauskaa käydä kaupassa ihan itse tekemässä ainakin näitä erikoisempia hankintoja. Että jos jostain helsinkiläisestä kaupasta löytyy mustaa suolaa kohtuuhintaan suoraan hyllystä, saa vinkata! Versokaupan tilaus tuli nopeasti joten ihan mukavasti shoppailu onnistui netitsekin.

Tamarind Heavenin muutaman vuoden takaisessa postauksessa on lisää tietoa mustasta suolasta. Käykää kurkkaamassa jos kiinnostaa! :) Siellä on myös pari hyvää kuvaa mustasta suolasta, itse en saanut valonpuutteen ja kameran kenkkuilun vuoksi julkaisukelpoisia kuvia vielä napattua. Laitan kuvia sitten myöhemmin saippuapostauksen yhteydessä!

Edit. 6.10.2012: Katso täältä millaista saippuaa tein mustasta suolasta!

Ruusuvesi nuuskuteltavana

Ostin jokunen aika sitten Helsingin Hämeentiellä sijaitsevasta Vii Voanista ruusuvettä ja kewravettä. Ruusuvedestä olin kuullut aikaisemminkin mutta kewravesi oli minulle aivan uusi tuttavuus. Molemmat ovat ”kukkavesiä”; ruusuvesi valmistetaan ruusun terälehdistä tislaamalla, kewravettä puolestaan saadaan tislaamalla kairapalmun tuoksuvia kukkia.

Molempia voi käyttää ruoanlaittoon esimerkiksi riisiä, leivonnaisia ja makeisia maustamaan. Ainakin ruusuvettä käytetään myös kosmetiikassa ja ruusuvesi sopii kasvovedeksi ihan sellaisenaan, erityisesti herkälle iholle.

Kukkavesien voimakas tuoksu yllätti

Ruokia en ole toistaiseksi näillä vesillä maustanut mutta kosmetiikkakäytössä olen jo molempia testannut.  Ostamieni vesien tuoksu yllätti minut: ruusuveden tuoksu ei ollut hienonvienon hempeä vaan yllättävän voimakas. Se ei kuitenkaan ole niin parfyymimainen kuin kuvittelin. Tuoksua on vaikea kuvailla, mutta se ei ole sama se kuin se mitä ruusunkukkaa tuoksutellessa aistii. Kyllä siitä silti (ruusun)kukan tuoksun erottaa.

Kewraveden tuoksu muistuttaa paljon ruusuveden tuoksua mutta se on hieman yrttisemmän oloinen, jossain sitä kuvailtiin myös ruusuvettä hedelmäisemmäksi. En voi sanoa että olisin alkuun suuresti ihastunut kumpaankaan tuoksuun mutta eivät nuo vastenmielisiäkään ole.

Täytyy toki muistaa että ostin nämä vedet aasialaisiin elintarvikkeisiin, ei kosmetiikkaan erikoistuneesta liikkeestä. Esimerkiksi ruusuveden tuoksu ilmeisesti vaihtelee jonkin verran sen mukaan mitä ruusulajiketta tislaamiseen on käytetty.

 Ruusuvesillä on eroja..

Kävin testin vuoksi Hakaniemen uudessa Ruohonjuuressa nuuskuttelemassa nimenomaan kasvovesikäyttöön myytävää ruusuvettä ja sen tuoksu taisi olla hieman miellyttävämpi. Tämä Flow kosmetiikan myymän ruusuveden INCI sanoo sisällöksi ”Rosa Damascena Water” mikä tarkoittaa damaskon ruususta tislattua ruusuvettä. Vii Voanin ruusuveden INCI puolestaan kertoo ainesosiksi ”Water and Rose Extract”eli vesi ja ruusu-uute.

Käytännössä pullojen sisältö on hyvin pitkälti samaa tavaraa sillä toki myös Flow kosmetiikan ruusuvesi sisältää vettä ja ruusun uutteita; siksi se on ruusuvettä. Flow kosmetiikan ruusuvedestä oli tarkentava tietona ruusun lajike mikä Vii Voanin pullosta puuttui. Ruusujen lajiero saattaa selittää eron myös tuoksuissa.

Flow kosmetiikan tuotepakkaukset näyttäisivät kauniilta kylppärin hyllyllä! Oikean yläkulman vaaleanpunaisessa suihkepullossa on ruusuvettä kasvovesikäyttöön.

..myös hinnassa!

Vaikka Flow kosmetiikan ruusuvesi hieman paremmalta saattaa tuoksua, Vii Voanin ruusuveden todella edukas hinta (1,70 e / 190 ml) kompensoi erotusta aikalailla. Flow:n ruusuvedelle (15,95 e / 100ml) plussaa taasen tuo oikein kaunis pakkaus ja pullon ”suihkepää” jolla ruusuvettä voi supsutella suoraan kasvoille. Hintaero on kuitenkin niin kova että ehkäpä ostan jatkossakin ruusuveteni elintarvikehyllystä, jos ruusuveden vakikäyttäjäksi päädyn.

Olen viimepäivinä käyttänyt ruusuvettäni kasvovetenä. Kaadoin osan pullon sisällöstä pieneen, tyhjään ja huolellisesti pestyyn suihkugeelin näytepulloon ja lisäsin sekaan muutamia kiteitä sitruunahappoa. Happolisä on tarkoitettu ihon ph:n tasapainottamiseen saippuapesun jälkeen. En ole huomannut toistaiseksi mitään efektiä suuntaan tai toiseen. Tuoksu on tietysti aika kiva, vaikka vaatikin hieman totuttelua.

Kewravettä olen kokeillut toisenlaisessa käytössä, siitä lisää tuonnempana!

Uusia aineksia kosmetiikkakokin keittiöön

Ostoksia Vii Voanista

Luennon jälkeen jäi ylimääräistä aikaa joten päätin piipahtaa Hakaniemen etnokaupoissa katsomassa josko löytäisin saippuoihin sopivia rasvoja. Suuntasin Hämeenkadulla sijaitsevaan Vii Voaniin jossa on tosi laaja valikoima aasialaisia elintarvikkeita. Löytyihän sieltä vaikka mitä!

Kookosmaitoa saisi varmaan lähikaupastakin, mutta nappasin muutaman purkin mukaan kuitenkin. Löysin myös esimerkiksi ruusuvettä ja minulle ennen tuntematonta kewravettä sekä oranssia, puhdistamatonta palmuöljyä. Kookosöljyä otin myös purkillisen.

Ostosreissulla mukaan tarttui kukkavesiä..

Ruusuvettä käytetään ruuanlaitossa esimerkiksi tuomaan riisille tuoksua, sitä voi sekoittaa juomiin ja sillä voi maustaa leivonnaisia. Sitä käytetään myös kosmetiikassa ja esimerkiksi kotitekoisiin kasvovoiteisiin se on ilmeisesti vallan mainio ainesosa.

Ruusuvettä voi käyttää myös kasvovetenä ihan sellaisenaan! Se sopii erityisesti kuivalle ja herkälle iholle ja sen sanotaan myös olevan nk "adstringentti" eli se "kuroo" ihohuokosia. Sopinee siis hyvin myös rasvaisemmalle ihotyypille! :)

Googlen perusteella näyttäisi siltä että kewravettä käytetään samaan tapaan kuin ruusuvettä. Sen tuoksun sanotaan muistuttavan ruusuveden tuoksua mutta kewra on ilmeisesti hedelmäisempää. En ole pulloja vielä avannut joten en ole päässyt vertailemaan itse. :) Kosmetiikkaan kewraa käytetään lähinnä sen hyvän tuoksun vuoksi.

Kewra, Pandanus odorifer on suomeksi kairapalmu. Se kasvaa villinä ainakin Etelä-Intiassa ja Burmassa. Suomessa kairapalmu-nimellä myydään huonekasvejakin, en tosin tiedä onko kyse juuri samasta lajikkeesta jonka kukista kewravettä tehdään. Mielenkiintoinen tuttavuus joka tapauksessa tämä kewra!

Lisää kewrasta voi lukea esimerkiksi flowersofindia.net –sivulta.

..ja oranssia, puhdistamatonta palmuöljyä

Toinen ihan uusi juttu on puhdistamaton palmuöljy. Se on väriltään oranssia toisin kuin saippuanvalmistuksessa yleensä käytetty puhdistettu palmuöljy. Puhdistettua palmuöljyä olenkin jo kerran testannut; käytin sitä tyrnisaippuoiden valmistamiseen.

Suuressa määrin tuota puhdistamatonta tavaraa ei ilmeisesti kannata saippuaan laittaa sillä se saattaa antaa saippualle epämiellyttävää tuoksua. Täytyy tätä varten etsiä (..tai ehkä jopa itse kehitellä!) saippuaresepti jossa on sopivan vähän palmuöljyä. Mitä se ”sopivan vähän” sitten onkaan. Testaamalla se selviää. :)