Pihlajanmarjamehu on HYVÄÄ!

Vasemmalla suodattatonta pihlajanmarjamehua, oikeanpuoleisessa lasissa suodatettua.

Taannoiselta metsäretkeltäni sain saaliiksi kolme ja puoli litraa pihlajanmarjoja. Litrasta tein hilloa ja loput käytin mehun tekemiseen.  Pihlajanmarjamehuni on tuoremehun tyylistä sillä marjoja ei käyttämässäni menetelmässä keitetä tai höyrystetä.  Varsinaista tuoremehua se ei silti virallisen määritelmän mukaan ole sillä marjojen oma mehun lisäksi juomassa on vettä, sokeria ja sitruunahappoa. 

Martat olivat taas kerran avuksi keskustelupalstoineen. Bongasin Marttojen sivustolta tämän Vaasan Jaakon juomaa muistuttavan simppelin ohjeen joka sopi oikein hyvin kovakuorisille pihlajanmarjoille. Minulla ei ollut marjoja ohjeen mukaista määrää ja sokeriakin laitoin suhteessa vähemmän kuin alkuperäisessä reseptissä. Hyvää tuli silti! Marttojen keskustelupalstalta voi käydä kurkkaamassa alkuperäisen ohjeen. 

Tällaisella ohjeella tein pihlajanmarjajuomani: 

• 2,5 litraa pihlajanmarjoja
• 2 litraa vettä
• vajaa ruokalusikallinen sitruunahappoa
• vajaa kilo sokeria

1.  Survo pihlajanmarjat ämpärissä
2.  Keitä vesi
3.  Kaada sokeri ja sitruunahappo marjasurvoksen päälle ämpäriin
4.  Kaada joukkoon vesi (joko kuuma tai jäähdytetty)
5.  Sekoita
6.  Peitä ämpäri kannella
7.  Anna seistä reilu vuorokausi huoneenlämmössä tai ulkona viileämmässä
8.  Siivilöi juoma ja pullota
9.  Säilö pakastamalla

Tavallisen sokerin sijaan voi käyttää hedelmäsokeria jolloin sokerin määrää voi reilusti pienentää. Hillosokeri tähän ei sovi. Jäähdyttämällä vettä saadaan vitamiinit hiukan paremmin talteen. Itse olen tällaisissa juomissa kaatanut veden kuumana marjojen päälle; olettaisin että maut irtoavat kuumaan veteen paremmin. 

Tämä ohje oli helppo ja lopputulos oikein raikas ja hyvänmakuinen; muistuttaa hieman puolukkamehua. Vaikka mukana onkin vettä, mehua voi laimentaa reilustikin. Ja väri on aivan upea! En saanut vangittua valokuviin väriä niin kauniina kuin se todellisuudessa on, mutta jotain osviittaa kuvat silti antavat.

Pulloina käytin pakastuksen kestäviä muovisia mehupulloja. Tämä mehu vaatii pakastamisen säilyäkseen sillä tätä mehua ei ole kuumennettu eikä siinä ole säilöntäaineita. 

Roippeista makeaa hilloa

Tuntui tuhlaukselta heittää mehusta yli jääneet marjojen ”roippeet” biojätteeseen joten päätin kokeilla vielä yhden hilloerän tekemistä. Aiemmintekemäni hillo on aika kirpakkaa ja sopii parhaiten puolukkahillon tai puolukkasurvoksen tapaan käytettäväksi joten ajattelin tehdä nyt hieman toisenlaisen version. Tähän hilloon käytin reilusti hillosokeria sekä mausteina kanelia, tähtianista ja hippusellisen vaniljaa. 

Marjajämät pihlajanmarjajuoman valmistuksesta taipuivat makean mausteiseksi hilloksi.

Tähänkin hilloon käytin marjojen kaverina porkkanaa. Maun puolesta se ei ehkä olisi ollut välttämätöntä sillä ”mäskin” terävin kirpakkuus oli liuennut mehuun. Rakenteen vuoksi ajattelin kuitenkin laittaa mukaan hieman lisuketta. 

Hillon tein seuraavanlaisesti: 

1.  Keitä litran verran vettä
2.  Purista pihlajanmarjajuomaan käytetyistä marjoista (alkup. määrä n. 2,5 litraa) enimmät     mehut harson avulla
3.  Laita marjamäski kattilaan, kaada päälle kiehuvaa vettä niin että marjat peittyvät
4.  Raasta joukkoon karkealla terällä yksi porkkana
5.  Keitä hiljaisella lämmöllä kunnes porkkana on pehmennyt
6.  Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi
7.  Lisää joukkoon kanelitanko, tähtianis, ripsaus vaniljajauhetta ja reilusti hillosokeria
8.  Kiehuttele hiljalleen vielä vartti, sekoita välillä
9.  Keitä hillon kiehuessa toisessa kattilassa hillopurkit ja kannet
10.Laita hillo tölkkeihin ja kannet tiukasti kiinni. Vältä koskemasta purkkien ja kansien sisäpintoihin.

Määrät eivät ole tarkkoja sillä tein hillon näppituntumalta. Tarkoitukseni oli tehdä makeaa hilloa esimerkiksi lettujen, paahtoleivän tai korppujen kanssa syötäväksi ja tästä tuli sellaista kuin olin toivonutkin. Mausteet tuovat mukavan, ehkä hiukan jouluisen lisävivahteen mikä sopii vallan mainiosti. Tämä pihlajanmarjahillo voisi toimia hyvin pipareiden ja juustojen kanssa, hmmm..  :P

Hilloa pihlajanmarjoista

Pihlajanmarja-porkkanahillo valmiina tölkeissä. Hyvältä näyttää! :)

Pihlajanmarjahillo onnistuu pakastetuistakin marjoista

Viime viikonloppuna keräämäni pihlajanmarjat saivat olla pakkasessa hyvän tovin kun en muilta kiireiltäni heti ehtinyt hillo- tai mehuhommiin. Alkuviikosta löytyi aikataulusta sopiva rakonen ja kaivoin pakkasen puremat marjat esiin. Ne olivat kuin helmiä! Kovia ja hauskasti rapisevia kun niitä kangaspussissa pyörittelin. 

Marjoja oli yhteensä kolme ja puoli litraa. Mehun valmistaminen vaatii marjoja paljon, mutta litran verran varasin pihlajanmarjahillon, tarkemmin sanoen pihlajanmarja-porkkanahillon tekemiseen. Loput jätin parvekkeelle ämpäriin sulamaan mehua varten. 

Google kertoi että pihlajanmarjojen kirpakkuutta kannattaa kokeilla kesyttää jollain muulla kasvilla. Enkä tarkoita nyt pelkästään hedelmiä tai marjoja sillä omenan lisäksi pihlajanmarjan kumppaniksi sopivat hyvin myös esimerkiksi porkkana tai vaikkapa kurpitsa! 

Pihlajanmarjahillo jollain toisella hillottavalla jatkettuna sopi minulle paremmin kuin hyvin kun en hillolle kovin suurta määrää marjoja ollut varannut. Porkkanoita oli jääkaapissa joten ei muuta kuin hommiin! Googlailin aluksi sopivaa reseptiä ja Marttojen keskustelupalsta tarjosi sopivan tuntuisen ohjeen. 

Marttojen ohjeesta poiketen päätin jättää kanelin pois sillä suunnittelin käyttäväni hillon puolukkahillon tapaan lämpimien ruokien kyljessä.  Pienensin aluksi myös sokerin määrää mutta keittyvää hilloa maistellessani lisäilin makeutta mukaan lopulta ohjeen mukaisen määrän. 

Ja homma meni näin: 

Pihlajanmarjoja, porkkanoita ja pienet porkkanasormet. :)

Otin pakkasesta litran jäisiä marjoja. Jäisyys ei hillon tekemisessä haittaa, sillä marjat laitetaan kiehuvaan veteen kypsymään. Kaivoin jääkaapista muutamia porkkanoita, asettelin ne pöydälle pihlajanmarjakipon kylkeen ja nappasin kuvan. (Nuo pienet ”porkkanat” kuva ylälaidalla ovat kolmevuotiaan apukokkini ehtiväiset sormet. Pojat tykkäävät kovasti autella vanhempiaan keittiössä! :)

Laitoin veden keittimeen kiehumaan, kuorin ja raastoin porkkanat karkeaksi raasteeksi. Porkkanoita olisi riittänyt pari vähemmän; ohjeen mukaan marjalitraa kohden laitetaan puoli litraa porkkanaraastetta. Vesi ja marjat kattilaan, levy päälle ja odottelemaan. 

Keitin marjat pehmeiksi (olisiko kymmenen minuuttia mennyt? ) ja soseutin marjat osassa keitinvettä. Osan vedestä otin talteen; en oikein osannut arvioida miten paljon nestettä hilloon tarvitaan. Lisäsin osan kauniin punaisesta nesteestä myöhemmin hillokeitokseen takaisin, osan otin talteen erilliseen astiaan. 

Lisäsin porkkanaraasteen ja sokerin soseeseen ja keitin hiljaisella lämmöllä kunnes porkkana oli pehmennyt. Tässä meni yllättävän kauan; ehkä puoli tuntia. pihlajanmarja-porkkanaseoksen keittyessä keitin toisessa kattilassa lasiset hillopurkit ja niiden kannet. Purkkien keittäminen tappaa pöpöt ja parantaa hillon säilyvyyttä. Hillopurkkini olivat vanhoja kurkkusalaatti- yms. purkkeja, niitä voi hyvin uusiokäyttää omien hillojen säilöntään. 

Kun porkkanat olivat pehmenneet, päätin vielä surauttaa hillon tasaiseksi sauvasekoittimella niin etteivät  porkkanasuikaleet erotu valmiista hillosta. Annostelin kuuman hillon purkkeihin ja laitoin kannet kiinni. Hilloa tuli kaksi täyttä 400 gramman vetoista purkkia ja yksi vajaa. Ai että se näyttää nätiltä! Tuon vajaan otan käyttöön mahd. pian. 

Hillosokerilla saisi rakennetta ja säilyvyyttä

Seuraavalla kerralla laitan tavallisen sokerin sijaan hillosokeria, sillä saa hillolle hyytelömäisemmän rakenteen. Pihlajanmarjoissa tosin on itsessäänkin on pektiiniä joka on hillosokerin hyytelöivä ainesosa, samoin pihliksissä on (kuten hillosokerissakin) kaliumsorbaattia joka parantaa säilyvyyttä. Hillosokerilla  voi noita ominaisuuksia hiukan buustata :) . 

Hillossa oli mielestäni tosi upea maku kun sitä hitusen maistelin keittämisen yhteydessä; juuri sellainen joka sopii varmasti hyvin nokkoslettujen ja liharuokien seuraan. Ja ehkä pannareiden!

Edit. 18.9.2012: Tein pihlajanmarjoista myös mehua ja mehusta jääneistä marjaroippeista toisen, makeamman ja mausteisen pihlajanmarjahillon. Nam! :)

Aineksia luonnosta - puhtia pihlajanmarjoista

Uuden kotimme lähettyvillä kasvaa upean monenlaisia marjoja ja muita kasveja ruoka-, rohdos- ja kosmetiikkatarpeisiin. Pihlajia täällä on pilvin pimein ja nyt syksyllä ne kantavat komeat kuormat oranssinpunaisia pihlajanmarjoja.

Siellä niitä on, korkealla. Tosi korkealla.

Päätin käyttää sunnuntain aurinkoiset aamutunnit pihlajanmarjojen keräämiseen. Pakkasin mukaan kangaskassin ja ajattelin riipiväni kassin täyteen tuossa tuokiossa. Olihan niitä marjoja – mutta ne olivat aika hankalasti kerättävissä. Suurin osa sadosta on tietysti tällaisen puolitoistametrisen pygmin ulottumattomissa puiden latvustoissa. Myös moottoritien laita oli punaisenaan marjoista. Siihen saivat jäädäkin, sen verran epäluuloinen olen niiden puhtauden suhteen vilkasliikenteisen tien varressa.

Aamu oli kuitenkin huikean kaunis ja metsikössä ja kallioilla oli ihanaa kuljeskella ihan muuten vaan. :)

Pakkanen parantaa pihlajanmarjojen makua

Lopulta sain kuitenkin ihan hyvän saaliin kun jaksoin aikani etsiskellä. Putsasin marjat ja laitoin ne takaisin kangaskassin ja kassin pakkaseen. Pakkasen puraisu kuulemma katkaisee pihlajanmarjojen kirpeydeltä äkäisimmän terän ja kun yöpakkasia ei ole vielä ollut, sai arkkupakastin toimittaa pakkasukon virkaa.

Ajattelin kokeilla pihlajanmarjamehun valmistamista tuoremehumenetelmällä, myös jonkinlainen versio pihlajanmarjahillosta kiinnostaisi ottaa testiin. Jos mehu ei maistu, sitä voi aina käyttää nesteenä saippuassa! Osan marjoista kuivaan, niistä saa rouhittuna tai kokonaisena koristeita  pihlajanmarjasaippuoihin.

Kiinnostavan oloisia pihlajanmarjaohjeita löytyy muun muassa mainiosta Isoäidin reseptillä –blogista. Myös Äiti tietää liudan reseptejä pihlajanmarjoille.

Pihlajanmarjaretkeltä bongattua. Kelomännyn pinta on kaunis!