Vatkattu karitevoi

 

Juu, olen sanonut tämän ennenkin mutta karitevoi on ihanaa. Se pelastaa kun pakkanen kuivattaa ihon korpuksi eikä mikään tunnu tehoavan kaikkein kuivimpiin ihoalueisiin. Se helpottaa kun lapseni atooppinen iho ärtyy pahaksi rasvausta vaaditaan välillä keskellä yötäkin. 

Karitevoita (eli sheavoita eli voipuun voita) myydään nettikaupoissa (esimerkiksi Ekoliinassa,  Pienessä Tuoksukaupassa, Ruohonjuuren nettikaupassa ja FLOW kosmetiikan nettikaupassa) ihan sellaisenaan ja se on myös paljon käytetty raaka-aine erilaisissa voiteissa. Olen itse käyttänyt karitevoituotteita useamman vuoden enkä siitä enää luovu! :)

 

Puhtaan karitevoin lisäksi olen testannut muun muassa Kiehl’sin vaahdotettua karitevoivoidetta; se on rakenteeltaan pehmoista ja helpommin levittyvää kuin kovahko vaahdottamaton karitevoi. Myös The Body Shopin Sheabutter -vartalovoista olen tykännyt kovasti. 

Vaahdotus ei onneksi ole rakettitiedettä joten ajattelin testata millaisen vaahtovoiteen saisin aikaan kotikeittiössäni. Oikein ihana siitä tuli, vaikka itse sanonkin!

Lähtötilanne: karitevoita, jojobaöljyä ja litsean eteeristä öljyä.  

Karitevoin joukkoon lisäsin hieman jojobaöljyä lisäpotkua tuomaan ja tuoksuksi muutamia tippoja litsean eteeristä öljyä. Joku väri olisi ollut kiva, mutta ainoa luonnollinen ”väriöljy” jota minulla kaapista löytyi oli tyrniöljy joka pitää säilyttää viileässä. En lähtenyt testaamaan kuinka sen säilyvyys toimii huoneenlämmössä säilytettävässä voiteessa joten tein vaahdon ilman oranssin sävyä. Mallia ohjeeseen katsoin FLOW kosmetiikan eli entisen Vihreän kosmetiikan blogista sekä Pienen Tuoksukaupan resepteistä. 

Vatkattu karitevoi, ohje: 

• Mittasin sopivan määrän karitevoita Body Shopin vanhaan 200 millilitran voidepurkkiin.
• Valitsin keittiön kaapista pienen kattilan, laitoin karitevoin kattilaan, levyn hellalle ja hellan levyn ykköselle. 
• Pilkoin sulavaa karitevoita lusikalla pienemmäksi sitä mukaa kun se pehmeni. Rasva ei saa sulaa läpinäkyväksi vaan sen täyty olla valkoista, juoksevaa mutta silti paksuhkoa.
• Kun karitevoi oli melkein kokonaan sulanut, lisäsin sekaan kymmenisen milliä jojobaöljyä ja muutaman tipan litsean eteeristä öljyä.
• Hurautin massan tasaiseksi sauvasekoittimella.
• Tämän jälkeen alkoi varsinainen vatkausvaihe. Vatkasin karitevoin kuohkeaksi sähkövatkaimella. Rasvasta tuli valkoista ja ilmavaa, melkein kuin kermavaahtoa!

Karitevoi kattilassa sulamassa. Sulatus kannattaa tehdä mahdollisimman miedolla lämmöllä, ykkösellä ja laittaa levy vaikka välillä kiinni jos rasva meinaa sulaa läpikuultavaksi. 

Hämmensin karitevoita lusikalla ja pienin isompia paloja jotta rasva sulaisi nopeammin ja tasaisemmin.

Surautin karitevoin tasaiseksi sauvasekoittimella kuin voi oli melkein kokonaan sulanut.

 

Sähkövatkaimella vaahdotettu karitevoi. Melkein kuin kermavaahtoa!

Rakenne muistuttaa hyvin paljon Kiehl’sin voidetta; se kevyttä, pehmoista ja levittyy tosi hyvin. Tämä voide on kuitenkin selvästi rasvaisempaa; se ei imeydy yhtä nopeasti. Tulen käyttämään tätä pääasiassa iltaisin suihkun jälkeen silloin kun iho on selvästi kuiva. Käsille ja kuiville jalkapohjille myös. Ja tietysti poikani atooppiselle iholle silloin kun iho on tosi kuiva. 

Tämän voiteen tekemistä voisi testata myös vesilisällä; voiteesta tulisi varmaan nopeammin imeytyvää ja ylipäätään keveämpää. Silloin sekaan tarvitaan kuitenkin emulgointiainetta jotta rasva ja vesi sekoittuisi ja säilöntäainetta jotta voide säilyy hyvänä pidempään. Kun rasvan tekee ilman säilöntäainetta, on tärkeää ettei mukaan pääse yhtään vettä: se heikentää säilyvyyttä. 

Karitevoi ei kasvata tilavuuttaan vatkattaessa yhtä paljon kuin esimerkiksi kerma, mutta jonkin verran kuitenkin. Kaikki vaahdotettu karitevoi ei mahtunut 200 ml:n purkkiin joten osan laitoin pariin pikkupurkkiin. Taidan ottaa toisen pikkupurkin laukkuun mukaan ”matkarasvaksi”. :)

Edit. 8.10.2012: Nyt iltapäivällä aamulla vatkaamani karitevoi on muuttunut kovemmaksi eli se ei enää ole pehmeää "kermavaahtoa". Voide ei ole kuitenkaan lässähtänyt vaan se on edelleen ilmavaa ja helpommin levitettävää kuin vatkaamaton karitevoi.  Kokeilu kannatti siis!

Tekisinkö ruususuolasta saippuaa kasvoille?

Tunnustan: olen viimeaikoina pessyt kasvoni kaupan halvalla nestesaippualla. Kyllä minulla yleensä on joku ihan oikea putsari kasvoille, nyt en vain kerta kaikkiaan ole muistanut hankkia uutta putelia loppuun käytetyn tilalle. Onneksi naama ei ole vielä ainakaan vielä kovasti nestesaippuapesusta kärsinyt. (Haitallisempaa sen sijaan saattaa olla se superrasvainen perusvoide jota kosteusvoiteen sijaan nyt käytän. En ole muistanut kosteusvoidettakaan hankkia!)

Nyt kun olen saippuan valmistuksen alkuun päässyt, tavoite on päästä mahdollisimman suureen omavaraisuuteen erilaisten puhdistusaineiden suhteen. Kasvosaippuan teko siis kiinnostaa!

Suolasaippua hellii ihoa

Ensimmäinen ihan itse tehty saippuani oli suolasaippua. Se oli mukava tehdä ja odotan kovasti että pääsen saippuaa testaamaan! Suolasaippuaa olen kokeillut aiemminkin; ostin joskus messuilta muutaman kappaleen Soap Factoryn saippuoita joista yksi oli suloinen, vaaleanpunainen Tropicana-merisuolasaippua.

Saippua oli siisti käytössä (=ei juurikaan sotannut alustaansa) ja mukavan hellävarainen. Ainoa huono puoli oli saippuan murtuminen murusiksi kun olin sen lähes loppuun käyttänyt. Ei iso miinus kuitenkaan; hukkaan mennyt saippuamäärä ei ollut iso ja olisihan sen jämän voinut vaikka kuorintaan käyttää. Vaahtoavuus oli myös melko pientä mutta en tarvitse saippuaani vaahtopilveä kunhan se muuten toimii.  

Toisin kuin voisi kuvitella, suola ei suinkaan kuivata ihoa vaan on sille hellää ja hoitavaa. Suola puhdistaa ja desinfioi ja siitä sanotaan olevan on apua jopa psoriasiksen ja atooppisen ihon hoidossa.  Suola voisi siis olla mainio ainesosa kasvosaippulle. Hmm! Ainakin Kotikemistin pienessä pajassa kasvoillekin sopivaa suolasaippuaa on tehty hyvällä menestyksellä, samoin Pähkinä on ollut tyytyväinen suolasiin kasvosaippuoihinsa.

Vasemmalla hienoa ruususuolaa, seuraavaksi karkeaa ruususuolaa, karkeaa merisuolaa ja äärimmäisenä oikealla hienoa merisuolaa.

Löysin marketista kaunista, vaaleanpunaista ruususuolaa jota myös kristallisuolaksi sanotaan. Hinta oli korkeampi kuin tavallisessa suolassa  mutta silti sen verran kohtuullinen etten näe hintaa esteeksi ottaa ruususolaa saippua- (ja ruoka-) käyttöön.

Ekoliinan sivuilta löytyy tietopaketti tästä suolalajista. Kovasti sitä kehutaan myös muilla foorumeilla joten toimiva terveellinen vaihtoehto lienee kyseessä.  Tämä voisi olla aika nättiä myös saippuassa! Ostin ruususuolasta sekä karkean että hienon version. Hieno versio sopinee kasvosaippuaan paremmin. Nyt pitää vielä pohtia millä ohjeella kasvoille sopivan suolasaippuan kokkaan!

Himalajan ruususuolaa

Edit. 20.9.2012: Täältä voit käydä kurkkaamassa millaista kasvosaippuaa ruususuolasta tuli!

Anisöljyä ja kamomillateetä

Öljyn maserointia ja kamomillateen keittelyä tulevia saippuoita varten

Minun piti tehdä tänään saippuaa. Mutta kun ole strömsöläisiä, en päässyt alkua pidemmälle. Valmisteluja kyllä sain tehtyä, ehkäpä huomenna jo etenen tässä projektissa tositoimiin saakka! :)

Kamomillasaippua tulee olemaan ensimmäinen testaukseni. Kamomillateen sain sentään jo tänään keitettyä, onpahan valmiina ja viileänä jääkaapissa huomista varten. Tosiaan luulin että minulla on kaikki tarvittavat ainekset; liuta eksoottisempia öljyjä, lipeää, tuoksuja, värejä..  Reseptejä tutkiessani huomasin että kookosrasva olisi aika ehdoton juttu myös. Ei hätää, sitähän saa mistä tahansa! Vaan eipä saanut meidän lähikaupasta.

Aniksensiemenet morttelointia vaille valmiina.

Olin ajoittanut saippuaprojektin lasteni päiväuniaikaan joten en ehtinyt sekä lähteä metsästämään tarvikkeita muista kaupoista, että tekemään saippuaa tänään. Hain siis kookosrasvat Prismasta ja jätin saippuanvalmistuksen suosiolla huomiseen.

Kookosrasvanhakureissulla nappasin mukaani myös aniksensiemeniä ja ruususuolaa. Aniksensiemenet maseroin oliiviöljyyn; teen anissaippuaa kun öljy on tekeytynyt. Kauniin vaaleanpunainen ruususuola taas tulee suolasaippuaan jota myös meinaan kokeilla. Suolasaippuaa on kovasti kehuttu hellävaraiseksi ja atoopikoillekin sopivaksi ja sehän passaa meille.

Maseroitu öljy tuo saippuaan lisätwistiä

Maserointi tarkoittaa menetelmää jossa esimerkiksi yrttejä uutetaan öljyyn. Maserointi on helppoa: maseroitava aine, tässä tapauksessa murskatut aniksen siemet sekoitetaan (lämpimään) oliiviöljyyn, seos kaadetaan lasipurkkiin ja kansi suljetaan. Öljyn annetaan tekeytyä viikon verran, siivilöidään öljy ja voilà, maseroitu öljy on valmista!

Tämä on mainio menetelmä saada yrttien tehoaineet tai vaikkapa aniksen tuoksu saippuaan mukaan. Saa nähdä miten hyvin aniksen tuoksu saippuassa säilyy, raportoin siitä myöhemmin kun anissaippua on tehty ja valmista käytettäväksi. Sitä ennen täytyy tietysti antaa öljyn maseroitua! :)

Tämän päivän tekeleet; anisöljy maseroitumassa ja kamomillatee valmiina viilennettäväksi.

Kehäkukkasaippua?

Kehäkukka on kaunis, kestävä ja monikäyttöinen kukka

Muistan kehäkukan äidin kukkapenkistä. Se on kaunis ”peruskukka” joka kukkii varmasti ja pitkään! Itse pidän kovasti kehäkukan aurinkoisesta väristä. Kehäkukka on yleinen pihojen puutarhapalstojen kasvi, sitkeä ja vaatimaton.

Kehäkukka kukkii runsaasti ja pitkään; kukinta-aika kestää kesäkuusta lokakuulle asti. Jonotan itselleni kaupungin puutarhapalstaa ja kun sen jossain vaiheessa saan, kehäkukkaa laitan varmasti! :) Puutarhurina olen kokematon joten helpot, varmat ja pitkään kauniisti kukkivat hyötykasvit sopivat tulevaan pieneen puutarhaani hyvin.

Kehäkukka on kauniin aurinkoinen ja se sopii myös saippuan valmistukseen.

 

 

Kaunistavaa kehäkukkaa ärtyneellekin iholle

Kehäkukka, Calendula Officinalis on paitsi nätti, myös monikäyttöinen rohto. Sen oranssi väri säilyy poikkeuksellisen hyvin ja sitä onkin aikanaan käytetty muun muassa voin ja riisin värjäämiseen. Myös saippuan valmistuksessa kehäkukan kaunis väri säilyy eikä muutu tummaksi kuten monen muun yrtin tai kukan kohdalla saattaa käydä. Kehäkukkasaippua olisi kaunis ja hoitava!

Kukkia voi käyttää pienessä määrin vaikkapa salaatin koristeena ja kosmetiikassa kehäkukka on hyvä tehoaine esimerkiksi voiteissa ja saippuassa. Kuten kamomilla, kehäkukka on lempeä rohto. Kehäkukkavoide sopii esimerkiksi ärtyneen ihon hoitoon ja sitä on käytetty myös haavojen paranemisen edistämiseen. Sen sanotaan tuhoavan haitallisia baketeereja kuten stafylokokkeja sekä viruksia. Raskaana olevien naisten kannattaa olla varovaisia varsinkin kehäkukan sisäisen käytön suhteen sillä se saattaa aiheuttaa ylimääräisiä supistuksia.

Kehäkukasta on jalostettu monia värejä ja kerrottuja lajikkeita. Kosmetiikan raaka-aineeksi ja rohdoksi kannattaa kuitenkin käyttää yksinkertaista, tavallista kehäkukkaa; muut eivät välttämättä näihin käyttötarkoituksiin sovi.

Rrrrakastan karitevoita!

karitevoi, voipuunvoi, sheabutter, sheavoi; ihana apu kuivalle iholle!

Keskellä käsittelemätöntä karitevoita, alakulmassa Kiehl'sin karitevoita sisältävä vatkattu vartalovoide.

Ihoni ei tykkää talvesta yhtään. erityisesti jalkapohjieni iho on muutenkin kuiva mutta talvella tuntuu ettei mikään määrä rasvaa ei riitä! Joitakin vuosia sitten löysin ihanan jalkavoiteen joka tuntui toimivan, voiteen nimeä en enää muita mutta sheabutter luki tuubin kyljessä tuotenimen yhteydessä ja INCI-listassa.

Ekoliinan karitevoi on nyt luomua!

Tuotteen valmistus tai sen maahantuonti lopetettiin ja voide hävisi kauppojen hyllyiltä. Se oli harmillista, olin testannut ison määrän erilaisia kalliitakin rasvoja ja juuri tuo yksi tuntui minulle sopivan. Korvaava tuote onneksi löytyi; senkin ainesosaluettelossa luki samainen ”sheabutter” eli suomeksi shea- tai karitevoi. Hinta vain oli hurja joten tutkailin myös muita vaihtoehtoja. Kun sitten ystäväni Googlen avulla löysin shevoita ihan sellaisenaan nettikaupoista, klikkailin testiputelin ostoskoriin ja jäin koukkuun saman tien! Ostan karitevoini Ekoliinasta josta sitä suurissa pakkauksissa sopuhintaan –  ja laatu on luomua!

Karitevoi sopii atooppiselle iholle

Sheavoi on ihanaa! Se on paksua, rasvaista, levittyy hyvin ja todella ravitsee kuivintakin ihoa. Se sisältää luontaisesti A- E ja F-vitamiineja sekä flavonoideja jotka muun muassa auttavat ehkäisemään tulehduksia. Kuivalle mutta ärtyneelle iholle tällainen yhdistelmä on ihan omiaan. Olenkin rasvaillut sheavoilla myös poikani atooppisuuteen taipuvaista ihoa pahimpaan talviaikaan.

Käsittelemätön karitevoi on huoneenlämmössä melko kovaa; sitä täytyy melkein ”kaivaa” purkista. Käsiin hierottaessa  voide muuttuu juoksevammaksi ja se on lopulta oikein mukavasti levittyvää.  Rasvaisuuden vuoksi iho ei imaise voidetta nopeasti. Minua tuo ominaisuus ei juuri haittaa sillä käytän karitevoita nimenomaan kaikkein kuivimpiin ihokohtiin iltaisin ja suihkun jälkeen.  Toimistoon työpöydän kulmalle käsivoiteeksi en käsittelemätöntä, puhdasta karitevoita valitsisi.

Karitevoita saippuaan

Karitevoita käytetään vartalo- ja huulivoiteissa tuomaan ravitsevuutta ja hoitavuutta. Myös kotitekoiseen saippuaan karitevoita voi lisätä muiden rasvojen lisäksi; se tekee saippuasta hellävaraisempaa.

100% sheavoin lisäksi olen käyttänyt muitakin tuotteita joissa sheavoi on yhtenä ainesosana. The Bodyshopin huulivoide oli yksi ihan ensimmäisistä sheavoituotteistani, myöhemmin olen testannut muun muassa Kiehl'sin karitevoita sisältävää vaahtomaista vartalovoidetta. Kiehlsin voide on vatkattu ilmavaksi mikä tekee siitä helpommin käsiteltävää. Se sisältää myös vettä mikä tekee siitä täyttä sheavoita keveämpää; iho ei jää niin ”rasvaiseksi” kuin ehtaa sheavoita käytettäessä.

Kiehl'sin voide (yläkulma) on pehmoista ja tuoksuvaa mutta minulle liian kallista "vakiovoiteeksi". 100% karitevoi on edukkaampaa ja erittäin hoitavaa ja sitä voi käyttää kotikosmetiikan raaka-aineena.  Tykkään!