Suolasaippua kasvoille

Valmistusiltana muoteistaan irroitetut suolasaippuat irtosivat ehjinä, seuraavaan päivään odottaneet rikkoutuivat hieman.

Olen jotenkin hurahtanut suolasaippuoihin; niitä on kiva tehdä ja suolakiteet näyttävät minusta oikein kauniilta saippuassa. Kun suola on lisäksi hyvästä iholle, miksipä en suolasaippuaa keittelisi! :)

Ihan ensimmäinen itse tekemäni saippua oli merisuolasaippua. Tässä välillä olen tehnyt suolattomia saippuoita; kamomillasaippuan, muksusaippuan ja tyrnisaippuan mutta nyt oli taas suolaisen version vuoro.

Aiemmin kerroinkin että olen tällä hetkellä aika hunningolla ihonhoidollisissa asioissa joten jotain piti tehdä nimenomaan kasvojen ihoa varten. Kokemusta saippuan ja kosmetiikan valmistuksesta on vielä sen verran vähän että päätin turvautua viisaampien apuun ja käyttää valmista reseptiä itse suunnitellun sijaan.

Pähkinä on tehnyt suloista suolasaippuaa kasvoille ja käyttökokemukset ovat olleet hyviä joten päätin testata hänen reseptiään. Omistani jätin värit ja tuoksut pois, nesteenä käytin veden sijaan pihlajanmarjojen keitinvettä ja suolana hienoa Himalajan ruususuolaa.

Suolaisiin kasvosaippuoihin tuli lipeää, pihlajanmarjojen keitinvettä, palmuöljyä, kookosrasvaa, oliiviöljyä, hienoa ruususuolaa, risiiniöljyä ja hiukan vettä marjaveden lisäksi.

Tämän saippuan rasvoina käytetään kookosrasvaa, risiiniöljyä ja oliiviöljyä. Kookosrasva ja risiiniöljy tuovat vaahtoavuutta, oliiviöljy taas on hellävarainen saippuaöljy. Kun kasvosaippuasta on kyse, ylirasvoitusta reseptiin on laitettu reilusti; 20%. Tavallisissa saippuoissa viiden prosentin ylirasvoitus on ihan riittävä. Ylirasvoituksella varmistetaan että kaikki lipeä taatusti neutraloituu. Mieluummin siis pikkuisen liikaa rasvoja suhteessa lipeään! Suolaisten kasvosaippuoiden reseptin kokonaisuudessaan löydät Pähkinän blogista, kurkkaa tarkat mitat sieltä!

Ylirasvoitus on yleensä huomioitu saippuaresepteissä. Ainakin esimerkiksi Saara Kuhan Käsintehtyä saippuaa -kirjan resepteissä sopiva ylirasvoitus on valmiina. Valmiita reseptejä käytettäessä ei ylirasvoituksesta siis yleensä tarvitse itse huolehtia.

Marjavesi-lipeäseos kuumeni 

pihlajanmarjavesi-lipeäseos parvekkeella jäähyllä. Väri muuttui tosi tummaksi!

Mittailin aineet tarkalla keittiövaa’alla, sulatin rasvat ja laitoin pihlajanmarjaveden ja lipeän lasiseen sekoitusastiaan ja kannen kiinni. Huljuttelin seosta lipeän sulattamiseksi veteen. Tällä kertaa seos kuumeni todella paljon. Pari sitkeä lipeähippusta ei meinannut millään sulaa mutta minun oli pakko viedä astia parvekkeelle jäähylle etteivät sormet palaisi! Pihlajanmarjaveden kauniin hohtava punainen väri muuttui lipeän kanssa kuumuessaan tuollaiseksi tummanpunertavan ruskeaksi.  Mielenkiinnolla odotin miten seos värjää saippuakiisselin.

Kiisselistä tuli.. vihertävää! Sellaista kellanruskean vihreään vivahtavaa mitä saattaa löytyä pienten vauvojen vaipoista. Jepjep. Uskoin ja toivoin että väri vielä muuttuisi ja niin onneksi kävi. Kun sekoitin suolat joukkoon, seos oli jo vaalean kellertävää, paljon miellyttävämmän väristä. Alkuperäisessä reseptissä suolaa käytetään 800 grammaa, minun suolani kuitenkin olivat puolen kilon pusseissa joten se sai riittää ja ihan sopivalta määrältä se tuntuikin.

Suolasaippua kannattaa irrottaa muotista jo valmistuspäivänä

Koska suolasaippua on tavallista saippuaa hankalampaa leikata, käytin valmiita muotteja. Tällaisille ”kauneussaippuoille” sopivat kukkaset ja sydämet. Sydänmuottiin tekemieni saippuoiden pinnalle ripsuttelin koristeeksi ruususuolaa pussin pohjalta, se näytti (ja näyttää) minusta aika kivalta.

Illalla menin testaamaan kuinka palat irtoavat ja ihan kivasti ne muoteistaan lähtivätkin. Silikonin pintaan jäi pikkuruisia saippuahippusia joten ajattelin antaa loppujen saippuoiden levätä yön yli. Se oli virhe. Seuraavana päivänä irrottamistani saippuoista jäi muotteihin suorastaan lohkareita!

Noooh, ainakin muutama muotovaliosaippua tähänkin satsiin sisältyy joten tyytyväinen olen! :) Muistanpahan seuraavalla kerralla että pidempi muottiaika EI ole suolasaippuoille hyväksi, ainakaan silikonimuoteissa!

Tyrnisaippua

Tyrnisaippuoiden lisukkeina käytin tyrniöljyä ja tyrnimarjarouhetta. Oikealla nurinpäin käännetty saippua; muotin pohjalle ripottelemani tyrnirouhe oli muuttunut kovettumisen yhteydessä pintarouheita tummemmaksi.

 

Tyrnisaippuan valmistus

Tyrnin öljy ja marjat muutenkin ovat superterveellisiä ja hurjan nätin värisiä. Muksusaippuoihin jo tyrniöljyä testasinkin mutta ajattelin tehdä erän saippuaa vieläkin tyrnipitoisemmin. Tyrniöljyn lisäksi laitoin näihin saippuoihin tyrnirouhetta, sekä massaan että saippuoiden pinnalle.

Reseptin pohjana käytin Saara Kuhan Käsintehtyä saippuaa –kirjan Metsäsaippua-ohjetta jota hiukan tuunasin tyrnisaippuoitani varten.

Tyrnisaippuan ainesosat olivat seuraavanlaiset:

150 g kookosrasvaa
100 g palmuöljyä
250 g oliiviöljyä
150 g vettä
71 g lipeää
5 kpl tyrniöljykapseleita
tyrnirouhetta
appelsiinin eteeristä öljyä
kardemumman eteeristä öljyä

Palmuöljy on rakenteeltaan jotain kiinteän ja juoksevan rasvan välimaastosta.

Palmuöljy on parhaita öljyjä saippuan valmistukseen

Palmuöljy oli minulle ihan uusi tuttavuus saippuan valmistuksessa. Se on jotain kovan ja juoksevan massan väliltä; pehmeää ja muovautuvaa. Se voi olla myös osittain kovaa ja osittain juoksevaa, lämpötilasta riippuen. Puhdistettu palmuöljy on tuoksutonta ja sopii parhaiten saippuanvalmistukseen mutta myös puhdistamatonta, punaoranssia öljyä voi käyttää.  

Saippuan valmistuksessa palmuöljy on ilmeisesti yksi parhaita öljyjä. Se tuo saippuan rakenteeseen kovuutta ja sen ansiosta saippua vaahtoaa hyvin.

Tällä kertaa saippuaseokseen tuli kokkareita jotka kuitenkin hajosivat kauniin tasaiseksi kiisseliksi sekoittamisen myötä.

Tyrnisaippuan valmistus meni tuttua kaava; mittasin ainekset, sulatin kookosrasvan ja palmuöljyn ja sekoitin oliiviöljyn sulaneisiin rasvoihin ja jäähdyttelin seosta hieman. Sekoitin lipeän ja veden, kaadoin rasvojen sekaan ja aloin sekoittaa sauvasekoittimella. Tällä kertaa massa muuttui sekoituksen alkuvaiheessa kokkareisen näköiseksi. Mistähän se mahtoi johtua?

Liian viileät aineet saattavat ilmeisesti aiheuttaa massaan rakeisuutta, josta ei ole lopulliselle saippualle kuitenkaan haittaa. Käyttämäni seokset eivät olleet tavallista viileämpiä joten jäänee arvoitukseksi miksi massa otti sellaisen olomuodon. Jatkoin surauttelua normaaliin tapaan ja massasta tulikin nopeasti tavallista, sileää kiisseliä.

Tuoksuksi appelsiinin ja kardemumman eteerisiä öljyjä

Lisäsin kiisseliin tyrniöljykapseleiden sisällön, pari ruokalusikallista tyrnirouhetta ja eteeriset öljyt. Appelsiiniöljyä hulautin sekaan reippaasti. Sitrustuoksuilla on taipumus haihtua ajan myötä joten ajattelin että tuoksu säilyisi isommalla määrällä vahvempana ja pidempään. Kardemummaöljyä laitoin vähemmän, mutta siitä tuntuu vähempikin määrä riittävän suht vahvaa tuoksua antamaan.

Käytin suorakaiteen muotoisia muotteja joista on tullut lemppareitani. Tällä kertaa massa alkoi jäsähtää melko nopeasti enkä saanut ihan kaikkia ilmataskuja poistettua. Saippuoiden pinnalle ripottelin tyrnirouhetta.

Rouheen ripottelu tasaisen kauniisti osoittautui hankalaksi ja joidenkin saippuoiden pinnalle tuli suorastaa rouhekasoja. Tässä vaiheessa iski epäilys että marjarouhe koristeena ei välttämättä ole kaikkein esteettisin ratkaisu. Tällä kuitenkin mentiin kun olin alkuun päässyt.

Ajattelin että geelivaihe saattaisi jäädä väliin kun saippuat olivat valmiissa muoteissa leikattavan halon sijaan. Vaikutti kuitenkin siltä että geeliytyminen tapahtui muoteista huolimatta. Välttämätöntähän tuo geeliytyminen ei ilmeisesti ole.

Saippuoiden irrottaminen muotista oli hankalaa!

Vuorokauden odottelun jälkeen oli aika poistaa saippuat muoteista. Yön akana rumahkot rouhe”koristeet” eivät olleet muuttuneet yhtään kauniimmiksi. Ne myös olivat tiukasti kiinni saippuan pinnassa joten liikojen rouheiden poistaminen kopistelemalla ei onnistunut. Ei meinannut onnistua saippuoiden poistaminen muoteistakaan.

Suolasaippuat lähtivät näistä muoteista varsin hyvin ilman irroitusta auttavia leivinpaperisuikaleitakin mutta tyrnisaippuat pysyivät muoteissaan kuin liimattuna. Pidin saippuoita jonkun tunnin pakkasessa ja yritin uudestaan.  Nyt tapahtui jo jonkinlaista liikettä mutta hankalaa irrottaminen oli edelleen.

Ei irtoa, ei. Välillä tuntui että saippua suorastaan kiipesi takaisin turvalliseen muottiinsa kun olin siitä onnistunut osan saamaan muotin reunojen ulkopuolelle

Värivertailu aiemmin tekemiini muksusaippuoihin. Muksusaippuoissa käytin nesteenä porkkanamehua ja osassa värilisänä tyrniöljyä, tyrnisaippuassa nesteenä on vesi ja tyrniöljyä enemmän kuin muksusaippuoissa.

Eräänlaisella ”ketsuppipullonravisteluliikkeellä” sain saippuat lopulta irtoamaan. Saippuamassa itsessään oli ihan nättiä, joskaan ei toivomani oranssihtavan keltaista vaan enemmän ruskeaan vivahtavaa. Johtuisikohan ruskea väri marjarouheesta ja eteerisistä öljyistä? Tyrniöljyllä kun pitäisi saippuasta tulla keltaista, ainakin Saippuafoorumila oli joku saanut tyrniöljyllä keltaista saippuaa.

Saippuoiden tuoksu on lämpöinen sekoitus appelsiinia ja kardemummaa. Tuoksun osalta onnistuin mielestäni hyvin vaikka saippuoiden ulkonäöstä ei voi arvosanaksi kasia enempää antaa. Kasi miikka tai seiska puolikas ehkä. Tulipahan testattua! :)

Muksusaippuat muotista ulos!

Muksusaippuat irtosivat muoteista hyvin. Pienimpiä kukkasaippuoita ajattelin hyödyntää koristeina jossain myöhemmässä saippuaerässä.

Parin päivän odottelun jälkeen aiemmin tekemäni muksusaippuat plumpsahtelivat muoteistaan oikein mallikkaasti. Ne irtosivat helposti, saippuat pysyivät ehjinä ja kardemumma tuoksui vienosti. Muttamutta.. Saippuoihin oli tarttunut muoteista pölyä!  :/

Krääh! "pyykkihuoneen" pöly tarttui silikonimuotteihin ja muoteista saippuoihin.

Pöly näkyi saippuoiden pinnalla ihan selvästi ja on kyllä aika ikävä kauneusvirhe puhdistustuotteessa. Olin kyllä huuhdellut ja pessyt muotit ennen käyttöönottoa. Säilytän saippuatarvikkeita ”varastohuoneessa” jossa on paljon tekstiilejä, siellä esimerkiksi kuivataan ja viikataan pyykkejä ja seinän vierustalla on muutama ylimääräinen matto rullalla uutta sijoituspaikkaa odottamassa. Tekstiileistähän pölyä irtoaa ja silikoni nappaa hiukkaset pintaansa tosi helposti.

En huomannut pölyisyyttä saippuamassaa kaataessakaan ja näin siinä sitten kävi. No, veikkaanpa etteivät poikani pölyhiukkasista pahastu.. Onneksi nämä ovat tulossa omaan käyttöön. Tiedänpähän jatkossa putsata muotit tarkemmin (ja tuulettaa ja imuroida useammin varastohuoneessa!).

Saippuoiden väri oli säilynyt lämpimän keltaisena eikä tyrniöljyllä terästetyt palat edelleenkään juuri erottuneet niistä joissa tyrniöljyä ei ole. Palat olivat edelleen pehmoisia, ihan hyvä käsitellä kuitenkin. Pölyvahingosta huolimatta nämä ovat ihan kivan oloisia saippuoita ja käytössä pöly ei varmasti haittaa (..muita kuin minua vähäsen).

Lapsille omat saippuat porkkanasta ja tyrnistä

Kun kerran saippuatehdas on käynnissä niin urakoidaan sitten kunnolla! Tein lapsia ajatellen Muksusaippuaa jälleen kerran Saara Kuhan kirjan ohjeella. Ostin aiemmin tällä viikolla porkkanamehua saippuaa varten ja tyrniöljykapseleita muuten vaan, näitähän piti päästä testaamaan. Sekä porkkana että tyrni tuovat saippuaan lämpimän keltaista sävyä niiden sisältämän karoteenin ansiosta. Kuten kaikki luonnonvärit, nämäkin ilmeisesti haalistuvat ajan myötä ja etenkin valoisassa säilytettäessä. Eipä tuo haittaa, kunhan jonkin verran aurinkoista värivivahdetta jäisi jäljelle.

Tein saippuat tällaisella reseptillä: 

50 g kookosrasvaa

400 g oliiviöljyä

50 g auringonkukkaöljyä

100 g porkkanamehua

20 g vettä

teelusikallinen perunajauhoa

63 g lipeää 

(kahden tyrniöljykapselin sisältö puolikkaaseen saippuamassaan)

Hunajaisen näköinen saippuaseos ennen kiisselöitymistä. Ripsaisin sekaan hiemn perunajauhoa silkkistä tuntua tuomaan.

Alkuperäisessä ohjeessa nesteenä oli perunoiden keitinvettä ja saippuakiisseliin lisättiin koristeeksi  unikonsiemeniä. Perunoiden keitinveden ideana on lisätä saippuaan hitunen tärkkelystä joka tuo saippuaan silkkistä tuntua. Se on minusta aika hauska idea! Vaikka minun saippuoissani onkin nesteenä vettä ja porkkanamehua, halusin silti kokeilla miten tärkkelyslisä vaikuttaa ja ripsaisinkin saippuamassan joukkoon teelusikallisen perunajauhoa. Se sekoittui saippuakiisseliin sauvasekoittimella ihan nätisti eikä klimppejä tai muita ongelmia ilmennyt. 

Perunoiden keitinveden korvasin siis porkkanamehulla ja vedellä (ja teelusikallisella perunajauhoa). Jaoin kiisselin kahteen osaan ja toiseen osaan laitoin lisukkeeksi parin tyrniöljykapselin sisällön. Ajattelin testata minkä verran vahvan oranssinpunaisen tyrniöljytilkan lisääminen vaikuttaa saippuan väriin. Ei näemmä paljonkaan, ainakaan kun perusmassa on porkkanamehupohjainen. Täytyy testata joskus tyrniöljyä myös vesipohjaiseen massaan! Saippuafoorumilta luin että tyrniöljy voisi tuoda pienenäkin määränä saippuaan kauniin keltaisen värin. 

Alkuperäinen muksusaippuan ohje on tuoksuton, itse lisäsin saippuaan viisitoista tippaa kardemumman eteeristä öljyä. Tuo auringonkeltainen väri ja kardemumman lämmin tuoksu sopivat minusta hyvin yhteen.

Silikonimuotit testiin

Kiisselöityminen kesti kymmenisen minuuttia. Kiisseli olisi voinut olla ehkä hiukan tukevampaa mutta jospa tästäkin saippuoita tulee. Jaoin kiisselin kahteen osaan joista toiseen lisäsin tyrniöljyä kahdesta kapselista. Sekoitin öljyn lusikalla. Massan värinmuutos oli tosi pieni. Tarkasti katsoen erottaa että tyrnillä terästetty saippua on hitusen tummempaa sävyltään, valokuvassa sävyero ei taida näkyä. Molempien, tyrnin ja porkkanan ominaisväri on oranssi joten värinmuutoksen pienuus ei varsinaisesti yllättänyt. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan mitä väreille tapahtuu saippuan kypsyessä. 

Kun lasten saippuoista on kyse, kuviomuotit ovat mukavampia kuin tavalliset palat. Kukka- ja sydänmuotteja löytyi valmiina joten käytin niitä. Hiekkakakkumuotteihinkin saippuoita voisi tehdä mutta meidän hiekkakakkumuotit oat vähän turhan isoja saippuoille. Kukilla ja sydämillä siis mennään! Onneksi pojat tykkäävät molemmista. 

Saippuat muoteissaan valmiina säilytystilaan vietäväksi. Rapatessa roiskui, mutta vahinkoja ei sattunut. Pöydän pinnat onkin hyvä suojata vaikkapa sanomalehdellä saippuaa tehdessä. Metallinen tiskitaso ei saippuaroiskeista hätkähdä.

Suuresta oliiviöljymäärästä johtuen tämä saippua kovettuu hitaasti. Illalla se oli vielä ihan lirua, seuraavana päivänä se oli jo hiukan kovettunut, tosi pehmeää kuitenkin edelleen. Ajattelin antaa saippuoiden olla muoteissaan pari-kolme päivää ja vielä hetken pakastimessa ennen irrottelua. Saa nähdä mitä näistä tulee!

Kamomillasaippuan valmistus, näin se meni

Tein eilen kamomillasaippuan, hyvin sujui! Tällä kertaa en jännittänyt lipeääkään samalla tavalla kuin suolasaippuaa tehdessäni enkä edes pyytänyt miestäni keittiöön ensiapuvalmiuteen kuten viimeksi. ;)

Kamomillasaippuan resepti on Saara Kuhan kirjasta ”Käsintehtyä saippuaa” ja se menee näin:

• 100 g kookosrasvaa
• 100 g kovetettua kasvirasvaa (=munkinpaistorasvaa, Kokki, Kultamunkki tms.)
• 300 g rypsiöljyä
• 150 g vahvaa, kylmää kamomillateetä
• 69 g lipeää
• 1-2 tl kuivattua, hienonnettua kamomillaa (kuivaa kamomillateetä)

Kamomillasaippuan ainekset. Tällä kertaa taka-alalla pilkistelee myös lipeäpurkki joka jäi merisuolasaippuan ryhmäkuvasta pois.

Tykkään tässä ohjeessa siitä että mukana on rypsiöljyä ts. sen raaka-aineen saa halutessaan myös kotimaisena. Myös kamomillaa saa kotimaisena versiona ainakin joistakin ekokaupoista. Sitä voi kasvattaa ja kuivata myös itse! Kookosrasva puolestaan tekee saippuasta hyvin vaahtoavaa ja puhdistavaa; se näyttäisikin olevan hyvin yleinen rasva saippuaohjeissa.

Suojavarusteet ja sekoittelua

Aloitin taas suojavarusteiden pukemisella (pitkähihainen paita ja suojahanskat), sen jälkeen mittasin ainekset. Sitten sulatin kookosrasvan kattilassa pienellä lämmöllä ja sekoitin joukkoon rypsiöljyn. Vein kattilan parvekkelle odottamaan ja jäähtymään ja siirryin lipeä ja teen pariin. Lisäsin lipeän kamomillateen joukkoon lasipurkkiin (tällä kertaa käteni eivät tärisseet :) ), laitoin kannen kiinni ja sekoitin seosta pienellä pyörivällä liikkeellä tiskialtaan yläpuolella.

En tiedä kuvittelinko vain, mutta tuntui ettei lipeäseos olisi ihan niin kuumaksi kuumunut kuin suolasaippuaa tehdessä? Voi tietty olla että olin tällä kertaa vain varmaotteisempi enkä säikkynyt lipeän aikaansaamaa lämpenemisreaktiota sama tavalla kuin viimeksi.

Avasin pari kamomillateepussia, hain kattilan sisälle ja kaadoin lipeäseoksen varovasti rasvan joukkoon. ripottelin kuivan kamomillan seokseen ja surauttelin massaa sauvasekoittimella. Tällä kertaa kiisselöityminen kesti hiukan kauemmin. Tämä saattaa johtua siitä että mukana ei ollut mitään hajustetta; hajusteet kuulemma ”jäsäyttävät” massan nopeammin.

 

 

Saippuamuotiksi maitopurkit

Saippuamassaa maitopurkkikaukaloon

Kamomillasaippualle käytin muottina leivinpaperilla vuorattua maitopurkkikaukaloa. Omani on tehty puolentoista litran purkeista, siksi se näyttää niin vajaalta. Siistin saippuan pintaa silikoninuolijalla. Avasin vielä yhden kamomillateepussin ja ripottelin hiukan kamomillaa saippuan pinnalle. Vein mötikän varastohuoneeseen, kiedoin ympärille harson. Kun saippua on muotissaan, odotellaan seuraavaan päivään ja leikataan halko kun (jos) se on riittävästi kovettunut.

Nyt pitää mennä leikkaushommiin, siitä oma postauksensa kun kuvat on purettu! :)

Saippuamuotit

Saippuamuottina voi käyttää vaikka mitä

Saippuamuottina voi käyttää melkein mitä tahansa sopivankokoista purkkia tai purnukkaa: tyhjiä jugurtti- tai tuotejuustopurkkeja, hiekkakakkumuotteja jne. Yleisin saippuamuotti taitaa olla kahdesta maitopurkista rakennettu kaukalo johon voi valaa ison saippuahalon. Kun saippuamassa on sopivasti (mutta ei liikaa) kovettunut, pötkylästä leikataan isolla veitsellä sopivan kokoisia paloja. Myös Pringles-purkkia käytetään, mutta se täytyy muistaa vuorata esimerkiksi leivinpaperilla, saippuamassa ei ilmeisesti oikein tykkää Pringles-purkin sisäpinnoitteesta. Tässä muutamia kuvia muoteista joita itse aion käyttää.

Maitopurkkimuotti 

Maitopurkkimuotti saippuamassalle

 

Rakensin eilen maitopurkkikaukalon; leikkasin molemmista yhden sivun auki, laitoin purkit sisäkkäin ja vahvistin parilla teippauksella. Ajattelin laittaa myös kumilenksut tulemaan rakennelmaa jotta halko ei pullistelisi keskeltä. Kaukalon voi toki myös tukea kummaltakin sivulta vaikkapa kirjapinolla. Vartavasten rakennettu tukihahlo olisi tietysti mahtava, mutta en satsaa vielä tässä vaiheessa harrastusta sellaiseen. Ehkä joskus myöhemmin.

Silikonimuotit sopivat myös saippuan valmistukseen

 

Silikonimuotteja

 

Leivontaan tarkoitetut silikonimuotit ovat myös yleisiä saippuamuotteja. Tässä minun muottini. Näitä en nyt vielä alkuun ota käyttöön.

Muovilokerot muoteiksi

 

Näppäränkokoisia muovilokeroita, juuri sopivia saippuamuoteiksi.

 

Nämä muotit ovat löytö Clas Ohlsonilta. Näyttävät kuin saippuanvalmistukseen tehdyiltä, eikö vain? :) oikeasti nämä on tarkoitettu ruuvien, muttereiden, nappien yms. pikkusälän säilytykseen. Nämä ovat viiden sentin levyisiä, pituudeltaan 7,5 senttiä ja syvyyttä on reilu neljä senttiä. Muovi on aika kovaa, saa nähdä miten helposti saippuat näistä irtoavat. Ajattelin laittaa pitkän leivinpaperisuikaleen muotin pohjalle, jospa se auttaisi saippuan irrottamisessa? Näihin muotteihin ajattelin testata ainakin suolasaippuaa, joka ilmeisesti on tavallista saippuaa hankalampi leikata.

Edit. 5.9.2012 : Suolasaippuat irtosivat muoteista hyvin sekä leivinpaperivuorauksella että ilman. Leivinpaperi kyllä auttoi, mutta ei se välttämätönn lisä olisi ollut. Tulen käyttämään leivinpaperisuikaleita jatkossakin kun minulla nyt niitä on valmiiksi leikattuna.