Hedelmäpommin tuoksuinen viinietikkahiushuuhde hiuksille

Viinietikasta tehty hiushuuhde on nerokas juttu; halpa, helppo ja toimiva! Etikkahuuhde ei varsinaisesti hoida hiusta mutta tekee tukasta kauniin, kiiltävän ja helposti kammattavan. Toimintaperiaate on yksinkertainen: hapan huuhde sulkee shampoon avaamat hiussuomut mikä tekee hiuksesta sileän. Parasta tässä on ettei viinietikasta tehty hiushuuhde hoitoaineena jätä hiuksiin ylimääräisiä kemikaaleja jotka olisivat hiuksille tai iholle haitallisia. :)

Viinetikkahiushuuhteen tekeminen on helppoa: pari ruokalusikallista valkoviinietikkaa tai omenaviinietikkaa puoleen litraan vettä ja "hoitoaine" on valmis. Etikan määrän kanssa ei tarvitse olla ihan millintarkka, voit hyvin testata mistä koostumuksesta juuri itse pidät. Viinietikat ovat suht mietoja ja siten parempi vaihtoehto hiuksille kuin esimerkiksi väkiviinaetikka joka on selvästi happamampaa ja voimakkaamman tuoksuista. Itse olen yleensä tehnyt huuhteeni valkoviinietikasta. Monen mielestä omenaviinietikka tuoksuu vähemmän etikkaselle ja sitä käytetäänkin yleisesti huuhteissa. 

Hedelmäpommia hiuksiin

Kaupassa silmiini osui Rajamäen vadelmalla maustettu persikka-omenaviinietikka, vaikutti veikeältä vaihtoehdolta hiushuuhteeseen! :) Kyllä tässäkin etikka tuoksuu, mutta sen lisäksi tässä on ihan omanlaisensa hedelmäinen vivahde. Tuoksusta tulee mieleen Valion Hedelmäpommi-niminen jugurtti! Tuoksu ei jää hiuksiin tukan kuivuttua (kuten ei viinietikan tuoksu ylipäätään) mutta ihan hauskaa vaihtelua tämän käyttö on ollut. Ostamassani pullossa on vanhan mallinen etiketti, linkistä näet uuden joka on minusta aika kiva. :)

Viinietikkahuuhteet sopivat erityisesti meille jotka pesemme hiuksemme palashampoolla; esimerkiksi FLOW-kosmetiikka suosittelee hapanhuuhteen käyttöä palashampoopesun jälkeen. Hiukset huuhdellaan normaalisti pesun jälkeen ja puristellaan kuivemmaksi. Huuhde kaadetaan tai hiuksiin ja päänahkaan, levitellään sormin niin että hiukset selviävät jonka jälkeen tukan voi puristaa kuivaksi ja kuivata pyyhkeellä tavalliseen tapaan. Jos etikan tuoksu hirvittää, voi hiukset myös huuhdella viileällä vedellä hapanhuuhtelun jälkeen. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

Itse tehtyä huulirasvaa!

Minun on ollut jo pitkään ollut tarkoitus tehdä meidän perheelle huulirasvat. Ilmat ovat jo sen verran viileät että niitä tarvitaan. Mietin ensin josko tekisin rasvan Pienen Tuoksukaupan ohjeella mutta halusin vielä tutkailla muitakin vaihtoehtoja. Strömsössä on näemmä tehty suklaista huulirasvaa (nam!) mutta olisiko se liiankin namia; tulisiko sitä käytettyä ihan vaan hyvän tuoksun/maun vuoksi? Ohjelman keskustelusta löysin toisenkin Strömsön ohjeen jonka lopulta sitten otin oman ohjeeni pohjaksi. 

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään manteliöljyä; sitä en voi kuitenkaan huulirasvassa käyttää koska lapseni ovat pähkinöille allergisia, en uskalla ottaa riskiä. Toisekseen minulla on pikkuinen pussillinen kahvivoita joka sopisi varmaan huulirasvaan ihan hyvin. Kahvivoi ei ole kiinteää eikä myöskään juoksevaa; se muistuttaa koostumukseltaan lähinnä palmuöljyä. En oikein osannut päättää laskisinko kahvivoin huulirasvassa kiinteäksi rasvaksi vai öljyksi. Päädyin lopulta käyttämään sitä manteliöljyn sijaan yhdessä jojobaöljyn kanssa. Nämä huulirasvat laitoin hylsyihin joten halusin rasvoille mieluummin kiinteän kuin liian pehmeän koostumuksen.

Kahvivoi tuoksuu ihanalle; jotenkin kahvimaiselle tietenkin. Sen tuoksussa ei ole makeutta mutta se on pehmeän lämmin. Oletin sen olevan myös jotenkin ”kitkerä” mutta sitä se ei minusta ollut. Oikein miellyttävä rasva huulirasvaan siis! Mieheni tykkäsi myös kahvivoin tuoksusta joten kahvivoi sai toimia näiden ensimmäisten huulirasvojeni aromiaineena. Minulla olisi ollut myös mangon tuoksuinen huulirasvojen tuoksuttamiseen (ja ”maustamiseen”) tarkoitettu aromiöljy mutta se jää nyt odottamaan myöhempiä huulirasvaeriä. 

 

Kahvintuoksuinen huulirasva: 

•  8 g mehiläisvahaa
• 6 g kaakaovoita
• 8 g kahvivoita 
•  4 g jojobaöljyä

 

Kaakaovoi on tosi kova rasva; se tuo huulirasvaan jämäkkyyttä. Mehiläisvaha on myös kiinteää joskaan ei yhtä kovaa kuin kaakaovoi, mutta eiköhän sekin rakennetta jämäköitä. Mehiläisvaha myös hoitaa huulia. Jojobaöljy on kallis mutta aivan ihana öljy, (tai virallisesti se on vaha vaikka juoksevassa muodossa onkin) kaikenlaiseen kosmetiikkaan. Se sopii ärtyneellekin iholle ja myös pienten lasten voiteisiin. 

Huulirasvan tekeminen on helppoa: rasvat ja öljyt sulatetaan ja sekoitetaan tasaiseksi ja kaadetaan pieniin purkkeihin tai hylsyihin ja annetaan jähmettyä viileässä. Minä sulattelin vahat ja rasvat vesihauteessa. Eniten aikaa meni mehiläisvahan sulamiseen eli jos haluaa homman vieläkin nopeammaksi, kannattaa mehiläisvaha pilkkoa pieneksi. 

Kun öljyseos oli valmis, laitoin viisi kappaletta huulirasvahylsyjä kumilenksulla nipuksi, tarkistin että hylsyt on rullattu kaikkein syvimpään asentoon ja aloin täyttää hylsyjä. Täyttäminen olisi sujunut varmaan ihan hyvin vaikkapa teelusikalla mutta minulla oli apuna apteekista hankittu lääkeruisku jolla oli helppo täyttää pienet hylsyt juoksevalla rasvaseoksella. Reseptistä tuli neljä täyttä hylsyä ja yksi pikkupurkillinen. Halusin testata myös tuon purkin; muuten olisi varmaan tullut viisi hylsyllistä. 

Itse tehty huulirasva joululahjaksi?

Huulirasvat on hyvä jäähdyttää viileässä; vaikkapa jääkaapissa tai tähän aikaan vuodessa ulkona. Viileä ehkäisee huulirasvan rakeistumista. Viiletessään huulirasva menee hieman kuopalle. On siis hyvä jättää hiukan rasvaseosta; sillä voi täyttää ja tasoitella huulirasvojen pinnat. Itse siistin rasvat vielä leikkaamalla veitsellä epätasaisen kärjen pois. 

Huulirasvat jäähtyivät tosi nopeasi ja olivat heti käyttövalmiita. Aika hauska idea vaikka ihan itse tehdyksi joululahjaksi! :) Huulirasvahylsyjä ja huulirasvoihin käytettäviä rasvoja ja muita tykötarpeita myy muun muassa Pieni Tuoksukauppa.

Kookosöljy ihon- ja hiustenhoidossa

Kylmäpuristettu neitsytkookosöljy on tällä hetkellä hip ja pop ravitsemuksellisesti tiedostavien keskuudessa. Vaikka kookosöljy sisältääkin pääasiassa epäterveellisenä pidettyjä tyydyttyneitä rasvahappoja, sillä on myös terveyttä edistäviä ominaisuuksia.

Googlaamalla löytyy valtavasti tietoa ja esimerkiksi superfoodit.com –sivulta löytyy muun tiedon lisäksi kattava lista kookosöljyn terveyttä edistävistä ominaisuuksista. 

Olen yrittänyt etsiä vertailuja kylmäpuristetun neitsytkookosöljyn ja ”tavallisen”, kovettamattoman kookosöljyn ravintoeainepitoisuuksien väliltä mutta en ole kattavaan tutkimukseen vielä törmännyt. Kylmäpuristetussa kookosöljyssä ainakin vitamiinit ilmeisesti säilyvät paremmin mutta kuinka on rasvahappojen laita? 

Kookosöljy on hyvä lauriinihapon lähde

Kookosöljyn kehutuin etu muihin rasvoihin verrattuna on sen sisältämä lauriinihappo, jota kookosöljyn lisäksi löytyy mainittavissa määrin lähinnä äidinmaidosta ja palmuöljystä. Harvinaista ainetta siis! Lauriinihappo on yksi kookosöljyn sisältämistä rasvahaposta ja sen osuus kookosöljyssä muihin rasvahappoihon verrattuna on lähes 50%.  Seuraava lainaus on kookosravinto.fi –sivulta: 

"Noin puolet kookosöljyn rasvahapoista on lauriinihappoa. Lauriinihappo on keskipitkäketjuinen rasvahappo, jolla on hyödyllisenä lisäominaisuutena se, että se muuntuu elimistössä monolauriiniksi. Monolauriini on bakteereja, viruksia ja alkueläimiä torjuva monoglyseridi. Kookosöljyn sisältämää kapryylihappoa käytetään hiivasienitulehduksien hoidossa. Myös muut keskipitkäketjuiset rasvahapot, joita kookosöljy sisältää, auttavat torjumaan hiivasienten aiheuttamia tulehduksia."

Missään en ole vielä törmännyt tietoon että ”tavallinen”, kovettamaton kookosöljy ei lauriinihappoa sisältäisi. Itse en kookosöljyä toistaiseksi ole käyttänyt muuhun kuin hiusten ja ihonhoitoon joten minua kiinnostaisi kovasti tietää toimiiko lauriinihappo myös ihon kautta ”nautittuna”. Tästäkään en ole vielä tietoa löytänyt. Jos joku tietää paremmin, mielelläni otan kommenttiboksiin tietoa ja linkkejä. :)

Pitääkö kookosöljyn olla kylmäpuristettua neitsytöljyä?

 

Oikealla "tavallinen" kookosöljy, vasemmalla valkoisempi kylmäpuristetty neitsytkookosöljy.

Ostin aasialaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneesta liikkeestä taannoin kookosöljyä ja vertailun vuoksi ostin toisesta paikasta myös purkillisen kovasti kehuttua kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä. ”Tavallinen” kookosöljy ei tuoksu miltään, kylmäpuristettu öljy tuoksuu miedosti kookokselle. Kylmäpuristettu on väriltään puhtaanvalkoista, tavallinen taas enemmän luonnonvalkoista. Niin ja se hinta! 500 ml tavallista kookosöljyä maksoi Vii Voanissa 4 e, 250 ml Cocovin kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä maksoi 7,50 Ruohonjuuressa. 

Rakenne on molemmissa aika samanlainen. Säilytän molempia kylpyhuoneessa jossa on lämpimämpää kuin muualla huoneistossa, ja molempien pinta on siellä nestemäinen. Kumpaakin olen kokeillut suihkun jälkeen voiteena sekä vartalon että kasvojen iholla; samalta tuntuvat. Oikein mukavalta itse asiassa. :) 

Iho ei imaise kookosöljyä saman tien mutta yllättävän nopeasti se silti mielestäni imeytyy. Kasvoilla olen kookosöljyä käyttänyt lähinnä yövoiteen asemasta. Se levittyy hyvin ja jättää iholle pehmoisen tunteen.

Jotkut sanovat kookosöljyn vaikuttavan aknea parantavasti, itse en ole vielä tällaista vaikutusta havainnut, mutta olenkin kokeillut kookosöljyä vasta muutaman kerran. Tämänhetkisten kokemusten perusteella kookosöljy vaikuttaisi joka tapauksessa ihan pätevältä aineelta ihonhoidossa. 

Kookosöljy hiustenhoidossa

Olen testannut kookosöljyä myös hiuksiin. Kastelen suihkussa hiukset, otan sormiin pienen määrän kookosöljyä ja levitän se tasaisesti hiusten latvoihin ja annan vaikuttaa. Pesen hiukset normaalisti (pala)shampoolla ja huuhtelen lopuksi etikkahuuhteella. 

Ensimmäisellä kerralla laitoin kookosöljyä aivan liikaa. Sitä jäi hiuksiin runsaasti ja hiukset jäivät tosi tahmaisiksi. Nyt kun olen käyttänyt öljyä vähemmän, sen kyllä edelleen huomaa pesun jälkeen mutta ei häiritsevässä määrin.

Kookosöljyn sanotaan ehkäisevän hiusten ohenemista ja auttavan hilseilyyn. Omien kokemusten perusteella kuulostaa hurjalta että öljyä hierottaisiin koko päähän, kun se itselläni jättää pesunkin jälkeen selvästi ”öljyisen tunteen” tukkaan pesusta huolimatta. Hiukset ja päänahat ovat erilaisia joten joillekin se ehkäpä toimiikin ihan hyvin koko pään hoiteena. 

Omalla kohdallani arvioisin että kookosöljyä ei kannata ihan jokapäiväisenä hoitona käyttää, ehkä ennemminkin viikoittaisena tehohoitona. Pitkäaikaisesta käytöstä minulla ei ole kokemusta, mutta varovaisen positiivisesti suhtaudun kookosöljyyn hiustenhoidossakin. Latvat eivät tunnu ainakaan kuivilta kookosöljykäsittelyn jälkeen!

Ruusuvesi nuuskuteltavana

Ostin jokunen aika sitten Helsingin Hämeentiellä sijaitsevasta Vii Voanista ruusuvettä ja kewravettä. Ruusuvedestä olin kuullut aikaisemminkin mutta kewravesi oli minulle aivan uusi tuttavuus. Molemmat ovat ”kukkavesiä”; ruusuvesi valmistetaan ruusun terälehdistä tislaamalla, kewravettä puolestaan saadaan tislaamalla kairapalmun tuoksuvia kukkia.

Molempia voi käyttää ruoanlaittoon esimerkiksi riisiä, leivonnaisia ja makeisia maustamaan. Ainakin ruusuvettä käytetään myös kosmetiikassa ja ruusuvesi sopii kasvovedeksi ihan sellaisenaan, erityisesti herkälle iholle.

Kukkavesien voimakas tuoksu yllätti

Ruokia en ole toistaiseksi näillä vesillä maustanut mutta kosmetiikkakäytössä olen jo molempia testannut.  Ostamieni vesien tuoksu yllätti minut: ruusuveden tuoksu ei ollut hienonvienon hempeä vaan yllättävän voimakas. Se ei kuitenkaan ole niin parfyymimainen kuin kuvittelin. Tuoksua on vaikea kuvailla, mutta se ei ole sama se kuin se mitä ruusunkukkaa tuoksutellessa aistii. Kyllä siitä silti (ruusun)kukan tuoksun erottaa.

Kewraveden tuoksu muistuttaa paljon ruusuveden tuoksua mutta se on hieman yrttisemmän oloinen, jossain sitä kuvailtiin myös ruusuvettä hedelmäisemmäksi. En voi sanoa että olisin alkuun suuresti ihastunut kumpaankaan tuoksuun mutta eivät nuo vastenmielisiäkään ole.

Täytyy toki muistaa että ostin nämä vedet aasialaisiin elintarvikkeisiin, ei kosmetiikkaan erikoistuneesta liikkeestä. Esimerkiksi ruusuveden tuoksu ilmeisesti vaihtelee jonkin verran sen mukaan mitä ruusulajiketta tislaamiseen on käytetty.

 Ruusuvesillä on eroja..

Kävin testin vuoksi Hakaniemen uudessa Ruohonjuuressa nuuskuttelemassa nimenomaan kasvovesikäyttöön myytävää ruusuvettä ja sen tuoksu taisi olla hieman miellyttävämpi. Tämä Flow kosmetiikan myymän ruusuveden INCI sanoo sisällöksi ”Rosa Damascena Water” mikä tarkoittaa damaskon ruususta tislattua ruusuvettä. Vii Voanin ruusuveden INCI puolestaan kertoo ainesosiksi ”Water and Rose Extract”eli vesi ja ruusu-uute.

Käytännössä pullojen sisältö on hyvin pitkälti samaa tavaraa sillä toki myös Flow kosmetiikan ruusuvesi sisältää vettä ja ruusun uutteita; siksi se on ruusuvettä. Flow kosmetiikan ruusuvedestä oli tarkentava tietona ruusun lajike mikä Vii Voanin pullosta puuttui. Ruusujen lajiero saattaa selittää eron myös tuoksuissa.

Flow kosmetiikan tuotepakkaukset näyttäisivät kauniilta kylppärin hyllyllä! Oikean yläkulman vaaleanpunaisessa suihkepullossa on ruusuvettä kasvovesikäyttöön.

..myös hinnassa!

Vaikka Flow kosmetiikan ruusuvesi hieman paremmalta saattaa tuoksua, Vii Voanin ruusuveden todella edukas hinta (1,70 e / 190 ml) kompensoi erotusta aikalailla. Flow:n ruusuvedelle (15,95 e / 100ml) plussaa taasen tuo oikein kaunis pakkaus ja pullon ”suihkepää” jolla ruusuvettä voi supsutella suoraan kasvoille. Hintaero on kuitenkin niin kova että ehkäpä ostan jatkossakin ruusuveteni elintarvikehyllystä, jos ruusuveden vakikäyttäjäksi päädyn.

Olen viimepäivinä käyttänyt ruusuvettäni kasvovetenä. Kaadoin osan pullon sisällöstä pieneen, tyhjään ja huolellisesti pestyyn suihkugeelin näytepulloon ja lisäsin sekaan muutamia kiteitä sitruunahappoa. Happolisä on tarkoitettu ihon ph:n tasapainottamiseen saippuapesun jälkeen. En ole huomannut toistaiseksi mitään efektiä suuntaan tai toiseen. Tuoksu on tietysti aika kiva, vaikka vaatikin hieman totuttelua.

Kewravettä olen kokeillut toisenlaisessa käytössä, siitä lisää tuonnempana!

Uusia aineksia kosmetiikkakokin keittiöön

Ostoksia Vii Voanista

Luennon jälkeen jäi ylimääräistä aikaa joten päätin piipahtaa Hakaniemen etnokaupoissa katsomassa josko löytäisin saippuoihin sopivia rasvoja. Suuntasin Hämeenkadulla sijaitsevaan Vii Voaniin jossa on tosi laaja valikoima aasialaisia elintarvikkeita. Löytyihän sieltä vaikka mitä!

Kookosmaitoa saisi varmaan lähikaupastakin, mutta nappasin muutaman purkin mukaan kuitenkin. Löysin myös esimerkiksi ruusuvettä ja minulle ennen tuntematonta kewravettä sekä oranssia, puhdistamatonta palmuöljyä. Kookosöljyä otin myös purkillisen.

Ostosreissulla mukaan tarttui kukkavesiä..

Ruusuvettä käytetään ruuanlaitossa esimerkiksi tuomaan riisille tuoksua, sitä voi sekoittaa juomiin ja sillä voi maustaa leivonnaisia. Sitä käytetään myös kosmetiikassa ja esimerkiksi kotitekoisiin kasvovoiteisiin se on ilmeisesti vallan mainio ainesosa.

Ruusuvettä voi käyttää myös kasvovetenä ihan sellaisenaan! Se sopii erityisesti kuivalle ja herkälle iholle ja sen sanotaan myös olevan nk "adstringentti" eli se "kuroo" ihohuokosia. Sopinee siis hyvin myös rasvaisemmalle ihotyypille! :)

Googlen perusteella näyttäisi siltä että kewravettä käytetään samaan tapaan kuin ruusuvettä. Sen tuoksun sanotaan muistuttavan ruusuveden tuoksua mutta kewra on ilmeisesti hedelmäisempää. En ole pulloja vielä avannut joten en ole päässyt vertailemaan itse. :) Kosmetiikkaan kewraa käytetään lähinnä sen hyvän tuoksun vuoksi.

Kewra, Pandanus odorifer on suomeksi kairapalmu. Se kasvaa villinä ainakin Etelä-Intiassa ja Burmassa. Suomessa kairapalmu-nimellä myydään huonekasvejakin, en tosin tiedä onko kyse juuri samasta lajikkeesta jonka kukista kewravettä tehdään. Mielenkiintoinen tuttavuus joka tapauksessa tämä kewra!

Lisää kewrasta voi lukea esimerkiksi flowersofindia.net –sivulta.

..ja oranssia, puhdistamatonta palmuöljyä

Toinen ihan uusi juttu on puhdistamaton palmuöljy. Se on väriltään oranssia toisin kuin saippuanvalmistuksessa yleensä käytetty puhdistettu palmuöljy. Puhdistettua palmuöljyä olenkin jo kerran testannut; käytin sitä tyrnisaippuoiden valmistamiseen.

Suuressa määrin tuota puhdistamatonta tavaraa ei ilmeisesti kannata saippuaan laittaa sillä se saattaa antaa saippualle epämiellyttävää tuoksua. Täytyy tätä varten etsiä (..tai ehkä jopa itse kehitellä!) saippuaresepti jossa on sopivan vähän palmuöljyä. Mitä se ”sopivan vähän” sitten onkaan. Testaamalla se selviää. :)