Hyötykasvikuivuri, kasvikuivuri, sienikuivuri, elintarvikekuivuri..

..eli suppilovahveroiden kuivaamista siihen tarkoitetulla laitteella

 

Syksyn suppilovahverosaaliin innoittamana päätin vihdoin hankkia talouteemme sienten kuivaamiseen soveltuvan hyötykasvikuivurin (eli sienikuivurin eli kasvikuivurin eli elintarvikekuivurin). Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen päädyin tilaamaan Sopu –merkkisen laitteen. Sopu-kuivurin lisäksi harkintalistalla olivat Orakas-kuivuri, OBH Nordica-kuivuri ja Evermat-kuivasäilöntälaite.

Hintaa kuivurilla oli 149 e + toimituskulut. Se on paljon rahaa verrattuna esimerkiksi OBH Nordican kasvikuivuriin hintaan (49,95 paikallisessa Prismassa), mutta Sopu-kuivuri tuntui sopivan juuri meidän tarpeisiimme paremmin: Se on iso (=voi kuivata isoja määriä kerralla), kuitenkin kevyt siirrellä ja mikä tärkeintä: sen saa taiteltua kokoon kun sitä ei tarvita. Paljon kuivauspinta-alaa mutta vaatii vain pienen tilan varastoitaessa siis!

Käytännöllisyydestä ja tehokkuudesta Sopu-kuivuri ei ole ihan parhaita arvioita omassa kokoluokassaan netin perusteella saanut, mutta olen vakuuttunut että se on joka tapauksessa paljon parempi kuivausvaihtoehto kuin tähänastiset kokeiluni: sienten kuivaaminen uunissa ja sienten kuivaaminen harson (tai sanomalehden) päällä.

Orakas vai Sopu?

Sienikuivureiden ja kasvikuivureiden ”Rolls Royce ” on ilmeisesti Orakas-kuivuri. Se on kokonsa puolesta kuivureiden raskasta sarjaa kuten Sopukin, mutta eroaa edellisestä ainakin valmistusmateriaaliltaan ja toimintaperiaatteeltaan.  

Sopu-kuivuri on polypropeenia (jonka vuoksi se on kevyt ja sen saa taiteltua kokoon) kun Orakas on kauttaaltaan metallia. Sopu-kuivurissa on erillinen lämminilmapuhallin, Orakas-kuivurissa puhallin on integroitu laitteeseen. Hintaa Orakas-kuivurilla on päälle 400 euroa eli yli tuplaten enemmän kuin Sopu-kuivurilla.

Sopu-kuivuri on materiaaliltaan polypropeenia mikä tekee siitä kevyen ja helposti kokoontaiteltavan.

Polypropeeni materiaalina on Sopu-kuivurille sekä vahvuus että heikkous. Materiaali muistuttaa ulkonäöltään hämäävän paljon hopeanväristä aaltopahvia. (!) Polypropeeni on taipuisaa mikä tekee kuivurin ensivaikutelmasta aika heppoisen. Käyttövalmiiksi koottu kuivuri pysyy kuitenkin tukevasti kasassa ja sen hyllyt kestävät painoa ihan hyvin.

Kuivasulaatikon materiaali muistuttaa ulkonäöltään aaltopahvia. Todellisuudessa se on kestävää ja turvallista muovimateriaalia

Keveästä ja taipuisasta materiaalista johtuen kuivurin sisällä olevat hyllyt eivät liiku kovin sulavasti;  veikkaan että metallisen Orakkaan kanssa vastaa ongelmaa ei ole. En pidä tätä kuitenkaan suurena puutteena sillä kuivuri ei ole jokapäiväinen kodinkone ja hyllyt saa kuitenkin paikoilleen ja pois ilman hermojen menetystä.

Jos on paljon rahaa ja säilytystilaa ja on kuivurin hevijuuseri, Orakas lienee pätevin vaihtoehto. Minun tilanteeseeni Sopu tuntui sopivan paremmin. :)

Sopu-kuivurin kokoaminen ja käyttö

Sopu-kuivurikokonaisuus koostuu kokoon taittuvasta kuivauslaatikosta, ritilämäisistä irrotettavista välihyllyistä sekä lämminilmapuhaltimesta. Laatikko-osan kokoaminen vaati hetken pohdintaa mutta oli kuitenkin mielestäni helppo kasata, insinööriä ei apuun tarvittu.

Laatikko-osa on (heppoisen oloisesta materiaalista huolimatta) suunniteltu varsin toimivaksi ja siinä otettu huomioon monia pieniä yksityiskohtia: hyllyt eivät ole ihan pystysuoraan päällekkäin jotta ilma kiertää helpommin, yläosan luukkuja voi säätää eri asentoihin lämpötilan säätämiseksi yms.

Hämmentävintä kuivurissa mielestäni oli erillinen lämminilmapuhallin joka asetetaan kuivaamisen ajaksi kuivauslaatikon eteen puhaltamaan lämpöä laatikkoon sen alaosassa olevasta aukosta. Tästä soitin valmistajalle ja varmistin että onko alhaalla edessä oleva läppä todellakin puhaltimen oikea sijoituspaikka. Oli se.

Plussaksi Sopu-kuivurille lasken myös varsin ystävällisen asiakaspalvelun; puhelimeen vastaa kuivurin kehittänyt rouva itse. Hän neuvoo mielellään ja jos ei pääse vastaamaan puhelimeen, soittaa kyllä takaisinpäin. Vaikka soitinkin valmistajalle, annan plussaa myös hyvin laadituista kasaus- ja käyttöohjeista sekä ohjeiden mukana tulleesta vinkkivihkosesta.

Sopu-kuivurin lämminilmapuhallin on erillinen ja sen sijoituspaikka on alhaalla kuivauslaatikon edessä.

 Hyvin toimii! :)

Ensimmäiset sienet on nyt kuivattu ja toiset hurisevat sienikuivurissa parhaillaan. Hurruttelin (jo osin harson päällä kuivuneita) suppilovahveroita kuivurissa jonkun tunnin, ja oikein kauniita ja rapsakoita niistä tuli.  

Tuoreiden suppilovahveroiden kuivaaminen kestää kuulemma kuutisen tuntia mikä on mielestäni ihan o.k aika kun lopputulos näyttäisi olevan priimaa. Varmistuksen siihenkin saan kun tuo hurisemassa oleva erä on valmis. Huoneessa harson tai sanomalehden päällä kuivatettuja suppilovahveroita en ole saanut niin rapeiksi mitä kasvikuivurilla ensimmäisessä testissä sain.

Tähän astisten kokemusten perusteella olen tyytyväinen hankintaani! Tällä tullaan kuivaamaan tänä syksynä ja tulevina vuosina vielä mooonta sienikopallista ja muitakin kesän ja syksyn herkkuja talven varalle!

Suppilovahverot!

Siinä niitä on, suppilovahveroita!

Aina kun minulle jää omaa aikaa, laitan kumpparit jalkaan ja suuntaan metsään. Olen löytänyt pari suppilovahveropaikkaa, mahtavaa! En missään nimessä ole kokenut ja kaikentietävä sienestäjä. Itse asiassa, noloa tunnustaa, mutta syksyn ensimmäisellä sieniretkellä en edes tunnistanut suppilovahveroa vaikka sellaisia näin. Poimin kyllä sienen, pyörittelin sitä käsissäni - ja heitin pois. (!!!!)

Samana iltana telkkarista sattui tulemaan uutispätkä jossa näytettiin suppilovahveroita. En meinannut saada unta kun otti niin päähän etten ollut suppiksia tunnistanut! Seuraavan päivän luennot olivat vasta iltapäivällä joten heti aamusta lompsin kumppareineni takaisin metsään ja löysin suppiksia ihan mukavasti. Siitä asti olen käynyt säännöllisesti kiertelemässä metsässä jalkoihin tuijottelemassa. :)

..ja vähän kantarellejä tai kanttarellejä

Aloitin sienestyksen aika myöhään syksyllä mutta myös joitakin kantarellejä  (aika usein sienen nimi kirjoitetaan väärin, kahdella t:llä, ”kanttarellejä”) on mukaan tarttunut myös. Keräämäni suppilovahverot kuivaan talven varalle. Suppilovahveroiden kuivaaminen on ilmeisesti paras tapa säilöä kyseiset sienet. Kantarellit puolestaan ovat ehdottomasti parhaimmillaan tuoreina, mutta ne voi myös pakastaa paistamisen jälkeen. 

Kantarellejä en ole kovin isoja määriä löytänyt, mutta anoppi keräsi ja siivosi meille niitä valtavan kasan joten eipä tuolla niin väliäkään, kiitokset vaan anoppilaan! Täytyy varmaan laittaa hänelle vaihdokiksi kuivattuja suppilovahveroita. :)

Sienten kuivaaminen uunissa ei oikein onnistunut

Aiemmin minulla ei ole ollut mahdollisuus käydä sienessä joten sienten säilömistä ei ole tarvinnut edes ajatella. Nyt olen opetellut kuivausniksejä. Ensin kokeilin uunikuivausta. Ei toimi meillä ei. Uuni on vanha, varmaan 70-80 –luvun taitteesta eikä se todellakaan ole kiertoilmauuni. Uudemmissa uunimalleissa kuivaaminen saattaa onnistua ihan hyvinkin, kannattaa ainakin kokeilla!

Tärkeä pointti uunikuivaamisessa on, että uunin lämpötila ei saa ylittää viittäkymmentä astetta. Kaikissa uuneissa ei ole harmi kyllä edes mahdollisuutta valita niin alhaista lämpötilaa. Meillä on, joten päätin testata. Levitin sienet uunipellille leivinpaperin päälle, säädin uunin noin neljäänkymppiin ja laitoin sienet uuniin. Varmuuden vuoksi jätin uunin luukun hiukan raolleen metallisen kauhan avulla; näin ilma pääsee vaihtumaan paremmin. Ja sitten odotin. Ja odotin. Ja odotin. 

Kyllä sienet alkoivat kuivua, mutta tuskastuttavan hitaasti. En uskaltanut jättää uunia yöksi päälle, joten jatkoin kuvaamista seuraavana päivänä. Sienet menivät aivan mustiksi. Ne eivät siis palaneet tai hiiltyneet, ne vaan kutistuivat nesteen haihtuessa hieman ja muuttivat väriään. Tokihan väri kuivauksen yhteydessä hiukan muuttuu, mutta ei sienten mustiksi pitäisi mennä!

Vasemmalla ei-ihan-vielä-kuivat suppilovahverot, keskellä harson päällä kuivatut suppikset ja oikealla uunissa kuivatut suppilovahverot. Uunikuivatut eivät ole palaneita vaikka siltä näyttävätkin!

Parempia menetelmiä suppilovahveroiden kuivaamiseen

No, kyllä sienet lopulta kuivuivat, mutta ei tuo uunimetodi kovin tehokkaalta tuntunut ainakaan meidän uunilla. Seuraavan sienisaaliin kuivasin ihan vain levittelemällä sienet väljästi harson päälle. Kuivuminen kesti, mutta tulos oli mielestäni parempi (ainakin nätimpi) kuin uunimenetelmällä. Kuivumiseen meni useita päiviä, mutta ei se kauheasti haitannut kun sienet eivät olleet tiellä. Onneksi meillä on tuo yksi toistaiseksi ”ylimääräinen” huone jota voi käyttää tämäntyyppisiin tarkoituksiin!

Ihan rutikuiviksi en sieniä tunnu saavan kummallakaan menetelmällä. Niidenhän kuuluisi olla niin kuvia että rapsahtavat poikki paksuimmasta kohdastaan. Meillä taitaa olla sen verran kostea huoneilma etteivät sienet kerta kaikkiaan vaan kuivu niin kuiviksi. 

Investointipäätös: kasvikuivuri!

Kun sieniä näyttäisi edelleen tulevan, tein henkilökohtaisen investointipäätöksen: tilasin hyötykasvikuivurin. Tai sienikuivurin tai kasvikuivurin, miksikä sitä nyt yleensä sanotaankaan. Päädyin Sopu-merkkiseen kuivuriin. Tuolla se nyt hurisee! :) Saa nähdä millaista jälkeä nyt tulee! Odotukset ainakin ovat korkealla.  

Hinta oli melko kova;  149 euroa mutta uskoisin kuivurin olevan hintansa väärti. Minulla on suunnitteilla kaikenlaista muutakin kuivattavaa. Nyt alkaa ”humputtelubudjetti” olla aikalailla käytetty toistaiseksi, mutta jospa ainakin tuo Sopu-kuivuri maksaisi itsenä takaisin ajan kanssa!

Kuivatut suppilovahverot ovat ihan loistava ruoka-aine: niistä voi tehdä suppilovahverokeittoa, suppilovahverokastikettta, niitä voi lisätä vaikka mihin! Ajattelin ympätä niitä ainakin härkäpapupihveihin ja ihan pienenä muruna vaikkapa lihamureketaikinan joukkoon. Terveellisiäkin suppilovahverot ovat; niissä on ainakin kuituja, proteiineja, B-ryhmän vitamiineja ja monia kivennäis- ja hivenaineita kuten esimerkiksi rautaa ja sinkkiä. Täytyy päästä pian testaamaan näitä ihan itte kerättyjä ja kuvattuja suppiksia, nam!