Piharatamo, kehäkukka & kamomilla vs. vesirokko

Kesällä uutettu piharatamo-kookosöljy pääsi tositoimiin kun perheen neljävuotiasiin iski vesirokko. Apeekkiin ei heti oireiden alettua päästy joten oma yrttiapteekki tuli apuun ensihädässä. Pienen potilaan yöllinen kutina rauhoittui hieman kun hölväsin koko pojan kasvoista varpaisiin ratamo-kookosöljyllä, onneksi! Muistan hämärästi omasta lapsuudestani millainen piina vesirokko oli.

Sen lisäksi että on kurjaa nähdä lapsi niin tuskaisena, kutisevat potilaat myös valvottavat perheen aikuisia: kuumeeseen on saatava myös öisin juotavaa aina kun janottaa, kutinaa pitää yrittää helpottaa keinolla millä hyvänsä ja muutenkin hoivailla. Ihan vain jo se että lapsi saa empatiaa ja huolenpitoa varmasti osaltaan rauhoittaa sairasta lasta. Sen myötä vanhemmatkin saavat nukkua hieman pidempiä unipätkiä.

Rohtoja kylpyöljyyn

En ollut varautunut näin suureen kysyntään kun ratamoöjyä laitoin maseroitumaan joten jotain täydennystä piti saada nopeasti. Parin viikkoa kestävään uuttamiseen ei ole nyt aikaa joten kokeilin oikotietä: lämmitin ihoa rauhoittavia kuivattuja yrttejä ja kookosöljyä uunissa miedolla lämmöllä. Lämpö pitää kookosöljyn juoksevana ja edesauttaa uuttumisprosessia. Liiasta kuumuudesta ei kuitenkaan ole hyötyä, se vain tuhoaa vaikuttavia aineita. Pidin siis uunin hieman alle 50 asteessa.

Improvisoitu hoitoöljy kutiavalle, rikkoutuneelle iholle

• 4 dl kookosöljyä
• iso kourallinen kuivattuja kehäkukan kukintoja
• 1 rkl kamomillan kukintoja
• 5 kpl kuivattuja piharatamon lehtiä

Laitoin kokonaiset kehäkukan ja kamomillan kukat ja ratamonlehdet lasipurkkiin, lämmitin kookosöljyn juoksevaksi ja kaadoin rohtojen päälle. Lämmitin uunin n. 50 asteeseen ja laitoin kannella suljetun lasipurkin uuniin. Annoin öljyn muhia uunissa kolme-neljä tuntia. Siivilöin öljystä kuivatut rohdot sideharson avulla ja hoitava öljy oli valmista.

Jos olisin osannut varautua vesirokkoon, olisin tehnyt kehäkukasta ja ratamosta mehiläisvahalla jämäköitettyä salvaa. Silloin olisin tehnyt öljyuutteessta mahdollisimman vahvaa: purkki täyteen kehäkukkaa ja öljyä päälle. Olisin myös  maseroinut rohtoja öljyyn ilman uunia ja huomattavasti kauemmin, parisen viikkoa. Salvaa olisin sivellyt nimenomaan ihon rakkulakohtiin.

Toimii myös kylpyöljynä ja kuivan ihon hoitoon

Jossittelu ei tietenkään kannata joten rohtoöljystä tuli kaiketi melko mietoa. Kookosöljy itsessäänkin tuo hieman apua ihon kutinaan joten nyt meillä mennään periaatteella "enemmän on enemmän". Öljyä on sen verran paljon että sillä voi huoletta voidella lapsen ihon aivan kauttaaltaan ja usein. Kutinaa on kuitenkin muuallakin kuin vesirokkorakkuloiden kohdalla; iho kutisee jo silloin kun rakkula on vasta tulossa joten pienet potilaat arvostavat kun öljyllä lotrataan oikein kunnolla.

Omatekoisten öljyjen lisäksi meillä luotetaan myös perinteiseen lääketieteeseen vesirokko-oireiden helpottamisessa: mies haki apteekista vaahtoa jonka pitäisi helpottaa erityisesti vesirokkoista ihoa. Rohtoöljylle on silti edelleen käyttödä: lorautan sitä lasten kylpyveteen. Sillä tavalla öljy levittyy tosi hyvin aivan joka puolelle kehoa. Talvella poikasten iho vaatii joka tapauksessa rasvausta joten rohdoilla vahvistettu kookosöljy on tähän tilanteeseen ihan omiaan.

Kuivattua kehäkukkaa, kamomillaa, piharatamoa ja siankärsämöä.
Näistä tulee hoitava ja rauhoittava hauduke kylpyvettä varten.

Öljylisän ohella olen välillä uuttanut rohtoja kylpyveteen. Pakkaan kourallisen kehäkukkaa ja toisen kourallisen muita yrttejä sideharsopakettin, laitan paketin ämpäriin ja kaadan päälle lämmintä vettä. Annan hautua hyvän tovin ja lisään haudukkeen kylpyveden joukkoon.  

Nestesaippuaa saippuapaloista

Siinä sitä nyt on, nestesaippuaa! :) Tein tämän saippuan Kotikemistin Pienen Pajan ohjeita noudattaen, valmiista saippuapaloista raastamalla. Lyhykäisyydessään jomma menee niin että saippua raastetaan, päälle kaadetaan kuumaa vettä, annetaan asettua puoli vuorokautta ja tsekataan tilanne. Jos saippua vaikuttaa lirulta > lisätään saippuaraastetta, jos taas tönköltä, lisätään vettä.

"Limaisuutta" voi vähentaa sekoitamalla joukkoon glyseriiniä. Ihan oikeasta saippuasta tehty saippua on rakenteeltaan kiisselimäisempää kuin kaupan "nestesaippuat" jotka eivät ole oikeaa saippuaa nähneetkään. Niissä on puhdistavia aineita mutta saippuaa ne eivät sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Ihan hyviä pesuaineita toki silti!

Minun saippuani meni melkoiseksi liistriksi (kuten alempaa näette) ja lisäsinkin nestesaippuani joukkoon vettä ja glyseriiniä rakennetta parantamaan. Glyseriiniä laitoin tähän reilun puolen litran saippua-annokseen vajaan ruokalusikallisen verran. Koostumuksesta tuli lopulta tosi miellyttävä. :)

Tein nestesaippuani aiemmin valmiustamastani Muksusaippuasta; se on ainoa palasaippuani jonka joukossa ei ole mitään rouheita tai heiniä tai suolaa! Porkkanamehulla ja tyrniöljyllä värjättyjen saippuoiden väri oli haalistunut tosi vaaleaksi joten oli aika vinkeää huomata kuinka kirkkaan keltaista nestesaippuaa tästä tuli!

Muksusaippuoiden tuoksuiksi olin aikanani lisännyt kardemumman ja appelsiinin eteerisiä öljyjä. Niistä oli jäljellä pieni aavistus. Halusin nestesaippuasta raikkaan tuoksuista joten lisäsin sekaan hiukan appelsiin eteeristä öljyä, ihan vaan näppituntumalta.

Saippuapalat säilyvät hyvin ilman mitään säilöntäaineita mutta nestesaippuasta en ollut niin varma. Minulla oli korkkaamaton pullo Optiphen-säilöntäainetta jota myös laitoin nestesaippuan joukkoon hieman, ihan vaan säilyvyyttä varmistamaan.

Alunperin minun piti tehdä vain pikkiriikkinen testierä mutta kun aluksi saippua oli liian lirua, lisäsin saippuaraastetta.. minkä jälkeen nestesaippuani muuttui liisteriksi. Joten lisäsin vettä. Ei tätä onneksi ämpäritolkulla tullut kuitenkaan; pari nestesaippuapulloa vain. :)

Tämä ei ole saippuan lopullinen muoto; lisäsin kuvan ottamisen jälkeen vettä ja glyseriiniä. Ihan pätevän oloista nestesaippuaa tästä lopulta tuli, ja prosessi oli aika helppo! Hiukan testailua jä säätämistä, mutta ei mitenkään vaikeaa kuitenkaan. :)

Shampoopala, olut-muna shampoo

Olen etsinyt sopivaa saippuareseptiä testatakseni käsittelemätöntä, punaista palmuöljyä jota taannoin ostin Helsingin Hakaniemessä sijaitsevasta Vii Voanista kookosöljyn ja muutaman muun saippuatarvikkeen lisäksi. Aikani Googlessa seikkailtuani päädyin Tintta-Marin tevoksia –nimiseen blogiin josta bongasin varsin mukavalta vaikuttavan olut-muna- shampoopalan ohjeen.

Sattuipa sopivasti! Samalla kun testasin punaista palmuöljyä, pääsin testaamaan myös shampoopalan valmistusta! Minulla on hyviä kokemuksia Vihreän kosmetiikan (nyk. FLOW kosmetiikka) olut-muna shampoopaloista joten resepti vastaavanlaiseen omatekoiseen versioon oli oikein tervetullut.

Muiden ainesten väriominaisuudet eivät näyttäneet olevan ristiriidassa palmuöljyn punaruskean värin kanssa; kananmunan keltuaisen värjäävyydestä en ollut varma mutta mahdollinen väri on melkoisen varmasti kellertävä. Ihan hyväksyttävä siis.

Ryhtiä ja kiiltoa!

Munan keltuaisen sisältämä lesitiini ilmeisesti ryhdistää hentoja hiuksia ja oluen sanotaan tuovan kiiltoa tukkaan, siksi näitä ruoka-aineita käytetään shampoonkin raaka-aineina vaikka äkkiseltään hiukan oudolta kuulostaakin.

Jotkut pesevät hiuksia ihan pelkällä kananmunalla ja olutta voi myös käyttää huuhteena sellaiseenaan. Itse en ole testannut, olisi kyllä ihan kiinnostavaa kokeilla! Pidemmän päälle kävisi voisi käydä kalliiksi jos noita tuotteita käyttäisi sellaisenaan ja päivittäin.

Muunsin Tintta-Marin ohjetta hitusen, tein hiussaippuan seuraavanlaisilla spekseillä:

Hiussaippua hennoille hiuksille eli olut-muna shampoo

• 300g oliiviöljyä
• 100g käsittelemätöntä, punaista palmuöljyä
• 100g kookosrasvaa
• 140g tummaa ykkösolutta (Mikä tahansa olut käy)
• 68g lipeää
• 2 munan keltuaista

Rasvainen iltapala tulossa..?  No ei, (huomaa lipeä) vaan shampoota! Tietenkin!

Aiemmin tekemistäni saippuoista tämä poikkesi siten että nesteeksi tuli olutta ja kananmunankeltuaisia. Tuntui hassulta avata olut, kaataa se lasiin – ja jättää se siihen lämpenemään ja väljähtymään. Ihan tieten tahtoen ja tarkoituksella! Oi aikoja, oi tapoja!

Edesautoin oluen väljähtymistä sekoittelemalla sitä lasissa. Ihan täysin kuplattomaksi olutta en jaksanut huljutella, mutta ei se saippuanvalmistusta haitannut. Sekoitin lipeän väljähtyneeseen olueeseen ja sekoitin kannella suljettua lasipurkkia tiskialtaan yläpuolella pyöritellen.

Lipeä suli ihan normaalisti eikä mitään erityisempiä reaktioita ilmennyt. Kaadoin lipeäseoksen sulaneiden rasvojen joukkoon ja surruttelin kiisseliksi. En oikein tiennyt missä vaiheessa keltuaiset kuuluu lisätä; minä lisäsin ne saippuakiisseliin ja se tuntui olevan ihan o.k.

Lisäsin munankeltuaiset saippuakiisseliin.

Käsittelemätön palmuöljy tuoksui miedosti – eikä minusta lainkaan pahalle. Joissakin saippuateksteissä varoitellaan käsittelemättömän palmuöljyn epämiellyttävästä hajusta joka varsinkin suuressa määrin käytettynä kuulemma jää myös saippuaan. Itse en ole valmiissa shampoopaloissa huomannut palmuöljyn tuoksua lainkaan, eikä se tosiaan tuoksunut merkittävästi edes suoraan purkista otettuna. Ainakin tämä Vii Voanista ostettu punainen palmuöljy tuntuu siis toimivan saippuanvalmistuksessa oikein hyvin. 

Shampoopalat muoteissa

Sain kauniinkeltaisen saippuamassan muotteihin ihan mukavasti. Sen jälkeen massa alkoi jässähtää vauhdilla mutta ei se enää siinä vaiheessa haitannut. Lopullinen kovettuminen puolestaan kesti pienen ikuisuuden: irrotin saippuat vasta vajaan viikon kuluttua muoteistaan! Muutama päivä olisi voinut riittää mutta ei pidemmästäkään ”lepoajasta” näemmä haittaa ollut. Aika tiukassa nuo olivat edelleen. 

Näistä tulee minulle mieleen aurinkoinen syyspäivä; keltaiset ja oranssit lehdet ja auringonpaiste! :) Saa nähdä miten toimivat, toivottavasti hyvin. Jos ovat päteviä, teen näitä varmasti toistekin, mutta ehkä hiukan lisää tuunattuna:  olutta voisi seuraavalla kerralla terästää hauduttamalla siinä kuivattua kamomillaa; se passaisi vaaleansävyiselle tukalleni. Jotain tuoksuakin voisi testata!

Edit. 25.10.2012: Vilkaise myös kokemukseni Vihreän kosmetiikan shampoopaloista ja postaus soijashampoon valmistuksesta!

Vatkattu karitevoi

 

Juu, olen sanonut tämän ennenkin mutta karitevoi on ihanaa. Se pelastaa kun pakkanen kuivattaa ihon korpuksi eikä mikään tunnu tehoavan kaikkein kuivimpiin ihoalueisiin. Se helpottaa kun lapseni atooppinen iho ärtyy pahaksi rasvausta vaaditaan välillä keskellä yötäkin. 

Karitevoita (eli sheavoita eli voipuun voita) myydään nettikaupoissa (esimerkiksi Ekoliinassa,  Pienessä Tuoksukaupassa, Ruohonjuuren nettikaupassa ja FLOW kosmetiikan nettikaupassa) ihan sellaisenaan ja se on myös paljon käytetty raaka-aine erilaisissa voiteissa. Olen itse käyttänyt karitevoituotteita useamman vuoden enkä siitä enää luovu! :)

 

Puhtaan karitevoin lisäksi olen testannut muun muassa Kiehl’sin vaahdotettua karitevoivoidetta; se on rakenteeltaan pehmoista ja helpommin levittyvää kuin kovahko vaahdottamaton karitevoi. Myös The Body Shopin Sheabutter -vartalovoista olen tykännyt kovasti. 

Vaahdotus ei onneksi ole rakettitiedettä joten ajattelin testata millaisen vaahtovoiteen saisin aikaan kotikeittiössäni. Oikein ihana siitä tuli, vaikka itse sanonkin!

Lähtötilanne: karitevoita, jojobaöljyä ja litsean eteeristä öljyä.  

Karitevoin joukkoon lisäsin hieman jojobaöljyä lisäpotkua tuomaan ja tuoksuksi muutamia tippoja litsean eteeristä öljyä. Joku väri olisi ollut kiva, mutta ainoa luonnollinen ”väriöljy” jota minulla kaapista löytyi oli tyrniöljy joka pitää säilyttää viileässä. En lähtenyt testaamaan kuinka sen säilyvyys toimii huoneenlämmössä säilytettävässä voiteessa joten tein vaahdon ilman oranssin sävyä. Mallia ohjeeseen katsoin FLOW kosmetiikan eli entisen Vihreän kosmetiikan blogista sekä Pienen Tuoksukaupan resepteistä. 

Vatkattu karitevoi, ohje: 

• Mittasin sopivan määrän karitevoita Body Shopin vanhaan 200 millilitran voidepurkkiin.
• Valitsin keittiön kaapista pienen kattilan, laitoin karitevoin kattilaan, levyn hellalle ja hellan levyn ykköselle. 
• Pilkoin sulavaa karitevoita lusikalla pienemmäksi sitä mukaa kun se pehmeni. Rasva ei saa sulaa läpinäkyväksi vaan sen täyty olla valkoista, juoksevaa mutta silti paksuhkoa.
• Kun karitevoi oli melkein kokonaan sulanut, lisäsin sekaan kymmenisen milliä jojobaöljyä ja muutaman tipan litsean eteeristä öljyä.
• Hurautin massan tasaiseksi sauvasekoittimella.
• Tämän jälkeen alkoi varsinainen vatkausvaihe. Vatkasin karitevoin kuohkeaksi sähkövatkaimella. Rasvasta tuli valkoista ja ilmavaa, melkein kuin kermavaahtoa!

Karitevoi kattilassa sulamassa. Sulatus kannattaa tehdä mahdollisimman miedolla lämmöllä, ykkösellä ja laittaa levy vaikka välillä kiinni jos rasva meinaa sulaa läpikuultavaksi. 

Hämmensin karitevoita lusikalla ja pienin isompia paloja jotta rasva sulaisi nopeammin ja tasaisemmin.

Surautin karitevoin tasaiseksi sauvasekoittimella kuin voi oli melkein kokonaan sulanut.

 

Sähkövatkaimella vaahdotettu karitevoi. Melkein kuin kermavaahtoa!

Rakenne muistuttaa hyvin paljon Kiehl’sin voidetta; se kevyttä, pehmoista ja levittyy tosi hyvin. Tämä voide on kuitenkin selvästi rasvaisempaa; se ei imeydy yhtä nopeasti. Tulen käyttämään tätä pääasiassa iltaisin suihkun jälkeen silloin kun iho on selvästi kuiva. Käsille ja kuiville jalkapohjille myös. Ja tietysti poikani atooppiselle iholle silloin kun iho on tosi kuiva. 

Tämän voiteen tekemistä voisi testata myös vesilisällä; voiteesta tulisi varmaan nopeammin imeytyvää ja ylipäätään keveämpää. Silloin sekaan tarvitaan kuitenkin emulgointiainetta jotta rasva ja vesi sekoittuisi ja säilöntäainetta jotta voide säilyy hyvänä pidempään. Kun rasvan tekee ilman säilöntäainetta, on tärkeää ettei mukaan pääse yhtään vettä: se heikentää säilyvyyttä. 

Karitevoi ei kasvata tilavuuttaan vatkattaessa yhtä paljon kuin esimerkiksi kerma, mutta jonkin verran kuitenkin. Kaikki vaahdotettu karitevoi ei mahtunut 200 ml:n purkkiin joten osan laitoin pariin pikkupurkkiin. Taidan ottaa toisen pikkupurkin laukkuun mukaan ”matkarasvaksi”. :)

Edit. 8.10.2012: Nyt iltapäivällä aamulla vatkaamani karitevoi on muuttunut kovemmaksi eli se ei enää ole pehmeää "kermavaahtoa". Voide ei ole kuitenkaan lässähtänyt vaan se on edelleen ilmavaa ja helpommin levitettävää kuin vatkaamaton karitevoi.  Kokeilu kannatti siis!

Helppo hiushuuhde II

Tuoksuvan hiushuuhteen ainekset: vettä, sitruunahappoa ja kukkaisvettä; tässä tapauksessa kewravettä.

Hiukseni ovat melko hyväkuntoiset joten minulla ei ole juuri tarvetta varsinaiselle hoitoaineelle. Hiusten selvittelyä helpottamaan olen käyttänyt viinietikasta ja vedestä valmistettua hiushuuhdetta. Se on ollut aivan loistava apu; hapan huuhde sulkee pesuaineen avaamat hiussuomut ja hiuksista tulee kiiltävät ja helposti kammattavat.

Hiushuuhtelussa käytettävät omenaviinietikka ja valkoviinietikka ovat melko mietoja eikä niiden tuoksu ole ollenkaan niin vahva kuin perinteisessä väkiviinaetikassa. Itse olen tuoksuun jo tottunut, muita joitakin mietokin etikan tuoksu saattaa häiritä.

Kukkaisvesillä tuoksua tukkaan!

Hiussuomut sulkevaa huuhdetta voi tehdä helposti myös hyväntuoksuisena! Avain etikattomaan hapanhuuhteeseen on apteekista saatava sitruunahappo. Tein taannoin pihlajanmarjoista juomaa jonka valmistukseen tarvitsin sitruunahappoa. Sitä jäi melko lailla yli ja siitä syntyi ajatus josko sitruunahappoa voisi käyttää huuhteen tekemiseen.

Ja voihan sitä! Bongailin netistä parikin mainintaa sitruunahapon käytöstä hiushuuhteessa joten testaamaan vaan! Sitruunahappo on edullista; 50 grammaa maksaa noin puolitoista euroa. Sitruunahappoa myydään pienissä pusseissa ja se muistuttaa rakenteeltaan hienoa sokeria. Sen käyttö on turvallista eikä mitään suojavälineitä tarvita vaikka se happoa onkin.

Paljonko sitä happoa veden sekaan sitten laitetaan? Tarkkoja ohjeita en löytänyt, joten arvioin sopivan annostuksen - maistelemalla.  Maistoin ensin aiemmin tekemääni etikkahuuhdetta ja sen perusteella lisäilin sitruunahappokiteitä uuteen etikattomaan huuhteeseen. Aluksi sitruunahappoa tuli ihan liikaa. Laimentelin sitä vedellä kunnes happamuus oli maun perusteella suunnilleen sama etikkahuuhteessa ja sitruunahappohuuhteessa. Sopiva annostus on suunnilleen vajaa teelusikallinen kolmeen desiin vettä.

Sitruunahappo itsessään ei tuoksu juuri miltään. Ostin aiemmin testin vuoksi pari pulloa kukkaisvesiä; ruusuvettä ja kewravettä. Lisäämällä teelusikallisen tai pari hiushuuhteen joukkoon saa huuhteeseen ripauksen luksusta ja tuoksuvat hiukset! :) Tuoksu ei säily kovin kauan, mutta esimerkiksi eilen pestyt hiukseni tuoksuvat edelleen miedosti kewravedelle kun oikein nuuskuttelee.

Tuoksuvan hiushuuhteen resepti  tässä vielä kertaalleen:

• 3 dl vettä
• Vajaa 1 tl sitruunahappoa
• 1 – 2 tl kukkavettä (esim. ruusu- tai kewravettä)

Sekoita aineet juomalasiin tai pulloon. Vanha shampoopullo käy hyvin. Huuhtele hiukset ja päänahka pesun jälkeen huuhteella, puristele kuivaksi. Voit halutessasi huuhdella myös pelkästään hiusten latvaosan.

Kookosöljyä tehohoidoksi

Jos hiukset kaipaavat pesun yhteyteen lisäksi jotain hoitavaa, voi latvoihin sipaista hiukan kookosöljyä ennen pesua. Kookosöljyn annetaan vaikuttaa hetki jonka jälkeen hiukset pestään normaaliin tapaan. Jos päänahka on kovin kuiva ja hilseilevä, voi kookosöljyä kokeilla myös päänahkaan. Pesu viimeistellään huuhtomalla hiukset kauttaaltaan joko viinietikasta tai sitruunahaposta valmistetulla hiushuuhteella.

Etenkin shampoopalan jälkeen hiushuuhdetta kannattaa käyttää; se tasapainottaa päänahan ph:ta pesuaineen jäljiltä. Jos arastelet laittaa huuhdetta päänahkaan, voit huuhdella sillä myös pelkästään hiusten latvaosat, sekin parantaa hiusten kammattavuutta.

Kookosöljyä voi käyttää myös hiuksiin jätettävänä hoitoaineena latvoihin mutta silloin määrän on oltava tosiaan vain pienenpieni sipaisu ettei hiuksista tule liian öljyiset.

Pihlajanmarjamehu on HYVÄÄ!

Vasemmalla suodattatonta pihlajanmarjamehua, oikeanpuoleisessa lasissa suodatettua.

Taannoiselta metsäretkeltäni sain saaliiksi kolme ja puoli litraa pihlajanmarjoja. Litrasta tein hilloa ja loput käytin mehun tekemiseen.  Pihlajanmarjamehuni on tuoremehun tyylistä sillä marjoja ei käyttämässäni menetelmässä keitetä tai höyrystetä.  Varsinaista tuoremehua se ei silti virallisen määritelmän mukaan ole sillä marjojen oma mehun lisäksi juomassa on vettä, sokeria ja sitruunahappoa. 

Martat olivat taas kerran avuksi keskustelupalstoineen. Bongasin Marttojen sivustolta tämän Vaasan Jaakon juomaa muistuttavan simppelin ohjeen joka sopi oikein hyvin kovakuorisille pihlajanmarjoille. Minulla ei ollut marjoja ohjeen mukaista määrää ja sokeriakin laitoin suhteessa vähemmän kuin alkuperäisessä reseptissä. Hyvää tuli silti! Marttojen keskustelupalstalta voi käydä kurkkaamassa alkuperäisen ohjeen. 

Tällaisella ohjeella tein pihlajanmarjajuomani: 

• 2,5 litraa pihlajanmarjoja
• 2 litraa vettä
• vajaa ruokalusikallinen sitruunahappoa
• vajaa kilo sokeria

1.  Survo pihlajanmarjat ämpärissä
2.  Keitä vesi
3.  Kaada sokeri ja sitruunahappo marjasurvoksen päälle ämpäriin
4.  Kaada joukkoon vesi (joko kuuma tai jäähdytetty)
5.  Sekoita
6.  Peitä ämpäri kannella
7.  Anna seistä reilu vuorokausi huoneenlämmössä tai ulkona viileämmässä
8.  Siivilöi juoma ja pullota
9.  Säilö pakastamalla

Tavallisen sokerin sijaan voi käyttää hedelmäsokeria jolloin sokerin määrää voi reilusti pienentää. Hillosokeri tähän ei sovi. Jäähdyttämällä vettä saadaan vitamiinit hiukan paremmin talteen. Itse olen tällaisissa juomissa kaatanut veden kuumana marjojen päälle; olettaisin että maut irtoavat kuumaan veteen paremmin. 

Tämä ohje oli helppo ja lopputulos oikein raikas ja hyvänmakuinen; muistuttaa hieman puolukkamehua. Vaikka mukana onkin vettä, mehua voi laimentaa reilustikin. Ja väri on aivan upea! En saanut vangittua valokuviin väriä niin kauniina kuin se todellisuudessa on, mutta jotain osviittaa kuvat silti antavat.

Pulloina käytin pakastuksen kestäviä muovisia mehupulloja. Tämä mehu vaatii pakastamisen säilyäkseen sillä tätä mehua ei ole kuumennettu eikä siinä ole säilöntäaineita. 

Roippeista makeaa hilloa

Tuntui tuhlaukselta heittää mehusta yli jääneet marjojen ”roippeet” biojätteeseen joten päätin kokeilla vielä yhden hilloerän tekemistä. Aiemmintekemäni hillo on aika kirpakkaa ja sopii parhaiten puolukkahillon tai puolukkasurvoksen tapaan käytettäväksi joten ajattelin tehdä nyt hieman toisenlaisen version. Tähän hilloon käytin reilusti hillosokeria sekä mausteina kanelia, tähtianista ja hippusellisen vaniljaa. 

Marjajämät pihlajanmarjajuoman valmistuksesta taipuivat makean mausteiseksi hilloksi.

Tähänkin hilloon käytin marjojen kaverina porkkanaa. Maun puolesta se ei ehkä olisi ollut välttämätöntä sillä ”mäskin” terävin kirpakkuus oli liuennut mehuun. Rakenteen vuoksi ajattelin kuitenkin laittaa mukaan hieman lisuketta. 

Hillon tein seuraavanlaisesti: 

1.  Keitä litran verran vettä
2.  Purista pihlajanmarjajuomaan käytetyistä marjoista (alkup. määrä n. 2,5 litraa) enimmät     mehut harson avulla
3.  Laita marjamäski kattilaan, kaada päälle kiehuvaa vettä niin että marjat peittyvät
4.  Raasta joukkoon karkealla terällä yksi porkkana
5.  Keitä hiljaisella lämmöllä kunnes porkkana on pehmennyt
6.  Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi
7.  Lisää joukkoon kanelitanko, tähtianis, ripsaus vaniljajauhetta ja reilusti hillosokeria
8.  Kiehuttele hiljalleen vielä vartti, sekoita välillä
9.  Keitä hillon kiehuessa toisessa kattilassa hillopurkit ja kannet
10.Laita hillo tölkkeihin ja kannet tiukasti kiinni. Vältä koskemasta purkkien ja kansien sisäpintoihin.

Määrät eivät ole tarkkoja sillä tein hillon näppituntumalta. Tarkoitukseni oli tehdä makeaa hilloa esimerkiksi lettujen, paahtoleivän tai korppujen kanssa syötäväksi ja tästä tuli sellaista kuin olin toivonutkin. Mausteet tuovat mukavan, ehkä hiukan jouluisen lisävivahteen mikä sopii vallan mainiosti. Tämä pihlajanmarjahillo voisi toimia hyvin pipareiden ja juustojen kanssa, hmmm..  :P