Vasemmalla suodattatonta pihlajanmarjamehua, oikeanpuoleisessa lasissa suodatettua. |
Taannoiselta metsäretkeltäni sain saaliiksi kolme ja puoli
litraa pihlajanmarjoja. Litrasta tein hilloa ja loput käytin mehun tekemiseen. Pihlajanmarjamehuni on tuoremehun tyylistä
sillä marjoja ei käyttämässäni menetelmässä keitetä tai höyrystetä. Varsinaista tuoremehua se ei silti virallisen
määritelmän mukaan ole sillä marjojen oma mehun lisäksi juomassa on vettä,
sokeria ja sitruunahappoa.
Martat olivat taas kerran avuksi keskustelupalstoineen.
Bongasin Marttojen sivustolta tämän Vaasan Jaakon juomaa muistuttavan simppelin
ohjeen joka sopi oikein hyvin kovakuorisille pihlajanmarjoille. Minulla ei
ollut marjoja ohjeen mukaista määrää ja sokeriakin laitoin suhteessa vähemmän
kuin alkuperäisessä reseptissä. Hyvää tuli silti! Marttojen keskustelupalstalta
voi käydä kurkkaamassa alkuperäisen ohjeen.
Tällaisella ohjeella tein pihlajanmarjajuomani:
- 2,5 litraa pihlajanmarjoja
- 2 litraa vettä
- vajaa ruokalusikallinen sitruunahappoa
- vajaa kilo sokeria
1. Survo pihlajanmarjat ämpärissä
2. Keitä vesi
3. Kaada sokeri ja sitruunahappo marjasurvoksen päälle ämpäriin
4. Kaada joukkoon vesi (joko kuuma tai jäähdytetty)
5. Sekoita
6. Peitä ämpäri kannella
7. Anna seistä reilu vuorokausi huoneenlämmössä tai ulkona viileämmässä
8. Siivilöi juoma ja pullota
9. Säilö pakastamalla
Tavallisen sokerin sijaan voi käyttää hedelmäsokeria jolloin
sokerin määrää voi reilusti pienentää. Hillosokeri tähän ei sovi.
Jäähdyttämällä vettä saadaan vitamiinit hiukan paremmin talteen. Itse olen tällaisissa
juomissa kaatanut veden kuumana marjojen päälle; olettaisin että maut irtoavat
kuumaan veteen paremmin.
Tämä ohje oli helppo ja lopputulos oikein raikas ja
hyvänmakuinen; muistuttaa hieman puolukkamehua. Vaikka mukana onkin vettä,
mehua voi laimentaa reilustikin. Ja väri on aivan upea! En saanut vangittua
valokuviin väriä niin kauniina kuin se todellisuudessa on, mutta jotain
osviittaa kuvat silti antavat.
Pulloina käytin pakastuksen kestäviä muovisia mehupulloja.
Tämä mehu vaatii pakastamisen säilyäkseen sillä tätä mehua ei ole kuumennettu
eikä siinä ole säilöntäaineita.
Roippeista makeaa hilloa
Tuntui tuhlaukselta heittää mehusta yli jääneet marjojen ”roippeet”
biojätteeseen joten päätin kokeilla vielä yhden hilloerän tekemistä. Aiemmintekemäni hillo on aika kirpakkaa ja sopii parhaiten puolukkahillon tai
puolukkasurvoksen tapaan käytettäväksi joten ajattelin tehdä nyt hieman
toisenlaisen version. Tähän hilloon käytin reilusti hillosokeria sekä mausteina
kanelia, tähtianista ja hippusellisen vaniljaa.
Marjajämät pihlajanmarjajuoman valmistuksesta taipuivat makean mausteiseksi hilloksi. |
Tähänkin hilloon käytin marjojen kaverina porkkanaa. Maun
puolesta se ei ehkä olisi ollut välttämätöntä sillä ”mäskin” terävin kirpakkuus
oli liuennut mehuun. Rakenteen vuoksi ajattelin kuitenkin laittaa mukaan hieman
lisuketta.
Hillon tein seuraavanlaisesti:
2. Purista pihlajanmarjajuomaan käytetyistä marjoista (alkup. määrä n. 2,5 litraa) enimmät mehut harson avulla
3. Laita marjamäski kattilaan, kaada päälle kiehuvaa vettä niin että marjat peittyvät
4. Raasta joukkoon karkealla terällä yksi porkkana
5. Keitä hiljaisella lämmöllä kunnes porkkana on pehmennyt
6. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi
7. Lisää joukkoon kanelitanko, tähtianis, ripsaus vaniljajauhetta ja reilusti hillosokeria
8. Kiehuttele hiljalleen vielä vartti, sekoita välillä
9. Keitä hillon kiehuessa toisessa kattilassa hillopurkit ja kannet
10.Laita hillo tölkkeihin ja kannet tiukasti kiinni. Vältä koskemasta purkkien ja kansien sisäpintoihin.
Määrät eivät ole tarkkoja sillä tein hillon näppituntumalta.
Tarkoitukseni oli tehdä makeaa hilloa esimerkiksi lettujen, paahtoleivän tai korppujen
kanssa syötäväksi ja tästä tuli sellaista kuin olin toivonutkin. Mausteet
tuovat mukavan, ehkä hiukan jouluisen lisävivahteen mikä sopii vallan
mainiosti. Tämä pihlajanmarjahillo voisi toimia hyvin pipareiden ja juustojen
kanssa, hmmm.. :P
Tein suuri piirtein tällä ohjeella pihlajanmarjamehua (marjat olivat aika epätasalaatuisia ja niitä piti putsata aika tarkasti, joten marjamitalliseni olivat peratuilla marjoilla, eivät tertuilla -> saattoi tulla marjaa vähän tuhdimmin kuin mitä oli ohjeessa tarkoitettu). Tuli hyvää! Kirpakkuus oli meillä samaa tasoa kuin Rybb & Deckerin greippimehussa; kyseisen greippimehun ystävät pitivät tästäkin mehusta, muiden makuun oli liian karvasta. Mutta toisaalta ihan kaikki sokeri ei ollut liuennut mehun sekaan kiehuvasta vedestä ja pienestä sekoittelusta huolimatta, ehkä se vaikutti asiaan. :) Hyvä kokemus kuitenkin, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan. Flunssa iski, joten seuraavaksi ryhdyn testailemaan lämmintä pihlajanmarjamehua...
VastaaPoistaPaljonko sait mehua tuolla määrällä?
VastaaPoista