Uuden kotimme lähettyvillä kasvaa upean monenlaisia marjoja ja muita kasveja ruoka-, rohdos- ja kosmetiikkatarpeisiin. Pihlajia täällä on pilvin pimein ja nyt syksyllä ne kantavat komeat kuormat oranssinpunaisia pihlajanmarjoja.
 |
| Siellä niitä on, korkealla. Tosi korkealla. |
Päätin käyttää sunnuntain aurinkoiset aamutunnit pihlajanmarjojen keräämiseen. Pakkasin mukaan kangaskassin ja ajattelin riipiväni kassin täyteen tuossa tuokiossa. Olihan niitä marjoja – mutta ne olivat aika hankalasti kerättävissä. Suurin osa sadosta on tietysti tällaisen puolitoistametrisen pygmin ulottumattomissa puiden latvustoissa. Myös moottoritien laita oli punaisenaan marjoista. Siihen saivat jäädäkin, sen verran epäluuloinen olen niiden puhtauden suhteen vilkasliikenteisen tien varressa.
Aamu oli kuitenkin huikean kaunis ja metsikössä ja kallioilla oli ihanaa kuljeskella ihan muuten vaan. :)
Pakkanen parantaa pihlajanmarjojen makua
Lopulta sain kuitenkin ihan hyvän saaliin kun jaksoin aikani etsiskellä. Putsasin marjat ja laitoin ne takaisin kangaskassin ja kassin pakkaseen. Pakkasen puraisu kuulemma katkaisee pihlajanmarjojen kirpeydeltä äkäisimmän terän ja kun yöpakkasia ei ole vielä ollut, sai arkkupakastin toimittaa pakkasukon virkaa.
Ajattelin kokeilla pihlajanmarjamehun valmistamista tuoremehumenetelmällä, myös jonkinlainen versio pihlajanmarjahillosta kiinnostaisi ottaa testiin. Jos mehu ei maistu, sitä voi aina käyttää nesteenä saippuassa! Osan marjoista kuivaan, niistä saa rouhittuna tai kokonaisena koristeita pihlajanmarjasaippuoihin.
Kiinnostavan oloisia pihlajanmarjaohjeita löytyy muun muassa mainiosta Isoäidin reseptillä –blogista. Myös Äiti tietää liudan reseptejä pihlajanmarjoille.
 |
| Pihlajanmarjaretkeltä bongattua. Kelomännyn pinta on kaunis! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti