Hyvältä näyttää kamomillasaippua!

Toissapäivänä tekemäni kamomillasaippua näytti ja tuntui juuri siltä miltä pitikin. Leikkasin saippuan isolla keittiöveitsellä varovasti painaen. Saippua oli juuri sopivaa leikattavaksi: ei liian pehmeää,  ei liian kovaa. Saippua ei leikatessa muhjaantunut eikä murentunut.  Veitsi upposi saippuahalkoon hyvin ja paloista tuli nättejä ja säännöllisiä. Tai no, en oikein osannut päättää minkä kokoisia paloja leikkasin joten jokainen pala on ihan oman kokoisensa. Sitä en pidä saippuan virheenä kuitenkaan. :)

Saippuahalko muotistaan otettuna

Saippuan leikkaaminen onnistui hyvin ja leikauspinnan pilkkukuviosta tuli oikein kaunis.

Saippuaohjeissa näyttäisi olevan melkein aina yhteensä joko 500 grammaa tai kilon verran rasvoja. Puolen kilon annoksesta ei näemmä riitä sellaisiin neliön muotoisiin maitotölkkimuotilla tehtyihin saippuoihin. Neliön palat vaativat kilon rasvaa. Kyllä puolestakin kilosta oikein kivoja paloja maitopurkkimuotilla, pitää vain leikata leveämpiä siivuja jotta paloista tulee tarpeeksi isoja. Tykkään enemmän isoista saippualohkareista, ne ovat jotenkin jämäkämpiä ja vakuuttavampia. (”Vakuuttava” on varmaan outo sanavalinta saippuoiden yhteydessä, tiedän, mutta en kuvaavampaakaan keksinyt! x) )

Nyt pitäisi vielä malttaa odottaa saippuoiden kypsymistä kuukauden verran.

Aiemmin tekemieni merisuolasaippuoiden tujakka tuoksu on jo onneksi miedontunut, jee! Minun makuuni ne tuoksuvat edelleenkin liikaa mutta vaikuttaa siltä että saan saippuoihini sen toivomani pienenpienen tuoksuhäivähdyksen.