Saippuat käytössä, tilannekatsaus

Vasemmalla kamomillasaippua, keskellä tyrnisaippua, oikealla merisuolasaippua.

Saippuaharrastukseni aloittamisesta on vierähtänyt sen verran aikaa että olen jo päässyt testaamaan ensimmäisiä saippuoitani. Nyt on "välitilinpäätöksen" aika: Ne ovat ihania! :D Tällä hetkellä käytössä ovat merisuolasaippua, kamomillasaippua ja tyrnisaippua. 

Suolasaippua on ykkönen

Suosikkini on suolasaippua, ihan ensimmäinen ihan itse tehty saippuani. Pidän sen ulkonäöstä, se vaahtoaa ja puhdistaa sopivasti ja käytön myötä se on muuttunut vain kauniimmaksi. Nyt se on kuin veden hioma pyöreämuotoinen kivi! Suolakiteet eivät juuri tunnu pestessä mutta ne ovat kauniita kuvioita saippuan pinnassa. Ja toki suola tekee saippuasta samalla iholle lempeämmän. 

Tuoksutin suolasaippuan Nautical-nimisellä tuoksuöljyllä. Tuoksu oli aluksi ihan järkyttävän voimakas, tuntui kuin koko kämppä olisi tuoksahtanut merelliseltä partavedeltä! Ajan myötä tuoksu on miedontunut ja nyt saippuassa on mieto aavistus tuoksua, juuri sopivasti. Sen huomaa mutta se ei varmasti häiritse. 

Vaahtoava tyrnisaippua

Kakkoseksi kiilaa tyrnisaippua; se vaahtoaa saippuoista runsaimmin. Vaahto on melko isokuplaista. Tyrnisaippuan tuoksuna oli kardemumman ja appelsiinin eteerisiä öljyjä. Appelsiini haihtui harmi kyllä nopeasti olemattomiin ja kardemummakin tuoksuu enää vain vähän. Eteeriset öljyt taitavat tosiaan olla haastavia saippuan tuoksuttamisessa! Jatkossa pyrin pohtimaan eteeristen öljyjen tuoksuja enemmän myös tuoksun kestävyyden kannalta ja säästää herkimmin haihtuvat pääasiassa muihin kuin saippuatarkoituksiin.

 

Tyrnisaippuan pinnan tyrnirouhe”koristeet” tuntuivat ja näyttivät aluksi roskilta ja niitä irtoili runsaasti. Kuvaa kun katsoo niin kyllähän ne roskilta nättävät vieläkin. ;)  Ei paras mahdollinen ratkaisu käytettävyyden kannalta siis! Saippuamassassa oleva rouhe sen sijaan näyttää ihan nätiltä eikä häiritse pesua; se kuorii pestessä lempeästi. 

Käyttöön ottamani saippua oli erän epämuotoisin emmekä sitä ole vielä ehtineet kovin paljon kuluttaa joten se ei ole ehtinyt hioutua mukavan pyöreäksi. Ajan myötä sitten!

Kamomillasaippua kuorii kivasti

Kamomillasaippuan valmistusprosessi onnistui todella hyvin oikeastaan joka vaiheessa. Lopputuloskin on varsin kelvollinen; väri on sitä mitä odotinkin ja pala toimii kuten saippuan kuuluukin. 

Tässä saippuassa pinnalle ripoteltu kuivattu kamomilla ei häiritse lainkaan. Saippuamassassa oleva kuivattu kamomilla puolestaan kuorii erittäin hyvin; en olisi uskonut että hennon näköinen teeaines todella tuntuu pestessä!

 

Sopiva koko ja viimeistely tuovat käyttömukavuutta

Saippuoiden mallista noin yleisesti voisi sanoa että terävien kulmien pyöristäminen toisi käyttömukavuutta. Taidan jatkossa käytellä kuorimaveistä saippuan paloittelun tai muotista irrotuksen jälkeen. Toki kulmat käytössä kuluvat, mutta kyllä se hetken vie kuitenkin. 

Samoin iiiiisot saippuapalat voivat olla aluksi hiukan hankalia käyttää. Varsinkin jos saippualla kätösiään pesevät myös pienet lapset. Toki tämäkin helpottaa saippuan kulumisen myötä mutta ehkäpä en jatkossa laita suorakaidemuottejani ihan niin täyteen kuin ekaa suolasaippuaa tehdessäni. 

 

Vatkattu karitevoi tuoksuu ja toimii!

Olen minä saippuan lisäksi jotain muutakin testannut:  Vaahdottamani karitevoi-jojobaöljyvoide on pysynyt varsin käyttäjäystävällisessä muodossa eikä ole ensimmäisen päivän jälkeen kovettunut lisää. Ihan aluksihan voide oli koostumukseltaan suorastaan kermavaahtomaista. Myöhemmin samana päivänä voide oli muuttunut selvästi jähmeämmäksi. 

Ensimmäisen päivän jähmettymisestä huolimatta vatkattu karitevoi on minusta huomattavasti mukavampaa käyttää (=vähemmän kovaa) kuin vatkaamaton karitevoi. Rasvaseokseen lisäämäni litsean eteerinen öljy on aivan ihanan tuoksuista ja tekee tuo voiteen käyttöön extramukavuutta.

Musta suola

Suolasaippuoita on kiva tehdä ja yhden käytetyn saippuan kokemuksella ne ovat myös mukavia käyttää.  Itse olen ehtinyt tehdä kahdenlaista suolasaippuaa: aivan ensimmäinen itse tehty saippuani oli merisuolasaippua ja jokunen aika sitten tein kasvosaippuaa hienosta ruususuolasta.

Ruususuolassa on hempeän vaalea punertava väri mutta ajattelin että olisi kiva löytää suolasaippuaan jotain mikä olisi asteen räväkämpää. Suolassa ei kauheasti värivaihtoehtoja taida olla mutta yhden kiinnostavan vaihtoehdon löysin; mustan suolan.

Musta suola ei oikeastaan ole mustaa vaan tummaa, hiukan punaiseen vivahtavaa. Karkearakeisena se näyttää melkein mustalta, hienona versiona tummansävyiseltä vaaleanpunaiselta, viininpunaiseen vivahtavalta.

Rikistä omintakeinen maku

En tiedä ostamani mustan suolan alkuperää, mutta olen lukenut että sitä louhitaan ainakin Keski-Intian tuliperäisiltä alueilta. Tumma väri tulee suolan sisältämistä mineraaleista.Musta suolan erikoisuus on sen sisältämä rikki joka antaa suolalle kananmunaa muistuttavan tuoksun ja maun. Kun sain pussin käsiini, hiukan jännitin millainen katku suolapussista löyhähtää mutta onneksi tuoksu on miedompi kuin odotin. Suolan maku on pääasiassa suolainen (tietysti) ja kananmuna on vain vivahde; voisin käyttää tätä suolaa joskus myös ruoanlaitossa.

Intialaisessa keittiössä hyödynnetään mustan suolan omintakeista makua muun muassa erilaisissa salaateissa. Saatanpa joskus testata, joskin minun keittiössäni tämän suolan pääasiallinen käyttötarkoitus tulee olemaan saippuanvalmistus. :) Hienosta suolasta ajattelin tehdä kasvosaippuaa, karkeasta palasaippuaa käsille ja vartalolle.

Mitäköhän muuten rikki tykkää kun päätyy kosketuksiin kuuman lipeäliuoksen kanssa? Räjähtääkö kattila?!  Ehkei sentään, suolan rikkipitoisuus vaikuttaa varsin maltilliselta enkä ole löytänyt netistäkään erityisiä varoituksia mustan suolan käyttöön liittyen. ;)

Sopiiko rikki iholle?

Suolan väri vaikutti kivalta mutta rikkipitoisuus edelleen hiukan epäilytti. Kotikosmetiikan valmistuksessa hyvä perusperiaate on, että sitä mitä uskallat syödä, uskallat laittaa myös iholle. Googlailin kuitenkin infoa rikkiin ja ihon hyvinvointiin liittyen ja yllätyin: rikki on itse asiassa hyvä aine iholle. Sitä käytetään sekä sisäisesti että ulkoisesti esimerkiksi arpien paranemisen edistämiseen.

Luontaistuotekaupoissa myytävä, sisäisesti käytettävä MSM-jauhe sisältää rikkiä. Aknen hoidossa rikkipitoista voidetta käytetään paikallisesti pinnallisten näppylöiden hoidossa. Kovin suurta määrää tietoa en (suomeksi) löytänyt, mutta se mitä löytyi, oli pelkästään positiivista. Uskallan siis testata suolasaippuaa myös tästä mustasta suolasta! :)

Mistä mustaa suolaa saa?

Mustaa suolaa ei ilmeisesti kovin monessa paikassa myydä. Luottoliikkeessäni Vii Voanissa mustaa suolaa ei ollut (ainakaan tällä kertaa), ei myöskään Ruohonjuuressa. Hakaniemen Ekolossa sitä olisi ollut – pikkuruisessa pussissa ja hirmuiseen hintaan. Minä tarvitsen suolaa vähintään puoli kiloa! Mielellään sekä karkeaa että hienoa.

Joitakin ostospaikkoja löytyi netistä. Päätin tilata suolani Versokaupasta, jossa suolaa löytyi molempia toivomiani karkeusasteita. Hinta oli 4,90 e / 500g jonka päälle tulivat postikulut. Nettiostaminen on kätevää, mutta minusta on oikeastaan hauskaa käydä kaupassa ihan itse tekemässä ainakin näitä erikoisempia hankintoja. Että jos jostain helsinkiläisestä kaupasta löytyy mustaa suolaa kohtuuhintaan suoraan hyllystä, saa vinkata! Versokaupan tilaus tuli nopeasti joten ihan mukavasti shoppailu onnistui netitsekin.

Tamarind Heavenin muutaman vuoden takaisessa postauksessa on lisää tietoa mustasta suolasta. Käykää kurkkaamassa jos kiinnostaa! :) Siellä on myös pari hyvää kuvaa mustasta suolasta, itse en saanut valonpuutteen ja kameran kenkkuilun vuoksi julkaisukelpoisia kuvia vielä napattua. Laitan kuvia sitten myöhemmin saippuapostauksen yhteydessä!

Edit. 6.10.2012: Katso täältä millaista saippuaa tein mustasta suolasta!

Suolasaippua kasvoille

Valmistusiltana muoteistaan irroitetut suolasaippuat irtosivat ehjinä, seuraavaan päivään odottaneet rikkoutuivat hieman.

Olen jotenkin hurahtanut suolasaippuoihin; niitä on kiva tehdä ja suolakiteet näyttävät minusta oikein kauniilta saippuassa. Kun suola on lisäksi hyvästä iholle, miksipä en suolasaippuaa keittelisi! :)

Ihan ensimmäinen itse tekemäni saippua oli merisuolasaippua. Tässä välillä olen tehnyt suolattomia saippuoita; kamomillasaippuan, muksusaippuan ja tyrnisaippuan mutta nyt oli taas suolaisen version vuoro.

Aiemmin kerroinkin että olen tällä hetkellä aika hunningolla ihonhoidollisissa asioissa joten jotain piti tehdä nimenomaan kasvojen ihoa varten. Kokemusta saippuan ja kosmetiikan valmistuksesta on vielä sen verran vähän että päätin turvautua viisaampien apuun ja käyttää valmista reseptiä itse suunnitellun sijaan.

Pähkinä on tehnyt suloista suolasaippuaa kasvoille ja käyttökokemukset ovat olleet hyviä joten päätin testata hänen reseptiään. Omistani jätin värit ja tuoksut pois, nesteenä käytin veden sijaan pihlajanmarjojen keitinvettä ja suolana hienoa Himalajan ruususuolaa.

Suolaisiin kasvosaippuoihin tuli lipeää, pihlajanmarjojen keitinvettä, palmuöljyä, kookosrasvaa, oliiviöljyä, hienoa ruususuolaa, risiiniöljyä ja hiukan vettä marjaveden lisäksi.

Tämän saippuan rasvoina käytetään kookosrasvaa, risiiniöljyä ja oliiviöljyä. Kookosrasva ja risiiniöljy tuovat vaahtoavuutta, oliiviöljy taas on hellävarainen saippuaöljy. Kun kasvosaippuasta on kyse, ylirasvoitusta reseptiin on laitettu reilusti; 20%. Tavallisissa saippuoissa viiden prosentin ylirasvoitus on ihan riittävä. Ylirasvoituksella varmistetaan että kaikki lipeä taatusti neutraloituu. Mieluummin siis pikkuisen liikaa rasvoja suhteessa lipeään! Suolaisten kasvosaippuoiden reseptin kokonaisuudessaan löydät Pähkinän blogista, kurkkaa tarkat mitat sieltä!

Ylirasvoitus on yleensä huomioitu saippuaresepteissä. Ainakin esimerkiksi Saara Kuhan Käsintehtyä saippuaa -kirjan resepteissä sopiva ylirasvoitus on valmiina. Valmiita reseptejä käytettäessä ei ylirasvoituksesta siis yleensä tarvitse itse huolehtia.

Marjavesi-lipeäseos kuumeni 

pihlajanmarjavesi-lipeäseos parvekkeella jäähyllä. Väri muuttui tosi tummaksi!

Mittailin aineet tarkalla keittiövaa’alla, sulatin rasvat ja laitoin pihlajanmarjaveden ja lipeän lasiseen sekoitusastiaan ja kannen kiinni. Huljuttelin seosta lipeän sulattamiseksi veteen. Tällä kertaa seos kuumeni todella paljon. Pari sitkeä lipeähippusta ei meinannut millään sulaa mutta minun oli pakko viedä astia parvekkeelle jäähylle etteivät sormet palaisi! Pihlajanmarjaveden kauniin hohtava punainen väri muuttui lipeän kanssa kuumuessaan tuollaiseksi tummanpunertavan ruskeaksi.  Mielenkiinnolla odotin miten seos värjää saippuakiisselin.

Kiisselistä tuli.. vihertävää! Sellaista kellanruskean vihreään vivahtavaa mitä saattaa löytyä pienten vauvojen vaipoista. Jepjep. Uskoin ja toivoin että väri vielä muuttuisi ja niin onneksi kävi. Kun sekoitin suolat joukkoon, seos oli jo vaalean kellertävää, paljon miellyttävämmän väristä. Alkuperäisessä reseptissä suolaa käytetään 800 grammaa, minun suolani kuitenkin olivat puolen kilon pusseissa joten se sai riittää ja ihan sopivalta määrältä se tuntuikin.

Suolasaippua kannattaa irrottaa muotista jo valmistuspäivänä

Koska suolasaippua on tavallista saippuaa hankalampaa leikata, käytin valmiita muotteja. Tällaisille ”kauneussaippuoille” sopivat kukkaset ja sydämet. Sydänmuottiin tekemieni saippuoiden pinnalle ripsuttelin koristeeksi ruususuolaa pussin pohjalta, se näytti (ja näyttää) minusta aika kivalta.

Illalla menin testaamaan kuinka palat irtoavat ja ihan kivasti ne muoteistaan lähtivätkin. Silikonin pintaan jäi pikkuruisia saippuahippusia joten ajattelin antaa loppujen saippuoiden levätä yön yli. Se oli virhe. Seuraavana päivänä irrottamistani saippuoista jäi muotteihin suorastaan lohkareita!

Noooh, ainakin muutama muotovaliosaippua tähänkin satsiin sisältyy joten tyytyväinen olen! :) Muistanpahan seuraavalla kerralla että pidempi muottiaika EI ole suolasaippuoille hyväksi, ainakaan silikonimuoteissa!

Tekisinkö ruususuolasta saippuaa kasvoille?

Tunnustan: olen viimeaikoina pessyt kasvoni kaupan halvalla nestesaippualla. Kyllä minulla yleensä on joku ihan oikea putsari kasvoille, nyt en vain kerta kaikkiaan ole muistanut hankkia uutta putelia loppuun käytetyn tilalle. Onneksi naama ei ole vielä ainakaan vielä kovasti nestesaippuapesusta kärsinyt. (Haitallisempaa sen sijaan saattaa olla se superrasvainen perusvoide jota kosteusvoiteen sijaan nyt käytän. En ole muistanut kosteusvoidettakaan hankkia!)

Nyt kun olen saippuan valmistuksen alkuun päässyt, tavoite on päästä mahdollisimman suureen omavaraisuuteen erilaisten puhdistusaineiden suhteen. Kasvosaippuan teko siis kiinnostaa!

Suolasaippua hellii ihoa

Ensimmäinen ihan itse tehty saippuani oli suolasaippua. Se oli mukava tehdä ja odotan kovasti että pääsen saippuaa testaamaan! Suolasaippuaa olen kokeillut aiemminkin; ostin joskus messuilta muutaman kappaleen Soap Factoryn saippuoita joista yksi oli suloinen, vaaleanpunainen Tropicana-merisuolasaippua.

Saippua oli siisti käytössä (=ei juurikaan sotannut alustaansa) ja mukavan hellävarainen. Ainoa huono puoli oli saippuan murtuminen murusiksi kun olin sen lähes loppuun käyttänyt. Ei iso miinus kuitenkaan; hukkaan mennyt saippuamäärä ei ollut iso ja olisihan sen jämän voinut vaikka kuorintaan käyttää. Vaahtoavuus oli myös melko pientä mutta en tarvitse saippuaani vaahtopilveä kunhan se muuten toimii.  

Toisin kuin voisi kuvitella, suola ei suinkaan kuivata ihoa vaan on sille hellää ja hoitavaa. Suola puhdistaa ja desinfioi ja siitä sanotaan olevan on apua jopa psoriasiksen ja atooppisen ihon hoidossa.  Suola voisi siis olla mainio ainesosa kasvosaippulle. Hmm! Ainakin Kotikemistin pienessä pajassa kasvoillekin sopivaa suolasaippuaa on tehty hyvällä menestyksellä, samoin Pähkinä on ollut tyytyväinen suolasiin kasvosaippuoihinsa.

Vasemmalla hienoa ruususuolaa, seuraavaksi karkeaa ruususuolaa, karkeaa merisuolaa ja äärimmäisenä oikealla hienoa merisuolaa.

Löysin marketista kaunista, vaaleanpunaista ruususuolaa jota myös kristallisuolaksi sanotaan. Hinta oli korkeampi kuin tavallisessa suolassa  mutta silti sen verran kohtuullinen etten näe hintaa esteeksi ottaa ruususolaa saippua- (ja ruoka-) käyttöön.

Ekoliinan sivuilta löytyy tietopaketti tästä suolalajista. Kovasti sitä kehutaan myös muilla foorumeilla joten toimiva terveellinen vaihtoehto lienee kyseessä.  Tämä voisi olla aika nättiä myös saippuassa! Ostin ruususuolasta sekä karkean että hienon version. Hieno versio sopinee kasvosaippuaan paremmin. Nyt pitää vielä pohtia millä ohjeella kasvoille sopivan suolasaippuan kokkaan!

Himalajan ruususuolaa

Edit. 20.9.2012: Täältä voit käydä kurkkaamassa millaista kasvosaippuaa ruususuolasta tuli!

Merisuolasaippua

Saippuaresepti ja kertomus kuinka homma eteni

Eilen siis sain vihdoin tehtyä ensimmäisen erän saippuaa. Reseptiksi valitsin Saara Kuhan "Käsintehtyä Saippuaa" -kirjasta merisuolasaippuan jota hieman sovelsin lisukkeiden eli tuoksujen ja merilevän osalta. 

Tässä alkuperäinen resepti: 

     Merisuolasaippua

·         250g kookosrasvaa

·         220 g oliiviöljyä

·         30g risiiniöljyä

·         130 g vettä

·         75 g lipeää

·         1 arkki nori-levää

·         0,5-1 kg karkeaa tai puolikarkeaa merisuolaa

·         Tuoksut:

o   10 ml eteeristä rosmariiniöljyä

o   5 ml eteeristä piparminttuöljyä

o   10 ml eteeristä eukalyptusöljyä

o   10 ml eteeristä sitruunaöljyä

o   1 ml eteeristä patsuliöljyä

Omaa saippuaani sovelsin siten että laitoin eteeristen öljyjen sijaan saippuaan Gracefruit -merkkistä Nautical-tuoksuöljyä. Merilevän surauttelin sauvasekoittimella veden kanssa ja siivilöin veden. Mikäli alkuperäistä ohjeistusta oikein tulkitsin, merilevä olisi kuulunut laittaa saippuaan mukaan. En muistanut mitata tarkkaa veden määrää ennen levän ja veden sekoittamista, siksi päädyin siivilöimään veden jotta saan nestettä varmasti oikean määrän. 

Merisuolasaippuan ainekset yhteiskuvassa. Lipeä puuttuu kuvasta, sitä ujostutti.

Keräsin keittiöön kaikki tarvittavat ainesosat ja tarvikkeet. Aineksen näkyvät reseptissä ja kuvassa, tässä vielä lista työvälineistä joita käytin: 

•   tarkka vaaka (tarkkuus  1g)
•  sauvasekoitin
•  kattila kookosrasvan sulatusta varten
• pieni kippo lipeän mittaamista varten
• kannellinen lasipurkki lipeän ja veden sekoittamista varten
• pari muovikannua öljyn ja veden mittaamista varten
• riisiniöljylle oma mitta-astia
• silikoninuolija (tällä sai viimeisetkin öljytipat mitta-astioista ulos)
•  harso (tällä siivilöin merileväveden, tämä toimenpide ei kuulunut alkuperäiseen ohjeeseen)
•  metallilusikka
•  kertakäyttöiset suojahanskat
• saippuamuotit (joista osan vuorasin leivinpaperilla)

 

 

Tästä saippuan valmistus alkoi:

 

Ihan ensin puin päälleni pitkähihaisen hupparin. Pitkät hihat suojaavat mahdollisilta lipeä- tai saippuamassaroiskeilta. Laitoin lisäksi suojahanskat. Varsinaisia suojalaseja minulla ei ollut; silmälasit saivat toimittaa suojalasien virkaa. 

 Mittasin ainekset…

 

Lipeä..

merilevävesi...

oliiviöljy...

risiiniöljy...

..ja kookosrasvan punnitus.

Sitten laitoin kookosrasvan sulamaan kattilaan, levy oli kakkosella. 

Kookosrasva sulamassa

Kun kookosrasva oli sulanut, laitoin kattilaan myös muut rasvat, sekoitin hieman ja vein rasvaseoksen parvekkeelle jäähtymään. Rasvaseoksen tulisi olla Käsintehtyä  Saippuaa –kirjan mukaan noin huoneenlämpöistä. (Minun rasvani ei ihan niin viileää tainnut olla kun lisäsin lipeäliuoksen.)

Lipeäliuoksen tekemistä jännitin kovasti. Käteni taisivat hieman täristä kun mittailin lipeää! Lisäsin lipeän tosi varovasti veteen. Tämä on tärkeää: Lipeä lisätään aina veteen, vettä EI saa missään nimessä kaataa lipeän päälle. Muuten lipeä saattaa poksahdella, räiskyä ja roiskua. 

Kun kaikki lipeä oli vedessä, aloin hitaasti pyöritellä kannella suljettua lasipurkkia jotta lipeä sekoittuisi veteen. Tässä vaiheessa lipeä kuumenee. Se todella kuumeni, ajattelin että lipeä kehittäisi hieman lämpöä, mutta purkki oli veden kohdalta todellakin kuuma. Sekoitus on hyvä tehdä tiskialtaan päällä varmuuden vuoksi.

Lipeän huljuttelua. Tätä jännitin kovasti! Seoksen tekeminen onnistui hyvin, vaikka seos kuumeni enemmän kuin osasin odottaa.

Kun lipeärakeet olivat sulaneet, kaadoin seoksen kattilaan rasvan joukkoon. Tässä pätee sama sääntö kuin veden ja lipeän kanssa: ensin rasva, sitten lipeä. Tässä vaiheessa huokasin helpotuksesta. Minua eniten jännittänyt vaihe oli hoidettu kunnialla! 

Keittiössä parvekkeen ovi oli raollaan, mutta tässä vaiheessa laitoin oven auki ihan kokonaan. Rasva-vesi-lipeäseoksesta lähti epämiellyttävä kemikaalinhaju jota ei kannata hengitellä. Haju ei ollut niin voimakas kun olin ajatellut mutta jotenkin tosi epämiellyttävä kuitenkin. 

Seos kiisselöityi nopeasti.

Surauttelin seosta sauvasekoittimella ja se lähti kiisselöitymään tosi hyvin. Sauvasekoitin kannattaa pitää sekoitusastian pohjassa jotta sekaan ei tule ilmakuplia. Välillä pyörittelin keitosta varovasti niin että sauvasekoitin ei ollut päällä. Montaa minuuttia ei tarvinnut surruttaa kun arvioin kiisselin olevan sopivaa; seos muistutti vanukasta tai kakkutaikinaa ja kiisselikuviot pysyivät pinnalla jonkin aikaa. 

Lisäsin suolan ja tuoksun saippuuaan kun seos oli kiisselöitynyt.

Tässä vaiheessa lisäsin joukkoon paketillisen (800 grammaa) karkeaa merisuolaa ja vapaalla kädellä hajustetta. Sekoitin lisukkeet huolellisesti silikoninuolijalla. Hajustepullossa oli noin 10 ml ja käytin pullosta ehkä viidenneksen tai neljänneksen. Nyt ainakin tuntuu että tuo oli liikaa, toivottavasti tuoksu miedontuu ajan mittaan! Ainakin Saara Kuhan Käsintehtyä Saippuaa –kirjassa tuoksuöljyjä neuvotaan yleensä laittamaan reilusti enemmän kuin 10 ml, joten en osannut arvata että noin pienestä määrästä noin vahva tuoksu tulisi. Mutta ehkä Saara tietää, varmaankin tuoksu tosiaan miedontuu ajan mittaan! :)

Alkuperäisessä suolasaippuan ohjeessa sanottiin että tämä massa kovettuu todella nopeasti. Minun massani ei kovettunut ihan saman tien, ehdin hyvin annostella riisipuurolta näyttävän seoksen muotteihin. Kun kävin parin tunnin päästä saippuoita tsekkaamassa, olivat ne jo mukavasti jämähtäneitä. Illalla irrotin saippuat muoteistaan. Parhaiten saippuat irtosivat niistä muoteista joihin olin laittanut suikaleen leivinpaperia, mutta irtosivat muutkin ihan nätisti. 

Tältä saippuat näyttävät tänään. Leikkasin yhden saippuapalan puoliksi; leikkauspinta on osittain siisti ja suora, osittain saippua "murtui".

Vaikka nämä ovat valmiita muottiin valettuja paloja, leikkasin yhden palasen eilen puoliksi testin vuoksi. Kun kuvasta näkyy, alkuosa leikkautui tosi siististi, loppuosa ikään kuin murtui. Tykkään enemmän tuosta ”murtuneesta” pinnasta, sen kun saisi koko pinnalle suolasaippuahalkoa leikatessa. Kivoja nämä valmiit palatkin toki ovat! (Kuva saippuoista muoteissaan löytyy eilisestä postauksestani.)