Saippuat käytössä, tilannekatsaus

Vasemmalla kamomillasaippua, keskellä tyrnisaippua, oikealla merisuolasaippua.

Saippuaharrastukseni aloittamisesta on vierähtänyt sen verran aikaa että olen jo päässyt testaamaan ensimmäisiä saippuoitani. Nyt on "välitilinpäätöksen" aika: Ne ovat ihania! :D Tällä hetkellä käytössä ovat merisuolasaippua, kamomillasaippua ja tyrnisaippua. 

Suolasaippua on ykkönen

Suosikkini on suolasaippua, ihan ensimmäinen ihan itse tehty saippuani. Pidän sen ulkonäöstä, se vaahtoaa ja puhdistaa sopivasti ja käytön myötä se on muuttunut vain kauniimmaksi. Nyt se on kuin veden hioma pyöreämuotoinen kivi! Suolakiteet eivät juuri tunnu pestessä mutta ne ovat kauniita kuvioita saippuan pinnassa. Ja toki suola tekee saippuasta samalla iholle lempeämmän. 

Tuoksutin suolasaippuan Nautical-nimisellä tuoksuöljyllä. Tuoksu oli aluksi ihan järkyttävän voimakas, tuntui kuin koko kämppä olisi tuoksahtanut merelliseltä partavedeltä! Ajan myötä tuoksu on miedontunut ja nyt saippuassa on mieto aavistus tuoksua, juuri sopivasti. Sen huomaa mutta se ei varmasti häiritse. 

Vaahtoava tyrnisaippua

Kakkoseksi kiilaa tyrnisaippua; se vaahtoaa saippuoista runsaimmin. Vaahto on melko isokuplaista. Tyrnisaippuan tuoksuna oli kardemumman ja appelsiinin eteerisiä öljyjä. Appelsiini haihtui harmi kyllä nopeasti olemattomiin ja kardemummakin tuoksuu enää vain vähän. Eteeriset öljyt taitavat tosiaan olla haastavia saippuan tuoksuttamisessa! Jatkossa pyrin pohtimaan eteeristen öljyjen tuoksuja enemmän myös tuoksun kestävyyden kannalta ja säästää herkimmin haihtuvat pääasiassa muihin kuin saippuatarkoituksiin.

 

Tyrnisaippuan pinnan tyrnirouhe”koristeet” tuntuivat ja näyttivät aluksi roskilta ja niitä irtoili runsaasti. Kuvaa kun katsoo niin kyllähän ne roskilta nättävät vieläkin. ;)  Ei paras mahdollinen ratkaisu käytettävyyden kannalta siis! Saippuamassassa oleva rouhe sen sijaan näyttää ihan nätiltä eikä häiritse pesua; se kuorii pestessä lempeästi. 

Käyttöön ottamani saippua oli erän epämuotoisin emmekä sitä ole vielä ehtineet kovin paljon kuluttaa joten se ei ole ehtinyt hioutua mukavan pyöreäksi. Ajan myötä sitten!

Kamomillasaippua kuorii kivasti

Kamomillasaippuan valmistusprosessi onnistui todella hyvin oikeastaan joka vaiheessa. Lopputuloskin on varsin kelvollinen; väri on sitä mitä odotinkin ja pala toimii kuten saippuan kuuluukin. 

Tässä saippuassa pinnalle ripoteltu kuivattu kamomilla ei häiritse lainkaan. Saippuamassassa oleva kuivattu kamomilla puolestaan kuorii erittäin hyvin; en olisi uskonut että hennon näköinen teeaines todella tuntuu pestessä!

 

Sopiva koko ja viimeistely tuovat käyttömukavuutta

Saippuoiden mallista noin yleisesti voisi sanoa että terävien kulmien pyöristäminen toisi käyttömukavuutta. Taidan jatkossa käytellä kuorimaveistä saippuan paloittelun tai muotista irrotuksen jälkeen. Toki kulmat käytössä kuluvat, mutta kyllä se hetken vie kuitenkin. 

Samoin iiiiisot saippuapalat voivat olla aluksi hiukan hankalia käyttää. Varsinkin jos saippualla kätösiään pesevät myös pienet lapset. Toki tämäkin helpottaa saippuan kulumisen myötä mutta ehkäpä en jatkossa laita suorakaidemuottejani ihan niin täyteen kuin ekaa suolasaippuaa tehdessäni. 

 

Vatkattu karitevoi tuoksuu ja toimii!

Olen minä saippuan lisäksi jotain muutakin testannut:  Vaahdottamani karitevoi-jojobaöljyvoide on pysynyt varsin käyttäjäystävällisessä muodossa eikä ole ensimmäisen päivän jälkeen kovettunut lisää. Ihan aluksihan voide oli koostumukseltaan suorastaan kermavaahtomaista. Myöhemmin samana päivänä voide oli muuttunut selvästi jähmeämmäksi. 

Ensimmäisen päivän jähmettymisestä huolimatta vatkattu karitevoi on minusta huomattavasti mukavampaa käyttää (=vähemmän kovaa) kuin vatkaamaton karitevoi. Rasvaseokseen lisäämäni litsean eteerinen öljy on aivan ihanan tuoksuista ja tekee tuo voiteen käyttöön extramukavuutta.