Itse tehty saippua avokadoöljystä ja kurkkumehusta

Tämän saippuan tekeminen oli hauskaa! :) Nuo kukkakuviot ovat vielä pehmeisiin saippuapaloihin painettuja, muksusaippuamassasta aikoinaan tehtyjä pikkusaippuoita. Painelin ne näihin saippuoihin hetken mielijohteesta kun saippuahalkoa leikatessani huomasi saippuan olevan vielä tosi pehmeää. Aika veikeitä näistä tuli! 

Minulla on ollut jonkin aikaa kaapissa odottamassa Gracefruitin Kurkku-tuoksuöljyä; olen haaveillut jonkun keveänraikkaan suihkusaippuan tekemisestä. Toisaalta taas on kovasti kiinnostanut testata saippuassa avokadoöljyä jonka sanotaan olevan hoitava ja muutenkin mainio öljy saippuan valmistukseen. Lisäksi avokadoöljystä tulee saippuaan kauniin vihreä väri.
 

Avokado ja kurkku samassa saippuassa kuulosti ihan hyvältä kombolta joten miksipä ei! Kurkkutuoksu sopii vihreän saippuan tuoksuksi kivasti ja  nesteeksi vielä kurkkumehua niin tuoksulla on ihan looginen yhteys saippuan valmistusaineisiin.

Rasvoina käytin avokadoöljyä, oliiviöljyä, kookosrasvaa, sheavoita ja risiiniöljyä. Avokadoöljy ja sheavoi huolehtivat hoitavuudesta, oliiviöljy on hoitava myös ja ylipäätään hyvä pohjarasva saippualle, kookosrasva tuo rakenteeseen kovuutta ja saippuaan vaahtoavuutta ja risiiniöljy buustaa kuplia ja vaahtoa myös. Lisäsin massaan lisäksi teelusikallisen vihreää savea väriä varmistamaan.

Kukkien painelu saippuaan onnistui melko hyvin; aluksi laitoin kukan pariin saippuaan tosi reunaan minkä johdosta saippua hiukan lohkesi reunalta. Lohkeamat oli saippuan pehmeyden ansiosta helppo muovata umpeen mutta ulkonäkö hieman kärsi. Loput kukat asetin ihan keskelle eikä näkyviä lohkeamia juuri tullut. Leikkasin kukkia myös hiukan ohuemmiksi jolloin koristeet eivät ”levittäneet” saippuapalaa niin paljon. 

Mehupurkkimuotti antoi aika paljon periksi joten halko ”pullistui” keskeltä. Halusin näistä säännöllisemmän muotoisia joten leikkasin reunoja suoremmiksi reilulla kädellä. Leikkasin myös halon pinnan pois; massa kuumeni ja kuohui hiukan muottiinlaiton jälkeen joten pinta muistutti jähmetyttyään lähinnä röpelöistä matelijannahkaa. En oikein tykännyt joten pois vaan!

Leikkausroippeista muovailin palloja. Palleroita tuli aika paljon ja niitä  aion käyttää jonkun muun saippuan koristeena.  Kokeilematta on vielä esimerkiksi oliiviöljysaippua tai sen paranneltu versio, sellaiseen nämä saattaisivat sopiva ihan kivasti! 

Tässä vielä kuva SoapCalcin saippualaskelmasta, siitä löytyvät rasvojen, veden ja lipeän tarkat määrät.

Palashampoo soijasta ja Soapcalc

Leimasin vielä pehmeisiin shampoopaloihin "kylttireunukset" tavallisella kumisella paperileimasimella ja raaputin tekstin reunusten sisään grillitikulla. Siivoan nuo roippeet vielä pois kunhan saippua on kovettunut enemmän.

Ihka ensimmäisen shampoopalan valmistaminen sai ajatusmyllyn käyntiin. Olut-muna-shampoossa munan keltuaisen pitäisi tuoda tukkaan kiiltoa ja keltuaisen lesitiinin sanotaan ryhdistävän hentoa tukkaa. Minun hiukseni ovat hentoa laatua joten ryhdistävyys sopii minun shampoolleni mainiosti.

Vaan mistä muista aineksista lesitiiniä löytyisi? Lesitiiniä on myynnissä ihan sellaisenaan, sitä voisi kokeilla, mutta hauskempaa olisi etsiä aineita jotka sisältävät sitä luonnostaan. Soijassa sitä ainakin vaikuttaisi olevan!

Soijaöljyä näemmä käytetään kaupallistenkin (luomu)shampoiden ainesosana.Olen myös tutkinut kaupan palashampoiden INCI-listoja ja löytänyt niistäkin soijaan viittaavia ainesosia. Kun vielä googlaamalla löysin lehtijutun jossa Vihreän kosmetiikan pajalla lisättiin palashampoomassaan soijajauhoa, kypsyi ajatus tehdä soijashampoota.

Ja jos teemana on soija, sitähän täytyy laittaa mukaan monessa muodossa! Soijamaitoa voi käyttää saippuan nesteenä ja soijaöljy sopii yhdeksi rasvaksi. Soijajauhoa voi ripsaista sekaan muuten vaan (vaikken oikein edes tiedä mikä sen merkitys saippualle käytännössä tulee olemaan).

 Eka oma resepti

Saippuaominaisuuksiltaan soijaöljy on lähinnä hellävarainen eikä sitten juuri muuta, mutta pienen osan sitäkin voi sekaan laittaa kun soijasaippuaa kerran tehdään. Ekolon shampoossa soijaöljyn sanotaan hoitavan päänahkaa. Sehän passaa! Jospa siitä tulisi samalla sitä ryhdistävää lesitiiniä..?

Mukaan ajattelin lisätä tietysti myös soijajauhoa, vaikka minulla ei tosiaan ole aavistustakaan mitä se saippuassa saa aikaan, tuoko se kenties silkkistä tuntua kuten vaikkapa maissitärkkelyksen ja perunajauhon sanotaan tekevän vai onko sen funktio jokin ihan muu. Luotan kuitenkin FLOW kosmetiikkaan; jos soijajauho kelpaa heidän tuotteisiinsa, kelpaa se minunkin palashampooseeni. :)

Soija-aineiden lisäksi piti tietysti kehitellä vielä varsinainen saippuamassa. Eli mikä rasva tuo riittävää kovuutta, mikä pesevyyttä ja mistä tulee vaahtoavuutta. Hoitavuuttakin shampoossa saisi olla, mutta ei mielellään samassa määrin kuin olut-munashampoossani on.

Soijajauhoa saippuakiisseliin

Katsoin shampoopalan valmistukseen liittyviä Youtube-videoita, luin blogeja ja keskustelupalstoja aiheen tiimoilta. Monenlaista näkemystä parhaasta shampoopalan sisällöstä löytyi, yhdistelin tietoja hiukan ja päädyin tekemään kookosrasvapohjaisen shampoon jossa mukana on tietysti myös oliiviöljyä ja muina rasvoina kaakaovoita, risiiniöljyä ja pikkuisen myös soijaöljyä.

Vaikka resepti on tehty muiden ohjeiden pohjalta, sanoisin että tämä on ihka ensimmäinen oma reseptini!  Viilattavaa varmasti löytyy, mutta on tämä silti askel eteenpäin saippuamaakarina! :)

Muottina käytin pitkästä aikaa maitopurkkikaukaloa.

 

 

Suunnitteluapua Soapcalcista

Säädin reseptin rasvamääriä loistavan Soapcalcin avulla. Soapcalc on laskuri jonka tietokannassa on ominaisuustietoja valtavasta määrästä saippuanvalmistukseen käytettävistä rasvoista ja öljyistä.

Syöttämällä rasvojen määrät ohjelmaan, saa tulokseksi taulukon jossa arvioidaan valittujen rasvojen perusteella millaisia ominaisuuksia saippualla on. Lisäksi ohjelma laskee tarvittavan veden ja lipeän määrän. Mahtavaa!

Tällaisen tulosteen Soapcalcista saa kun on syöttänyt ohjelmaan haluamansa rasvat ja niiden määrät. Laskelmassa näkyvät tarvittava veden ja lipeän määrä (lipeän oikea määrä on se kaikkein tärkein pointti tässä!) ja numerokoodeilla arviot tulevan saippuan ominaisuuksista. Laskelmassa näkyvät myös eri ominaisuuksien suositusarvot. Tämän saippuareseptin kaikki ominaisuudet mahtuvat suositusarvojen sisään. Kun kokemusta kertyy lisää, voi suositusarvoista poiketa ihan tarkoituksellakin.

 

 

Tuoksuna greippiä ja hunajaa

Saippuamassan valmistus meni tällä kertaa ihan oppikirjan mukaan. Soijamaidon sisältämät sokerit lisäsivät massan ylikuumenemisriskiä mikä käytännössä tarkoittaa sitä että saippua saattaa "kuohua" muotissaan ennen jähmettymistä. Massa kuumenikin selvästi muottiinlaiton jälkeen. Saippuahalon pintaan ilmestyi kuumenemisen seurauksena pieni railo mutta sekin oli vain pieni kosmeettinen haitta.

Jos massa olisi kuumennut enemmän ja pinta olisi rikkoutunut oikein kunnolla, olisin laittanut saippuamuotin massoineen parvekkeelle tai pakkaseen jäähylle. Tätä ei tällä kertaa tarvinnut kuitenkaan tehdä.

Perusaineiden lisäksi laitoin saippuaan hieman tuoksua; en osannut päättää laittaisinko hunajan tuoksua vaiko jotain raikasta. Päädyin laittamaan sekä Honey Wash -tuoksua että greipintuoksuista tuoksuöljyä. Näistä kahdesta greippi dominoi selvästi ja tuoksu onkin melko androgyyni. Sopii mielestäni sekä miehiseen että naiselliseen makuun. :) Jatkossa taidan pysytellä kuitenkin yhdessä tuoksuöljyssä kerrallaan. Tuoksusekoitukset teen mieluummin eteerisillä öljyillä.

 

Kokeilin saippuan leimaamista myös kukkaornamettileimasimella ja lumihiutaleleimasimella. Molemmat ovat paperin leimaamiseen tarkoitettuja, suht matalia ja pehmeitä kumileimasimia. Lumihiutaleet näkyvät silti melko hyvin, kukkaornametti jäi melko matalaksi ja huomaamattomaksi. Parhaiten saippuan leimaaminen toimii yksivärisissä saippuoissa ja nimenomaan saippuan leimaamiseen tarkoitetuilla leimasimilla. Saippuan pintaan voi tehdä kuvioita myös raaputtamalla (ks."shampoo"-teksti) mutta jälki ei ole yhtä siistiä kuin leimoilla.

Musta suola

Suolasaippuoita on kiva tehdä ja yhden käytetyn saippuan kokemuksella ne ovat myös mukavia käyttää.  Itse olen ehtinyt tehdä kahdenlaista suolasaippuaa: aivan ensimmäinen itse tehty saippuani oli merisuolasaippua ja jokunen aika sitten tein kasvosaippuaa hienosta ruususuolasta.

Ruususuolassa on hempeän vaalea punertava väri mutta ajattelin että olisi kiva löytää suolasaippuaan jotain mikä olisi asteen räväkämpää. Suolassa ei kauheasti värivaihtoehtoja taida olla mutta yhden kiinnostavan vaihtoehdon löysin; mustan suolan.

Musta suola ei oikeastaan ole mustaa vaan tummaa, hiukan punaiseen vivahtavaa. Karkearakeisena se näyttää melkein mustalta, hienona versiona tummansävyiseltä vaaleanpunaiselta, viininpunaiseen vivahtavalta.

Rikistä omintakeinen maku

En tiedä ostamani mustan suolan alkuperää, mutta olen lukenut että sitä louhitaan ainakin Keski-Intian tuliperäisiltä alueilta. Tumma väri tulee suolan sisältämistä mineraaleista.Musta suolan erikoisuus on sen sisältämä rikki joka antaa suolalle kananmunaa muistuttavan tuoksun ja maun. Kun sain pussin käsiini, hiukan jännitin millainen katku suolapussista löyhähtää mutta onneksi tuoksu on miedompi kuin odotin. Suolan maku on pääasiassa suolainen (tietysti) ja kananmuna on vain vivahde; voisin käyttää tätä suolaa joskus myös ruoanlaitossa.

Intialaisessa keittiössä hyödynnetään mustan suolan omintakeista makua muun muassa erilaisissa salaateissa. Saatanpa joskus testata, joskin minun keittiössäni tämän suolan pääasiallinen käyttötarkoitus tulee olemaan saippuanvalmistus. :) Hienosta suolasta ajattelin tehdä kasvosaippuaa, karkeasta palasaippuaa käsille ja vartalolle.

Mitäköhän muuten rikki tykkää kun päätyy kosketuksiin kuuman lipeäliuoksen kanssa? Räjähtääkö kattila?!  Ehkei sentään, suolan rikkipitoisuus vaikuttaa varsin maltilliselta enkä ole löytänyt netistäkään erityisiä varoituksia mustan suolan käyttöön liittyen. ;)

Sopiiko rikki iholle?

Suolan väri vaikutti kivalta mutta rikkipitoisuus edelleen hiukan epäilytti. Kotikosmetiikan valmistuksessa hyvä perusperiaate on, että sitä mitä uskallat syödä, uskallat laittaa myös iholle. Googlailin kuitenkin infoa rikkiin ja ihon hyvinvointiin liittyen ja yllätyin: rikki on itse asiassa hyvä aine iholle. Sitä käytetään sekä sisäisesti että ulkoisesti esimerkiksi arpien paranemisen edistämiseen.

Luontaistuotekaupoissa myytävä, sisäisesti käytettävä MSM-jauhe sisältää rikkiä. Aknen hoidossa rikkipitoista voidetta käytetään paikallisesti pinnallisten näppylöiden hoidossa. Kovin suurta määrää tietoa en (suomeksi) löytänyt, mutta se mitä löytyi, oli pelkästään positiivista. Uskallan siis testata suolasaippuaa myös tästä mustasta suolasta! :)

Mistä mustaa suolaa saa?

Mustaa suolaa ei ilmeisesti kovin monessa paikassa myydä. Luottoliikkeessäni Vii Voanissa mustaa suolaa ei ollut (ainakaan tällä kertaa), ei myöskään Ruohonjuuressa. Hakaniemen Ekolossa sitä olisi ollut – pikkuruisessa pussissa ja hirmuiseen hintaan. Minä tarvitsen suolaa vähintään puoli kiloa! Mielellään sekä karkeaa että hienoa.

Joitakin ostospaikkoja löytyi netistä. Päätin tilata suolani Versokaupasta, jossa suolaa löytyi molempia toivomiani karkeusasteita. Hinta oli 4,90 e / 500g jonka päälle tulivat postikulut. Nettiostaminen on kätevää, mutta minusta on oikeastaan hauskaa käydä kaupassa ihan itse tekemässä ainakin näitä erikoisempia hankintoja. Että jos jostain helsinkiläisestä kaupasta löytyy mustaa suolaa kohtuuhintaan suoraan hyllystä, saa vinkata! Versokaupan tilaus tuli nopeasti joten ihan mukavasti shoppailu onnistui netitsekin.

Tamarind Heavenin muutaman vuoden takaisessa postauksessa on lisää tietoa mustasta suolasta. Käykää kurkkaamassa jos kiinnostaa! :) Siellä on myös pari hyvää kuvaa mustasta suolasta, itse en saanut valonpuutteen ja kameran kenkkuilun vuoksi julkaisukelpoisia kuvia vielä napattua. Laitan kuvia sitten myöhemmin saippuapostauksen yhteydessä!

Edit. 6.10.2012: Katso täältä millaista saippuaa tein mustasta suolasta!

Helppo hiushuuhde II

Tuoksuvan hiushuuhteen ainekset: vettä, sitruunahappoa ja kukkaisvettä; tässä tapauksessa kewravettä.

Hiukseni ovat melko hyväkuntoiset joten minulla ei ole juuri tarvetta varsinaiselle hoitoaineelle. Hiusten selvittelyä helpottamaan olen käyttänyt viinietikasta ja vedestä valmistettua hiushuuhdetta. Se on ollut aivan loistava apu; hapan huuhde sulkee pesuaineen avaamat hiussuomut ja hiuksista tulee kiiltävät ja helposti kammattavat.

Hiushuuhtelussa käytettävät omenaviinietikka ja valkoviinietikka ovat melko mietoja eikä niiden tuoksu ole ollenkaan niin vahva kuin perinteisessä väkiviinaetikassa. Itse olen tuoksuun jo tottunut, muita joitakin mietokin etikan tuoksu saattaa häiritä.

Kukkaisvesillä tuoksua tukkaan!

Hiussuomut sulkevaa huuhdetta voi tehdä helposti myös hyväntuoksuisena! Avain etikattomaan hapanhuuhteeseen on apteekista saatava sitruunahappo. Tein taannoin pihlajanmarjoista juomaa jonka valmistukseen tarvitsin sitruunahappoa. Sitä jäi melko lailla yli ja siitä syntyi ajatus josko sitruunahappoa voisi käyttää huuhteen tekemiseen.

Ja voihan sitä! Bongailin netistä parikin mainintaa sitruunahapon käytöstä hiushuuhteessa joten testaamaan vaan! Sitruunahappo on edullista; 50 grammaa maksaa noin puolitoista euroa. Sitruunahappoa myydään pienissä pusseissa ja se muistuttaa rakenteeltaan hienoa sokeria. Sen käyttö on turvallista eikä mitään suojavälineitä tarvita vaikka se happoa onkin.

Paljonko sitä happoa veden sekaan sitten laitetaan? Tarkkoja ohjeita en löytänyt, joten arvioin sopivan annostuksen - maistelemalla.  Maistoin ensin aiemmin tekemääni etikkahuuhdetta ja sen perusteella lisäilin sitruunahappokiteitä uuteen etikattomaan huuhteeseen. Aluksi sitruunahappoa tuli ihan liikaa. Laimentelin sitä vedellä kunnes happamuus oli maun perusteella suunnilleen sama etikkahuuhteessa ja sitruunahappohuuhteessa. Sopiva annostus on suunnilleen vajaa teelusikallinen kolmeen desiin vettä.

Sitruunahappo itsessään ei tuoksu juuri miltään. Ostin aiemmin testin vuoksi pari pulloa kukkaisvesiä; ruusuvettä ja kewravettä. Lisäämällä teelusikallisen tai pari hiushuuhteen joukkoon saa huuhteeseen ripauksen luksusta ja tuoksuvat hiukset! :) Tuoksu ei säily kovin kauan, mutta esimerkiksi eilen pestyt hiukseni tuoksuvat edelleen miedosti kewravedelle kun oikein nuuskuttelee.

Tuoksuvan hiushuuhteen resepti  tässä vielä kertaalleen:

• 3 dl vettä
• Vajaa 1 tl sitruunahappoa
• 1 – 2 tl kukkavettä (esim. ruusu- tai kewravettä)

Sekoita aineet juomalasiin tai pulloon. Vanha shampoopullo käy hyvin. Huuhtele hiukset ja päänahka pesun jälkeen huuhteella, puristele kuivaksi. Voit halutessasi huuhdella myös pelkästään hiusten latvaosan.

Kookosöljyä tehohoidoksi

Jos hiukset kaipaavat pesun yhteyteen lisäksi jotain hoitavaa, voi latvoihin sipaista hiukan kookosöljyä ennen pesua. Kookosöljyn annetaan vaikuttaa hetki jonka jälkeen hiukset pestään normaaliin tapaan. Jos päänahka on kovin kuiva ja hilseilevä, voi kookosöljyä kokeilla myös päänahkaan. Pesu viimeistellään huuhtomalla hiukset kauttaaltaan joko viinietikasta tai sitruunahaposta valmistetulla hiushuuhteella.

Etenkin shampoopalan jälkeen hiushuuhdetta kannattaa käyttää; se tasapainottaa päänahan ph:ta pesuaineen jäljiltä. Jos arastelet laittaa huuhdetta päänahkaan, voit huuhdella sillä myös pelkästään hiusten latvaosat, sekin parantaa hiusten kammattavuutta.

Kookosöljyä voi käyttää myös hiuksiin jätettävänä hoitoaineena latvoihin mutta silloin määrän on oltava tosiaan vain pienenpieni sipaisu ettei hiuksista tule liian öljyiset.

Uusia aineksia kosmetiikkakokin keittiöön

Ostoksia Vii Voanista

Luennon jälkeen jäi ylimääräistä aikaa joten päätin piipahtaa Hakaniemen etnokaupoissa katsomassa josko löytäisin saippuoihin sopivia rasvoja. Suuntasin Hämeenkadulla sijaitsevaan Vii Voaniin jossa on tosi laaja valikoima aasialaisia elintarvikkeita. Löytyihän sieltä vaikka mitä!

Kookosmaitoa saisi varmaan lähikaupastakin, mutta nappasin muutaman purkin mukaan kuitenkin. Löysin myös esimerkiksi ruusuvettä ja minulle ennen tuntematonta kewravettä sekä oranssia, puhdistamatonta palmuöljyä. Kookosöljyä otin myös purkillisen.

Ostosreissulla mukaan tarttui kukkavesiä..

Ruusuvettä käytetään ruuanlaitossa esimerkiksi tuomaan riisille tuoksua, sitä voi sekoittaa juomiin ja sillä voi maustaa leivonnaisia. Sitä käytetään myös kosmetiikassa ja esimerkiksi kotitekoisiin kasvovoiteisiin se on ilmeisesti vallan mainio ainesosa.

Ruusuvettä voi käyttää myös kasvovetenä ihan sellaisenaan! Se sopii erityisesti kuivalle ja herkälle iholle ja sen sanotaan myös olevan nk "adstringentti" eli se "kuroo" ihohuokosia. Sopinee siis hyvin myös rasvaisemmalle ihotyypille! :)

Googlen perusteella näyttäisi siltä että kewravettä käytetään samaan tapaan kuin ruusuvettä. Sen tuoksun sanotaan muistuttavan ruusuveden tuoksua mutta kewra on ilmeisesti hedelmäisempää. En ole pulloja vielä avannut joten en ole päässyt vertailemaan itse. :) Kosmetiikkaan kewraa käytetään lähinnä sen hyvän tuoksun vuoksi.

Kewra, Pandanus odorifer on suomeksi kairapalmu. Se kasvaa villinä ainakin Etelä-Intiassa ja Burmassa. Suomessa kairapalmu-nimellä myydään huonekasvejakin, en tosin tiedä onko kyse juuri samasta lajikkeesta jonka kukista kewravettä tehdään. Mielenkiintoinen tuttavuus joka tapauksessa tämä kewra!

Lisää kewrasta voi lukea esimerkiksi flowersofindia.net –sivulta.

..ja oranssia, puhdistamatonta palmuöljyä

Toinen ihan uusi juttu on puhdistamaton palmuöljy. Se on väriltään oranssia toisin kuin saippuanvalmistuksessa yleensä käytetty puhdistettu palmuöljy. Puhdistettua palmuöljyä olenkin jo kerran testannut; käytin sitä tyrnisaippuoiden valmistamiseen.

Suuressa määrin tuota puhdistamatonta tavaraa ei ilmeisesti kannata saippuaan laittaa sillä se saattaa antaa saippualle epämiellyttävää tuoksua. Täytyy tätä varten etsiä (..tai ehkä jopa itse kehitellä!) saippuaresepti jossa on sopivan vähän palmuöljyä. Mitä se ”sopivan vähän” sitten onkaan. Testaamalla se selviää. :)

Tyrnisaippua

Tyrnisaippuoiden lisukkeina käytin tyrniöljyä ja tyrnimarjarouhetta. Oikealla nurinpäin käännetty saippua; muotin pohjalle ripottelemani tyrnirouhe oli muuttunut kovettumisen yhteydessä pintarouheita tummemmaksi.

 

Tyrnisaippuan valmistus

Tyrnin öljy ja marjat muutenkin ovat superterveellisiä ja hurjan nätin värisiä. Muksusaippuoihin jo tyrniöljyä testasinkin mutta ajattelin tehdä erän saippuaa vieläkin tyrnipitoisemmin. Tyrniöljyn lisäksi laitoin näihin saippuoihin tyrnirouhetta, sekä massaan että saippuoiden pinnalle.

Reseptin pohjana käytin Saara Kuhan Käsintehtyä saippuaa –kirjan Metsäsaippua-ohjetta jota hiukan tuunasin tyrnisaippuoitani varten.

Tyrnisaippuan ainesosat olivat seuraavanlaiset:

150 g kookosrasvaa
100 g palmuöljyä
250 g oliiviöljyä
150 g vettä
71 g lipeää
5 kpl tyrniöljykapseleita
tyrnirouhetta
appelsiinin eteeristä öljyä
kardemumman eteeristä öljyä

Palmuöljy on rakenteeltaan jotain kiinteän ja juoksevan rasvan välimaastosta.

Palmuöljy on parhaita öljyjä saippuan valmistukseen

Palmuöljy oli minulle ihan uusi tuttavuus saippuan valmistuksessa. Se on jotain kovan ja juoksevan massan väliltä; pehmeää ja muovautuvaa. Se voi olla myös osittain kovaa ja osittain juoksevaa, lämpötilasta riippuen. Puhdistettu palmuöljy on tuoksutonta ja sopii parhaiten saippuanvalmistukseen mutta myös puhdistamatonta, punaoranssia öljyä voi käyttää.  

Saippuan valmistuksessa palmuöljy on ilmeisesti yksi parhaita öljyjä. Se tuo saippuan rakenteeseen kovuutta ja sen ansiosta saippua vaahtoaa hyvin.

Tällä kertaa saippuaseokseen tuli kokkareita jotka kuitenkin hajosivat kauniin tasaiseksi kiisseliksi sekoittamisen myötä.

Tyrnisaippuan valmistus meni tuttua kaava; mittasin ainekset, sulatin kookosrasvan ja palmuöljyn ja sekoitin oliiviöljyn sulaneisiin rasvoihin ja jäähdyttelin seosta hieman. Sekoitin lipeän ja veden, kaadoin rasvojen sekaan ja aloin sekoittaa sauvasekoittimella. Tällä kertaa massa muuttui sekoituksen alkuvaiheessa kokkareisen näköiseksi. Mistähän se mahtoi johtua?

Liian viileät aineet saattavat ilmeisesti aiheuttaa massaan rakeisuutta, josta ei ole lopulliselle saippualle kuitenkaan haittaa. Käyttämäni seokset eivät olleet tavallista viileämpiä joten jäänee arvoitukseksi miksi massa otti sellaisen olomuodon. Jatkoin surauttelua normaaliin tapaan ja massasta tulikin nopeasti tavallista, sileää kiisseliä.

Tuoksuksi appelsiinin ja kardemumman eteerisiä öljyjä

Lisäsin kiisseliin tyrniöljykapseleiden sisällön, pari ruokalusikallista tyrnirouhetta ja eteeriset öljyt. Appelsiiniöljyä hulautin sekaan reippaasti. Sitrustuoksuilla on taipumus haihtua ajan myötä joten ajattelin että tuoksu säilyisi isommalla määrällä vahvempana ja pidempään. Kardemummaöljyä laitoin vähemmän, mutta siitä tuntuu vähempikin määrä riittävän suht vahvaa tuoksua antamaan.

Käytin suorakaiteen muotoisia muotteja joista on tullut lemppareitani. Tällä kertaa massa alkoi jäsähtää melko nopeasti enkä saanut ihan kaikkia ilmataskuja poistettua. Saippuoiden pinnalle ripottelin tyrnirouhetta.

Rouheen ripottelu tasaisen kauniisti osoittautui hankalaksi ja joidenkin saippuoiden pinnalle tuli suorastaa rouhekasoja. Tässä vaiheessa iski epäilys että marjarouhe koristeena ei välttämättä ole kaikkein esteettisin ratkaisu. Tällä kuitenkin mentiin kun olin alkuun päässyt.

Ajattelin että geelivaihe saattaisi jäädä väliin kun saippuat olivat valmiissa muoteissa leikattavan halon sijaan. Vaikutti kuitenkin siltä että geeliytyminen tapahtui muoteista huolimatta. Välttämätöntähän tuo geeliytyminen ei ilmeisesti ole.

Saippuoiden irrottaminen muotista oli hankalaa!

Vuorokauden odottelun jälkeen oli aika poistaa saippuat muoteista. Yön akana rumahkot rouhe”koristeet” eivät olleet muuttuneet yhtään kauniimmiksi. Ne myös olivat tiukasti kiinni saippuan pinnassa joten liikojen rouheiden poistaminen kopistelemalla ei onnistunut. Ei meinannut onnistua saippuoiden poistaminen muoteistakaan.

Suolasaippuat lähtivät näistä muoteista varsin hyvin ilman irroitusta auttavia leivinpaperisuikaleitakin mutta tyrnisaippuat pysyivät muoteissaan kuin liimattuna. Pidin saippuoita jonkun tunnin pakkasessa ja yritin uudestaan.  Nyt tapahtui jo jonkinlaista liikettä mutta hankalaa irrottaminen oli edelleen.

Ei irtoa, ei. Välillä tuntui että saippua suorastaan kiipesi takaisin turvalliseen muottiinsa kun olin siitä onnistunut osan saamaan muotin reunojen ulkopuolelle

Värivertailu aiemmin tekemiini muksusaippuoihin. Muksusaippuoissa käytin nesteenä porkkanamehua ja osassa värilisänä tyrniöljyä, tyrnisaippuassa nesteenä on vesi ja tyrniöljyä enemmän kuin muksusaippuoissa.

Eräänlaisella ”ketsuppipullonravisteluliikkeellä” sain saippuat lopulta irtoamaan. Saippuamassa itsessään oli ihan nättiä, joskaan ei toivomani oranssihtavan keltaista vaan enemmän ruskeaan vivahtavaa. Johtuisikohan ruskea väri marjarouheesta ja eteerisistä öljyistä? Tyrniöljyllä kun pitäisi saippuasta tulla keltaista, ainakin Saippuafoorumila oli joku saanut tyrniöljyllä keltaista saippuaa.

Saippuoiden tuoksu on lämpöinen sekoitus appelsiinia ja kardemummaa. Tuoksun osalta onnistuin mielestäni hyvin vaikka saippuoiden ulkonäöstä ei voi arvosanaksi kasia enempää antaa. Kasi miikka tai seiska puolikas ehkä. Tulipahan testattua! :)

Aineksia luonnosta - puhtia pihlajanmarjoista

Uuden kotimme lähettyvillä kasvaa upean monenlaisia marjoja ja muita kasveja ruoka-, rohdos- ja kosmetiikkatarpeisiin. Pihlajia täällä on pilvin pimein ja nyt syksyllä ne kantavat komeat kuormat oranssinpunaisia pihlajanmarjoja.

Siellä niitä on, korkealla. Tosi korkealla.

Päätin käyttää sunnuntain aurinkoiset aamutunnit pihlajanmarjojen keräämiseen. Pakkasin mukaan kangaskassin ja ajattelin riipiväni kassin täyteen tuossa tuokiossa. Olihan niitä marjoja – mutta ne olivat aika hankalasti kerättävissä. Suurin osa sadosta on tietysti tällaisen puolitoistametrisen pygmin ulottumattomissa puiden latvustoissa. Myös moottoritien laita oli punaisenaan marjoista. Siihen saivat jäädäkin, sen verran epäluuloinen olen niiden puhtauden suhteen vilkasliikenteisen tien varressa.

Aamu oli kuitenkin huikean kaunis ja metsikössä ja kallioilla oli ihanaa kuljeskella ihan muuten vaan. :)

Pakkanen parantaa pihlajanmarjojen makua

Lopulta sain kuitenkin ihan hyvän saaliin kun jaksoin aikani etsiskellä. Putsasin marjat ja laitoin ne takaisin kangaskassin ja kassin pakkaseen. Pakkasen puraisu kuulemma katkaisee pihlajanmarjojen kirpeydeltä äkäisimmän terän ja kun yöpakkasia ei ole vielä ollut, sai arkkupakastin toimittaa pakkasukon virkaa.

Ajattelin kokeilla pihlajanmarjamehun valmistamista tuoremehumenetelmällä, myös jonkinlainen versio pihlajanmarjahillosta kiinnostaisi ottaa testiin. Jos mehu ei maistu, sitä voi aina käyttää nesteenä saippuassa! Osan marjoista kuivaan, niistä saa rouhittuna tai kokonaisena koristeita  pihlajanmarjasaippuoihin.

Kiinnostavan oloisia pihlajanmarjaohjeita löytyy muun muassa mainiosta Isoäidin reseptillä –blogista. Myös Äiti tietää liudan reseptejä pihlajanmarjoille.

Pihlajanmarjaretkeltä bongattua. Kelomännyn pinta on kaunis!

Tekisinkö ruususuolasta saippuaa kasvoille?

Tunnustan: olen viimeaikoina pessyt kasvoni kaupan halvalla nestesaippualla. Kyllä minulla yleensä on joku ihan oikea putsari kasvoille, nyt en vain kerta kaikkiaan ole muistanut hankkia uutta putelia loppuun käytetyn tilalle. Onneksi naama ei ole vielä ainakaan vielä kovasti nestesaippuapesusta kärsinyt. (Haitallisempaa sen sijaan saattaa olla se superrasvainen perusvoide jota kosteusvoiteen sijaan nyt käytän. En ole muistanut kosteusvoidettakaan hankkia!)

Nyt kun olen saippuan valmistuksen alkuun päässyt, tavoite on päästä mahdollisimman suureen omavaraisuuteen erilaisten puhdistusaineiden suhteen. Kasvosaippuan teko siis kiinnostaa!

Suolasaippua hellii ihoa

Ensimmäinen ihan itse tehty saippuani oli suolasaippua. Se oli mukava tehdä ja odotan kovasti että pääsen saippuaa testaamaan! Suolasaippuaa olen kokeillut aiemminkin; ostin joskus messuilta muutaman kappaleen Soap Factoryn saippuoita joista yksi oli suloinen, vaaleanpunainen Tropicana-merisuolasaippua.

Saippua oli siisti käytössä (=ei juurikaan sotannut alustaansa) ja mukavan hellävarainen. Ainoa huono puoli oli saippuan murtuminen murusiksi kun olin sen lähes loppuun käyttänyt. Ei iso miinus kuitenkaan; hukkaan mennyt saippuamäärä ei ollut iso ja olisihan sen jämän voinut vaikka kuorintaan käyttää. Vaahtoavuus oli myös melko pientä mutta en tarvitse saippuaani vaahtopilveä kunhan se muuten toimii.  

Toisin kuin voisi kuvitella, suola ei suinkaan kuivata ihoa vaan on sille hellää ja hoitavaa. Suola puhdistaa ja desinfioi ja siitä sanotaan olevan on apua jopa psoriasiksen ja atooppisen ihon hoidossa.  Suola voisi siis olla mainio ainesosa kasvosaippulle. Hmm! Ainakin Kotikemistin pienessä pajassa kasvoillekin sopivaa suolasaippuaa on tehty hyvällä menestyksellä, samoin Pähkinä on ollut tyytyväinen suolasiin kasvosaippuoihinsa.

Vasemmalla hienoa ruususuolaa, seuraavaksi karkeaa ruususuolaa, karkeaa merisuolaa ja äärimmäisenä oikealla hienoa merisuolaa.

Löysin marketista kaunista, vaaleanpunaista ruususuolaa jota myös kristallisuolaksi sanotaan. Hinta oli korkeampi kuin tavallisessa suolassa  mutta silti sen verran kohtuullinen etten näe hintaa esteeksi ottaa ruususolaa saippua- (ja ruoka-) käyttöön.

Ekoliinan sivuilta löytyy tietopaketti tästä suolalajista. Kovasti sitä kehutaan myös muilla foorumeilla joten toimiva terveellinen vaihtoehto lienee kyseessä.  Tämä voisi olla aika nättiä myös saippuassa! Ostin ruususuolasta sekä karkean että hienon version. Hieno versio sopinee kasvosaippuaan paremmin. Nyt pitää vielä pohtia millä ohjeella kasvoille sopivan suolasaippuan kokkaan!

Himalajan ruususuolaa

Edit. 20.9.2012: Täältä voit käydä kurkkaamassa millaista kasvosaippuaa ruususuolasta tuli!

Merisuolasaippua

Saippuaresepti ja kertomus kuinka homma eteni

Eilen siis sain vihdoin tehtyä ensimmäisen erän saippuaa. Reseptiksi valitsin Saara Kuhan "Käsintehtyä Saippuaa" -kirjasta merisuolasaippuan jota hieman sovelsin lisukkeiden eli tuoksujen ja merilevän osalta. 

Tässä alkuperäinen resepti: 

     Merisuolasaippua

·         250g kookosrasvaa

·         220 g oliiviöljyä

·         30g risiiniöljyä

·         130 g vettä

·         75 g lipeää

·         1 arkki nori-levää

·         0,5-1 kg karkeaa tai puolikarkeaa merisuolaa

·         Tuoksut:

o   10 ml eteeristä rosmariiniöljyä

o   5 ml eteeristä piparminttuöljyä

o   10 ml eteeristä eukalyptusöljyä

o   10 ml eteeristä sitruunaöljyä

o   1 ml eteeristä patsuliöljyä

Omaa saippuaani sovelsin siten että laitoin eteeristen öljyjen sijaan saippuaan Gracefruit -merkkistä Nautical-tuoksuöljyä. Merilevän surauttelin sauvasekoittimella veden kanssa ja siivilöin veden. Mikäli alkuperäistä ohjeistusta oikein tulkitsin, merilevä olisi kuulunut laittaa saippuaan mukaan. En muistanut mitata tarkkaa veden määrää ennen levän ja veden sekoittamista, siksi päädyin siivilöimään veden jotta saan nestettä varmasti oikean määrän. 

Merisuolasaippuan ainekset yhteiskuvassa. Lipeä puuttuu kuvasta, sitä ujostutti.

Keräsin keittiöön kaikki tarvittavat ainesosat ja tarvikkeet. Aineksen näkyvät reseptissä ja kuvassa, tässä vielä lista työvälineistä joita käytin: 

•   tarkka vaaka (tarkkuus  1g)
•  sauvasekoitin
•  kattila kookosrasvan sulatusta varten
• pieni kippo lipeän mittaamista varten
• kannellinen lasipurkki lipeän ja veden sekoittamista varten
• pari muovikannua öljyn ja veden mittaamista varten
• riisiniöljylle oma mitta-astia
• silikoninuolija (tällä sai viimeisetkin öljytipat mitta-astioista ulos)
•  harso (tällä siivilöin merileväveden, tämä toimenpide ei kuulunut alkuperäiseen ohjeeseen)
•  metallilusikka
•  kertakäyttöiset suojahanskat
• saippuamuotit (joista osan vuorasin leivinpaperilla)

 

 

Tästä saippuan valmistus alkoi:

 

Ihan ensin puin päälleni pitkähihaisen hupparin. Pitkät hihat suojaavat mahdollisilta lipeä- tai saippuamassaroiskeilta. Laitoin lisäksi suojahanskat. Varsinaisia suojalaseja minulla ei ollut; silmälasit saivat toimittaa suojalasien virkaa. 

 Mittasin ainekset…

 

Lipeä..

merilevävesi...

oliiviöljy...

risiiniöljy...

..ja kookosrasvan punnitus.

Sitten laitoin kookosrasvan sulamaan kattilaan, levy oli kakkosella. 

Kookosrasva sulamassa

Kun kookosrasva oli sulanut, laitoin kattilaan myös muut rasvat, sekoitin hieman ja vein rasvaseoksen parvekkeelle jäähtymään. Rasvaseoksen tulisi olla Käsintehtyä  Saippuaa –kirjan mukaan noin huoneenlämpöistä. (Minun rasvani ei ihan niin viileää tainnut olla kun lisäsin lipeäliuoksen.)

Lipeäliuoksen tekemistä jännitin kovasti. Käteni taisivat hieman täristä kun mittailin lipeää! Lisäsin lipeän tosi varovasti veteen. Tämä on tärkeää: Lipeä lisätään aina veteen, vettä EI saa missään nimessä kaataa lipeän päälle. Muuten lipeä saattaa poksahdella, räiskyä ja roiskua. 

Kun kaikki lipeä oli vedessä, aloin hitaasti pyöritellä kannella suljettua lasipurkkia jotta lipeä sekoittuisi veteen. Tässä vaiheessa lipeä kuumenee. Se todella kuumeni, ajattelin että lipeä kehittäisi hieman lämpöä, mutta purkki oli veden kohdalta todellakin kuuma. Sekoitus on hyvä tehdä tiskialtaan päällä varmuuden vuoksi.

Lipeän huljuttelua. Tätä jännitin kovasti! Seoksen tekeminen onnistui hyvin, vaikka seos kuumeni enemmän kuin osasin odottaa.

Kun lipeärakeet olivat sulaneet, kaadoin seoksen kattilaan rasvan joukkoon. Tässä pätee sama sääntö kuin veden ja lipeän kanssa: ensin rasva, sitten lipeä. Tässä vaiheessa huokasin helpotuksesta. Minua eniten jännittänyt vaihe oli hoidettu kunnialla! 

Keittiössä parvekkeen ovi oli raollaan, mutta tässä vaiheessa laitoin oven auki ihan kokonaan. Rasva-vesi-lipeäseoksesta lähti epämiellyttävä kemikaalinhaju jota ei kannata hengitellä. Haju ei ollut niin voimakas kun olin ajatellut mutta jotenkin tosi epämiellyttävä kuitenkin. 

Seos kiisselöityi nopeasti.

Surauttelin seosta sauvasekoittimella ja se lähti kiisselöitymään tosi hyvin. Sauvasekoitin kannattaa pitää sekoitusastian pohjassa jotta sekaan ei tule ilmakuplia. Välillä pyörittelin keitosta varovasti niin että sauvasekoitin ei ollut päällä. Montaa minuuttia ei tarvinnut surruttaa kun arvioin kiisselin olevan sopivaa; seos muistutti vanukasta tai kakkutaikinaa ja kiisselikuviot pysyivät pinnalla jonkin aikaa. 

Lisäsin suolan ja tuoksun saippuuaan kun seos oli kiisselöitynyt.

Tässä vaiheessa lisäsin joukkoon paketillisen (800 grammaa) karkeaa merisuolaa ja vapaalla kädellä hajustetta. Sekoitin lisukkeet huolellisesti silikoninuolijalla. Hajustepullossa oli noin 10 ml ja käytin pullosta ehkä viidenneksen tai neljänneksen. Nyt ainakin tuntuu että tuo oli liikaa, toivottavasti tuoksu miedontuu ajan mittaan! Ainakin Saara Kuhan Käsintehtyä Saippuaa –kirjassa tuoksuöljyjä neuvotaan yleensä laittamaan reilusti enemmän kuin 10 ml, joten en osannut arvata että noin pienestä määrästä noin vahva tuoksu tulisi. Mutta ehkä Saara tietää, varmaankin tuoksu tosiaan miedontuu ajan mittaan! :)

Alkuperäisessä suolasaippuan ohjeessa sanottiin että tämä massa kovettuu todella nopeasti. Minun massani ei kovettunut ihan saman tien, ehdin hyvin annostella riisipuurolta näyttävän seoksen muotteihin. Kun kävin parin tunnin päästä saippuoita tsekkaamassa, olivat ne jo mukavasti jämähtäneitä. Illalla irrotin saippuat muoteistaan. Parhaiten saippuat irtosivat niistä muoteista joihin olin laittanut suikaleen leivinpaperia, mutta irtosivat muutkin ihan nätisti. 

Tältä saippuat näyttävät tänään. Leikkasin yhden saippuapalan puoliksi; leikkauspinta on osittain siisti ja suora, osittain saippua "murtui".

Vaikka nämä ovat valmiita muottiin valettuja paloja, leikkasin yhden palasen eilen puoliksi testin vuoksi. Kun kuvasta näkyy, alkuosa leikkautui tosi siististi, loppuosa ikään kuin murtui. Tykkään enemmän tuosta ”murtuneesta” pinnasta, sen kun saisi koko pinnalle suolasaippuahalkoa leikatessa. Kivoja nämä valmiit palatkin toki ovat! (Kuva saippuoista muoteissaan löytyy eilisestä postauksestani.)