Itse tehty saippua avokadoöljystä ja kurkkumehusta

Tämän saippuan tekeminen oli hauskaa! :) Nuo kukkakuviot ovat vielä pehmeisiin saippuapaloihin painettuja, muksusaippuamassasta aikoinaan tehtyjä pikkusaippuoita. Painelin ne näihin saippuoihin hetken mielijohteesta kun saippuahalkoa leikatessani huomasi saippuan olevan vielä tosi pehmeää. Aika veikeitä näistä tuli! 

Minulla on ollut jonkin aikaa kaapissa odottamassa Gracefruitin Kurkku-tuoksuöljyä; olen haaveillut jonkun keveänraikkaan suihkusaippuan tekemisestä. Toisaalta taas on kovasti kiinnostanut testata saippuassa avokadoöljyä jonka sanotaan olevan hoitava ja muutenkin mainio öljy saippuan valmistukseen. Lisäksi avokadoöljystä tulee saippuaan kauniin vihreä väri.
 

Avokado ja kurkku samassa saippuassa kuulosti ihan hyvältä kombolta joten miksipä ei! Kurkkutuoksu sopii vihreän saippuan tuoksuksi kivasti ja  nesteeksi vielä kurkkumehua niin tuoksulla on ihan looginen yhteys saippuan valmistusaineisiin.

Rasvoina käytin avokadoöljyä, oliiviöljyä, kookosrasvaa, sheavoita ja risiiniöljyä. Avokadoöljy ja sheavoi huolehtivat hoitavuudesta, oliiviöljy on hoitava myös ja ylipäätään hyvä pohjarasva saippualle, kookosrasva tuo rakenteeseen kovuutta ja saippuaan vaahtoavuutta ja risiiniöljy buustaa kuplia ja vaahtoa myös. Lisäsin massaan lisäksi teelusikallisen vihreää savea väriä varmistamaan.

Kukkien painelu saippuaan onnistui melko hyvin; aluksi laitoin kukan pariin saippuaan tosi reunaan minkä johdosta saippua hiukan lohkesi reunalta. Lohkeamat oli saippuan pehmeyden ansiosta helppo muovata umpeen mutta ulkonäkö hieman kärsi. Loput kukat asetin ihan keskelle eikä näkyviä lohkeamia juuri tullut. Leikkasin kukkia myös hiukan ohuemmiksi jolloin koristeet eivät ”levittäneet” saippuapalaa niin paljon. 

Mehupurkkimuotti antoi aika paljon periksi joten halko ”pullistui” keskeltä. Halusin näistä säännöllisemmän muotoisia joten leikkasin reunoja suoremmiksi reilulla kädellä. Leikkasin myös halon pinnan pois; massa kuumeni ja kuohui hiukan muottiinlaiton jälkeen joten pinta muistutti jähmetyttyään lähinnä röpelöistä matelijannahkaa. En oikein tykännyt joten pois vaan!

Leikkausroippeista muovailin palloja. Palleroita tuli aika paljon ja niitä  aion käyttää jonkun muun saippuan koristeena.  Kokeilematta on vielä esimerkiksi oliiviöljysaippua tai sen paranneltu versio, sellaiseen nämä saattaisivat sopiva ihan kivasti! 

Tässä vielä kuva SoapCalcin saippualaskelmasta, siitä löytyvät rasvojen, veden ja lipeän tarkat määrät.

Nätti mutta arvaamaton

Pitkästä aikaa löytyi aikaa saippualle! Tein kasvosaippuaa jossa osa on höystetty hoitoturpeella, osa vihreällä savella. Tämän erän valmistus ei mennyt ihan ongelmitta ja tämä postaus käsitteleekin niitä "haasteita" joita tämän saippuerän kanssa vastaan tuli. 

Kun olin sekoittanut lipeän ja veden ja sulattanut rasvat, oli ainesten yhdistämisen ja sauvasekoittimen vuoro. Tuntui ettei saippua kiisselöidy ollenkaan. Tarkoitus olikin jättää kiisseli ensimmäisessä vaiheessa aika löysäksi ja surrutella kunnolla vasta höysteiden lisäämisen jälkeen. 

Ei tarvinnut varoa liian tömäkkää kiisseliä sillä tämä massa ei paksuuntunut vaikka kuinka sekoitin. Lopulta luovutin ja jaoin litkun kahtia; toiseen osaan lisäsin hoitoturvetta, toiseen vihreää savea. Ja armotonta vatkausta taas. Rakenne ei parantunut juuri ollenkaan. 

Tarkoitukseni oli tehdä ”kaksikerroksinen” saippua jonka alaosa olisi ollut tummanruskea ja yläpuoli vaalean vihreä. Kuviointia en suunnitellut testaavani. Kaadoin ensin turvelitkun muottiin, sen jälkeen aloin varovasti kaataa vihreää lientä. Eihän se tietenkään nätisti pinnalle jäänyt vaan katosi turpeeseen! 

Loppuosa vihreästä saippuakiisselistä jäi kuitenkin päällimmäiseksi ja saippuahalon pinta oli soman vihreä, pienillä ruskeilla kuvioilla. Tasaisen kaksikerroksista tästä ei taatusti tulisi joten ihan vaan testin vuoksi pyöräyttelin massaa vielä grillitikulla, jos se vaikka toisi jotain mukavaa kuviota. 

 

En odottanut suuria kun vein saippuan jähmettymään. Suunnittelin odottavani pari päivää jotta voisin kokeilla tuleeko saippuasta leikattavaa tavaraa ollenkaan. Yllätys oli suuri kun saippua alkoi ihan oikeasti jähmettyä hyvinkin pian. Wohoo!!!

Muttamutta.. Halon pinta pisaroi. Neste tuntui liukkaalta = olisiko niin etteivät rasvat ja lipeä olleet sekoittuneet kunnolla? Eihän tästä tullut edes kunnon kiisseliä joten siltä vaikutti. Kuvasta näkee että nestettä oli pinnalla ihan reilusti. 

Seuraavana aamuna pinta ei enää kiillellytkään öljyisenä; se tuntui kostealta edelleen mutta tuommoisia ”lammikoita” ei enää ollut. Uskaltauduin leikkaamaan saippuan (hanskat kädessä) ja voi vitsi miten nätti kuvio halosta paljastui! :)

 

Vaikka saippuan pinta olikin jo ”matta”, saippuamuottia vasten olleet pinnat kiiltelivät edelleen. :/ Leikkauspinnoista ei kuitenkaan tihkunut nestettä tai rasvaa. Saippuassa on myös pieniä reikiä mutta olen 99% varma että ne ovat ilmakuplia. Vatkasin saippuamassaa semmoisella raivolla ettei ole mikään ihme jos ilmaa on massan joukkoon joutunut! Ilmakuplia näyttäisi myös olevan vain ruskeassa osassa saippuaa joka oli kevyempää ja nestemäisempää. 

En oikein tiedä mitä tälle saippualle tekisin. Vaikka pinnan neste jonnekin katosikin, silti takaraivossa kummittelee epäilys etteivät lipeä ja rasva ole sekoittuneet kunnolla ts. saippuassa olisi neutraloitumatonta lipeää. Se tarkoittaisi sitä ettei saippuaa voi käyttää. :/  Jätän saippuan kuitenkin kypsymään eli minulla on ainakin kuukausi aikaa suunnitella mitä tälle ihan nätille mutta hiukan epäilyttävälle erälle tekisin!

Nestesaippuaa saippuapaloista

Siinä sitä nyt on, nestesaippuaa! :) Tein tämän saippuan Kotikemistin Pienen Pajan ohjeita noudattaen, valmiista saippuapaloista raastamalla. Lyhykäisyydessään jomma menee niin että saippua raastetaan, päälle kaadetaan kuumaa vettä, annetaan asettua puoli vuorokautta ja tsekataan tilanne. Jos saippua vaikuttaa lirulta > lisätään saippuaraastetta, jos taas tönköltä, lisätään vettä.

"Limaisuutta" voi vähentaa sekoitamalla joukkoon glyseriiniä. Ihan oikeasta saippuasta tehty saippua on rakenteeltaan kiisselimäisempää kuin kaupan "nestesaippuat" jotka eivät ole oikeaa saippuaa nähneetkään. Niissä on puhdistavia aineita mutta saippuaa ne eivät sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Ihan hyviä pesuaineita toki silti!

Minun saippuani meni melkoiseksi liistriksi (kuten alempaa näette) ja lisäsinkin nestesaippuani joukkoon vettä ja glyseriiniä rakennetta parantamaan. Glyseriiniä laitoin tähän reilun puolen litran saippua-annokseen vajaan ruokalusikallisen verran. Koostumuksesta tuli lopulta tosi miellyttävä. :)

Tein nestesaippuani aiemmin valmiustamastani Muksusaippuasta; se on ainoa palasaippuani jonka joukossa ei ole mitään rouheita tai heiniä tai suolaa! Porkkanamehulla ja tyrniöljyllä värjättyjen saippuoiden väri oli haalistunut tosi vaaleaksi joten oli aika vinkeää huomata kuinka kirkkaan keltaista nestesaippuaa tästä tuli!

Muksusaippuoiden tuoksuiksi olin aikanani lisännyt kardemumman ja appelsiinin eteerisiä öljyjä. Niistä oli jäljellä pieni aavistus. Halusin nestesaippuasta raikkaan tuoksuista joten lisäsin sekaan hiukan appelsiin eteeristä öljyä, ihan vaan näppituntumalta.

Saippuapalat säilyvät hyvin ilman mitään säilöntäaineita mutta nestesaippuasta en ollut niin varma. Minulla oli korkkaamaton pullo Optiphen-säilöntäainetta jota myös laitoin nestesaippuan joukkoon hieman, ihan vaan säilyvyyttä varmistamaan.

Alunperin minun piti tehdä vain pikkiriikkinen testierä mutta kun aluksi saippua oli liian lirua, lisäsin saippuaraastetta.. minkä jälkeen nestesaippuani muuttui liisteriksi. Joten lisäsin vettä. Ei tätä onneksi ämpäritolkulla tullut kuitenkaan; pari nestesaippuapulloa vain. :)

Tämä ei ole saippuan lopullinen muoto; lisäsin kuvan ottamisen jälkeen vettä ja glyseriiniä. Ihan pätevän oloista nestesaippuaa tästä lopulta tuli, ja prosessi oli aika helppo! Hiukan testailua jä säätämistä, mutta ei mitenkään vaikeaa kuitenkaan. :)

Palashampoo soijasta ja Soapcalc

Leimasin vielä pehmeisiin shampoopaloihin "kylttireunukset" tavallisella kumisella paperileimasimella ja raaputin tekstin reunusten sisään grillitikulla. Siivoan nuo roippeet vielä pois kunhan saippua on kovettunut enemmän.

Ihka ensimmäisen shampoopalan valmistaminen sai ajatusmyllyn käyntiin. Olut-muna-shampoossa munan keltuaisen pitäisi tuoda tukkaan kiiltoa ja keltuaisen lesitiinin sanotaan ryhdistävän hentoa tukkaa. Minun hiukseni ovat hentoa laatua joten ryhdistävyys sopii minun shampoolleni mainiosti.

Vaan mistä muista aineksista lesitiiniä löytyisi? Lesitiiniä on myynnissä ihan sellaisenaan, sitä voisi kokeilla, mutta hauskempaa olisi etsiä aineita jotka sisältävät sitä luonnostaan. Soijassa sitä ainakin vaikuttaisi olevan!

Soijaöljyä näemmä käytetään kaupallistenkin (luomu)shampoiden ainesosana.Olen myös tutkinut kaupan palashampoiden INCI-listoja ja löytänyt niistäkin soijaan viittaavia ainesosia. Kun vielä googlaamalla löysin lehtijutun jossa Vihreän kosmetiikan pajalla lisättiin palashampoomassaan soijajauhoa, kypsyi ajatus tehdä soijashampoota.

Ja jos teemana on soija, sitähän täytyy laittaa mukaan monessa muodossa! Soijamaitoa voi käyttää saippuan nesteenä ja soijaöljy sopii yhdeksi rasvaksi. Soijajauhoa voi ripsaista sekaan muuten vaan (vaikken oikein edes tiedä mikä sen merkitys saippualle käytännössä tulee olemaan).

 Eka oma resepti

Saippuaominaisuuksiltaan soijaöljy on lähinnä hellävarainen eikä sitten juuri muuta, mutta pienen osan sitäkin voi sekaan laittaa kun soijasaippuaa kerran tehdään. Ekolon shampoossa soijaöljyn sanotaan hoitavan päänahkaa. Sehän passaa! Jospa siitä tulisi samalla sitä ryhdistävää lesitiiniä..?

Mukaan ajattelin lisätä tietysti myös soijajauhoa, vaikka minulla ei tosiaan ole aavistustakaan mitä se saippuassa saa aikaan, tuoko se kenties silkkistä tuntua kuten vaikkapa maissitärkkelyksen ja perunajauhon sanotaan tekevän vai onko sen funktio jokin ihan muu. Luotan kuitenkin FLOW kosmetiikkaan; jos soijajauho kelpaa heidän tuotteisiinsa, kelpaa se minunkin palashampooseeni. :)

Soija-aineiden lisäksi piti tietysti kehitellä vielä varsinainen saippuamassa. Eli mikä rasva tuo riittävää kovuutta, mikä pesevyyttä ja mistä tulee vaahtoavuutta. Hoitavuuttakin shampoossa saisi olla, mutta ei mielellään samassa määrin kuin olut-munashampoossani on.

Soijajauhoa saippuakiisseliin

Katsoin shampoopalan valmistukseen liittyviä Youtube-videoita, luin blogeja ja keskustelupalstoja aiheen tiimoilta. Monenlaista näkemystä parhaasta shampoopalan sisällöstä löytyi, yhdistelin tietoja hiukan ja päädyin tekemään kookosrasvapohjaisen shampoon jossa mukana on tietysti myös oliiviöljyä ja muina rasvoina kaakaovoita, risiiniöljyä ja pikkuisen myös soijaöljyä.

Vaikka resepti on tehty muiden ohjeiden pohjalta, sanoisin että tämä on ihka ensimmäinen oma reseptini!  Viilattavaa varmasti löytyy, mutta on tämä silti askel eteenpäin saippuamaakarina! :)

Muottina käytin pitkästä aikaa maitopurkkikaukaloa.

 

 

Suunnitteluapua Soapcalcista

Säädin reseptin rasvamääriä loistavan Soapcalcin avulla. Soapcalc on laskuri jonka tietokannassa on ominaisuustietoja valtavasta määrästä saippuanvalmistukseen käytettävistä rasvoista ja öljyistä.

Syöttämällä rasvojen määrät ohjelmaan, saa tulokseksi taulukon jossa arvioidaan valittujen rasvojen perusteella millaisia ominaisuuksia saippualla on. Lisäksi ohjelma laskee tarvittavan veden ja lipeän määrän. Mahtavaa!

Tällaisen tulosteen Soapcalcista saa kun on syöttänyt ohjelmaan haluamansa rasvat ja niiden määrät. Laskelmassa näkyvät tarvittava veden ja lipeän määrä (lipeän oikea määrä on se kaikkein tärkein pointti tässä!) ja numerokoodeilla arviot tulevan saippuan ominaisuuksista. Laskelmassa näkyvät myös eri ominaisuuksien suositusarvot. Tämän saippuareseptin kaikki ominaisuudet mahtuvat suositusarvojen sisään. Kun kokemusta kertyy lisää, voi suositusarvoista poiketa ihan tarkoituksellakin.

 

 

Tuoksuna greippiä ja hunajaa

Saippuamassan valmistus meni tällä kertaa ihan oppikirjan mukaan. Soijamaidon sisältämät sokerit lisäsivät massan ylikuumenemisriskiä mikä käytännössä tarkoittaa sitä että saippua saattaa "kuohua" muotissaan ennen jähmettymistä. Massa kuumenikin selvästi muottiinlaiton jälkeen. Saippuahalon pintaan ilmestyi kuumenemisen seurauksena pieni railo mutta sekin oli vain pieni kosmeettinen haitta.

Jos massa olisi kuumennut enemmän ja pinta olisi rikkoutunut oikein kunnolla, olisin laittanut saippuamuotin massoineen parvekkeelle tai pakkaseen jäähylle. Tätä ei tällä kertaa tarvinnut kuitenkaan tehdä.

Perusaineiden lisäksi laitoin saippuaan hieman tuoksua; en osannut päättää laittaisinko hunajan tuoksua vaiko jotain raikasta. Päädyin laittamaan sekä Honey Wash -tuoksua että greipintuoksuista tuoksuöljyä. Näistä kahdesta greippi dominoi selvästi ja tuoksu onkin melko androgyyni. Sopii mielestäni sekä miehiseen että naiselliseen makuun. :) Jatkossa taidan pysytellä kuitenkin yhdessä tuoksuöljyssä kerrallaan. Tuoksusekoitukset teen mieluummin eteerisillä öljyillä.

 

Kokeilin saippuan leimaamista myös kukkaornamettileimasimella ja lumihiutaleleimasimella. Molemmat ovat paperin leimaamiseen tarkoitettuja, suht matalia ja pehmeitä kumileimasimia. Lumihiutaleet näkyvät silti melko hyvin, kukkaornametti jäi melko matalaksi ja huomaamattomaksi. Parhaiten saippuan leimaaminen toimii yksivärisissä saippuoissa ja nimenomaan saippuan leimaamiseen tarkoitetuilla leimasimilla. Saippuan pintaan voi tehdä kuvioita myös raaputtamalla (ks."shampoo"-teksti) mutta jälki ei ole yhtä siistiä kuin leimoilla.

Saippuat käytössä, tilannekatsaus

Vasemmalla kamomillasaippua, keskellä tyrnisaippua, oikealla merisuolasaippua.

Saippuaharrastukseni aloittamisesta on vierähtänyt sen verran aikaa että olen jo päässyt testaamaan ensimmäisiä saippuoitani. Nyt on "välitilinpäätöksen" aika: Ne ovat ihania! :D Tällä hetkellä käytössä ovat merisuolasaippua, kamomillasaippua ja tyrnisaippua. 

Suolasaippua on ykkönen

Suosikkini on suolasaippua, ihan ensimmäinen ihan itse tehty saippuani. Pidän sen ulkonäöstä, se vaahtoaa ja puhdistaa sopivasti ja käytön myötä se on muuttunut vain kauniimmaksi. Nyt se on kuin veden hioma pyöreämuotoinen kivi! Suolakiteet eivät juuri tunnu pestessä mutta ne ovat kauniita kuvioita saippuan pinnassa. Ja toki suola tekee saippuasta samalla iholle lempeämmän. 

Tuoksutin suolasaippuan Nautical-nimisellä tuoksuöljyllä. Tuoksu oli aluksi ihan järkyttävän voimakas, tuntui kuin koko kämppä olisi tuoksahtanut merelliseltä partavedeltä! Ajan myötä tuoksu on miedontunut ja nyt saippuassa on mieto aavistus tuoksua, juuri sopivasti. Sen huomaa mutta se ei varmasti häiritse. 

Vaahtoava tyrnisaippua

Kakkoseksi kiilaa tyrnisaippua; se vaahtoaa saippuoista runsaimmin. Vaahto on melko isokuplaista. Tyrnisaippuan tuoksuna oli kardemumman ja appelsiinin eteerisiä öljyjä. Appelsiini haihtui harmi kyllä nopeasti olemattomiin ja kardemummakin tuoksuu enää vain vähän. Eteeriset öljyt taitavat tosiaan olla haastavia saippuan tuoksuttamisessa! Jatkossa pyrin pohtimaan eteeristen öljyjen tuoksuja enemmän myös tuoksun kestävyyden kannalta ja säästää herkimmin haihtuvat pääasiassa muihin kuin saippuatarkoituksiin.

 

Tyrnisaippuan pinnan tyrnirouhe”koristeet” tuntuivat ja näyttivät aluksi roskilta ja niitä irtoili runsaasti. Kuvaa kun katsoo niin kyllähän ne roskilta nättävät vieläkin. ;)  Ei paras mahdollinen ratkaisu käytettävyyden kannalta siis! Saippuamassassa oleva rouhe sen sijaan näyttää ihan nätiltä eikä häiritse pesua; se kuorii pestessä lempeästi. 

Käyttöön ottamani saippua oli erän epämuotoisin emmekä sitä ole vielä ehtineet kovin paljon kuluttaa joten se ei ole ehtinyt hioutua mukavan pyöreäksi. Ajan myötä sitten!

Kamomillasaippua kuorii kivasti

Kamomillasaippuan valmistusprosessi onnistui todella hyvin oikeastaan joka vaiheessa. Lopputuloskin on varsin kelvollinen; väri on sitä mitä odotinkin ja pala toimii kuten saippuan kuuluukin. 

Tässä saippuassa pinnalle ripoteltu kuivattu kamomilla ei häiritse lainkaan. Saippuamassassa oleva kuivattu kamomilla puolestaan kuorii erittäin hyvin; en olisi uskonut että hennon näköinen teeaines todella tuntuu pestessä!

 

Sopiva koko ja viimeistely tuovat käyttömukavuutta

Saippuoiden mallista noin yleisesti voisi sanoa että terävien kulmien pyöristäminen toisi käyttömukavuutta. Taidan jatkossa käytellä kuorimaveistä saippuan paloittelun tai muotista irrotuksen jälkeen. Toki kulmat käytössä kuluvat, mutta kyllä se hetken vie kuitenkin. 

Samoin iiiiisot saippuapalat voivat olla aluksi hiukan hankalia käyttää. Varsinkin jos saippualla kätösiään pesevät myös pienet lapset. Toki tämäkin helpottaa saippuan kulumisen myötä mutta ehkäpä en jatkossa laita suorakaidemuottejani ihan niin täyteen kuin ekaa suolasaippuaa tehdessäni. 

 

Vatkattu karitevoi tuoksuu ja toimii!

Olen minä saippuan lisäksi jotain muutakin testannut:  Vaahdottamani karitevoi-jojobaöljyvoide on pysynyt varsin käyttäjäystävällisessä muodossa eikä ole ensimmäisen päivän jälkeen kovettunut lisää. Ihan aluksihan voide oli koostumukseltaan suorastaan kermavaahtomaista. Myöhemmin samana päivänä voide oli muuttunut selvästi jähmeämmäksi. 

Ensimmäisen päivän jähmettymisestä huolimatta vatkattu karitevoi on minusta huomattavasti mukavampaa käyttää (=vähemmän kovaa) kuin vatkaamaton karitevoi. Rasvaseokseen lisäämäni litsean eteerinen öljy on aivan ihanan tuoksuista ja tekee tuo voiteen käyttöön extramukavuutta.