Suppilovahverot!

Siinä niitä on, suppilovahveroita!

Aina kun minulle jää omaa aikaa, laitan kumpparit jalkaan ja suuntaan metsään. Olen löytänyt pari suppilovahveropaikkaa, mahtavaa! En missään nimessä ole kokenut ja kaikentietävä sienestäjä. Itse asiassa, noloa tunnustaa, mutta syksyn ensimmäisellä sieniretkellä en edes tunnistanut suppilovahveroa vaikka sellaisia näin. Poimin kyllä sienen, pyörittelin sitä käsissäni - ja heitin pois. (!!!!)

Samana iltana telkkarista sattui tulemaan uutispätkä jossa näytettiin suppilovahveroita. En meinannut saada unta kun otti niin päähän etten ollut suppiksia tunnistanut! Seuraavan päivän luennot olivat vasta iltapäivällä joten heti aamusta lompsin kumppareineni takaisin metsään ja löysin suppiksia ihan mukavasti. Siitä asti olen käynyt säännöllisesti kiertelemässä metsässä jalkoihin tuijottelemassa. :)

..ja vähän kantarellejä tai kanttarellejä

Aloitin sienestyksen aika myöhään syksyllä mutta myös joitakin kantarellejä  (aika usein sienen nimi kirjoitetaan väärin, kahdella t:llä, ”kanttarellejä”) on mukaan tarttunut myös. Keräämäni suppilovahverot kuivaan talven varalle. Suppilovahveroiden kuivaaminen on ilmeisesti paras tapa säilöä kyseiset sienet. Kantarellit puolestaan ovat ehdottomasti parhaimmillaan tuoreina, mutta ne voi myös pakastaa paistamisen jälkeen. 

Kantarellejä en ole kovin isoja määriä löytänyt, mutta anoppi keräsi ja siivosi meille niitä valtavan kasan joten eipä tuolla niin väliäkään, kiitokset vaan anoppilaan! Täytyy varmaan laittaa hänelle vaihdokiksi kuivattuja suppilovahveroita. :)

Sienten kuivaaminen uunissa ei oikein onnistunut

Aiemmin minulla ei ole ollut mahdollisuus käydä sienessä joten sienten säilömistä ei ole tarvinnut edes ajatella. Nyt olen opetellut kuivausniksejä. Ensin kokeilin uunikuivausta. Ei toimi meillä ei. Uuni on vanha, varmaan 70-80 –luvun taitteesta eikä se todellakaan ole kiertoilmauuni. Uudemmissa uunimalleissa kuivaaminen saattaa onnistua ihan hyvinkin, kannattaa ainakin kokeilla!

Tärkeä pointti uunikuivaamisessa on, että uunin lämpötila ei saa ylittää viittäkymmentä astetta. Kaikissa uuneissa ei ole harmi kyllä edes mahdollisuutta valita niin alhaista lämpötilaa. Meillä on, joten päätin testata. Levitin sienet uunipellille leivinpaperin päälle, säädin uunin noin neljäänkymppiin ja laitoin sienet uuniin. Varmuuden vuoksi jätin uunin luukun hiukan raolleen metallisen kauhan avulla; näin ilma pääsee vaihtumaan paremmin. Ja sitten odotin. Ja odotin. Ja odotin. 

Kyllä sienet alkoivat kuivua, mutta tuskastuttavan hitaasti. En uskaltanut jättää uunia yöksi päälle, joten jatkoin kuvaamista seuraavana päivänä. Sienet menivät aivan mustiksi. Ne eivät siis palaneet tai hiiltyneet, ne vaan kutistuivat nesteen haihtuessa hieman ja muuttivat väriään. Tokihan väri kuivauksen yhteydessä hiukan muuttuu, mutta ei sienten mustiksi pitäisi mennä!

Vasemmalla ei-ihan-vielä-kuivat suppilovahverot, keskellä harson päällä kuivatut suppikset ja oikealla uunissa kuivatut suppilovahverot. Uunikuivatut eivät ole palaneita vaikka siltä näyttävätkin!

Parempia menetelmiä suppilovahveroiden kuivaamiseen

No, kyllä sienet lopulta kuivuivat, mutta ei tuo uunimetodi kovin tehokkaalta tuntunut ainakaan meidän uunilla. Seuraavan sienisaaliin kuivasin ihan vain levittelemällä sienet väljästi harson päälle. Kuivuminen kesti, mutta tulos oli mielestäni parempi (ainakin nätimpi) kuin uunimenetelmällä. Kuivumiseen meni useita päiviä, mutta ei se kauheasti haitannut kun sienet eivät olleet tiellä. Onneksi meillä on tuo yksi toistaiseksi ”ylimääräinen” huone jota voi käyttää tämäntyyppisiin tarkoituksiin!

Ihan rutikuiviksi en sieniä tunnu saavan kummallakaan menetelmällä. Niidenhän kuuluisi olla niin kuvia että rapsahtavat poikki paksuimmasta kohdastaan. Meillä taitaa olla sen verran kostea huoneilma etteivät sienet kerta kaikkiaan vaan kuivu niin kuiviksi. 

Investointipäätös: kasvikuivuri!

Kun sieniä näyttäisi edelleen tulevan, tein henkilökohtaisen investointipäätöksen: tilasin hyötykasvikuivurin. Tai sienikuivurin tai kasvikuivurin, miksikä sitä nyt yleensä sanotaankaan. Päädyin Sopu-merkkiseen kuivuriin. Tuolla se nyt hurisee! :) Saa nähdä millaista jälkeä nyt tulee! Odotukset ainakin ovat korkealla.  

Hinta oli melko kova;  149 euroa mutta uskoisin kuivurin olevan hintansa väärti. Minulla on suunnitteilla kaikenlaista muutakin kuivattavaa. Nyt alkaa ”humputtelubudjetti” olla aikalailla käytetty toistaiseksi, mutta jospa ainakin tuo Sopu-kuivuri maksaisi itsenä takaisin ajan kanssa!

Kuivatut suppilovahverot ovat ihan loistava ruoka-aine: niistä voi tehdä suppilovahverokeittoa, suppilovahverokastikettta, niitä voi lisätä vaikka mihin! Ajattelin ympätä niitä ainakin härkäpapupihveihin ja ihan pienenä muruna vaikkapa lihamureketaikinan joukkoon. Terveellisiäkin suppilovahverot ovat; niissä on ainakin kuituja, proteiineja, B-ryhmän vitamiineja ja monia kivennäis- ja hivenaineita kuten esimerkiksi rautaa ja sinkkiä. Täytyy päästä pian testaamaan näitä ihan itte kerättyjä ja kuvattuja suppiksia, nam!