Kookosöljyynkin voi maseroida!

Heinäkuun hellesäät ovat parhainta aikaa maseroida rohtoja kookosöljyyn! Kun lämpötila pysyttelee korkealla, kookosöljy muuttaa olomuotonsa kokonaan nestemäseiseksi > maserointi onnistuu. Maserointi tarkoittaa kasvin uuttamista öljyyn. Uuttaessa kasvin makuaineet (tai rohdoissa vaikuttavat aineet) liukenevat öljyyn ja ovat öljyn seassa helposti käytettävässä muodossa.

Kookosöljy sopii ihonpuhdistukseen ja kosteusvoiteeksi

Olen puhdistanut kasvoni jo pitkään kookosöljyllä; jos olen käyttänyt päivällä meikkiä, hieron saippuapesun jälkeen kasvoilleni hieman kookosöljyä ja pyyhin ylimääräiset pois vanulapulla. Meikinrippeet lähtevät tehokkaasti, myös vedenkestävä ripsiväri. Samalla kasvot saavat kosteutta ja voitelua.

Kookosöljy saattaa kuulostaa turhan tuhdilta kasvovoiteelta mutta ainakin minun epäpuhtaalle sekaiholleni se on toiminut aivan loistavasti. Naama ei kiillä, iho tuntuu miellyttävältä ja meikki lähtee viimeisiä hitusia myöten.

Porkkanasta A-vitamiinia, piharatamolla ihon tulehduksia vastaan

Maseroimalla kookosöljyyn saa lisättyä iholle hyödyllisiä tehoaineita. Minä maseroin tällä kertaa kuivattua porkkanaa ja piharatamoa. Porkkana sisältää runsaasti iholle hyödyllistä beetakaroteenia - beetakaroteenista muodostuva A-vitaamini taas on tunnettu varsinaisena "ihovitamiinina".

Piharatamon puolestaan tuhoaa bakteereja ja sitä voidaan käyttää muun muassa tulehdusten hoidossa. Moni varmaan tietäänkin perinteisen tavan käyttää ratamonlehtiä "laastarina". Piharatamon sanotaan myös tehostavan ihosolujen muodostamista mistä on apua esimerkiksi arpien häivyttämisessä.

Jos mahdollista, maserointiin kannattaa käyttää kuivattuja kasveja. Kun kasveissa ei ole nestettä, öljy säilyy paremmin. Maserointi itsessään on helppoa: kuivatut kasvit ja öljy laitetaan lasipurkkiin, purkin kansi kiinni ja odotellaan. Viikon tai parin päästä tehoöljy on valmista käytettäväksi. Öljyksi kelpaa melkeinpä mikä tahansa kosmetiikassa käytettävä öljy, esimerkiksi oliiviöljyä käytetään usein. Öljyä voi myös hieman lämmittää ennen maserointia, lämpö ilmeisesti tehostaa maseroitumisprosessia.

Lapsille omat saippuat porkkanasta ja tyrnistä

Kun kerran saippuatehdas on käynnissä niin urakoidaan sitten kunnolla! Tein lapsia ajatellen Muksusaippuaa jälleen kerran Saara Kuhan kirjan ohjeella. Ostin aiemmin tällä viikolla porkkanamehua saippuaa varten ja tyrniöljykapseleita muuten vaan, näitähän piti päästä testaamaan. Sekä porkkana että tyrni tuovat saippuaan lämpimän keltaista sävyä niiden sisältämän karoteenin ansiosta. Kuten kaikki luonnonvärit, nämäkin ilmeisesti haalistuvat ajan myötä ja etenkin valoisassa säilytettäessä. Eipä tuo haittaa, kunhan jonkin verran aurinkoista värivivahdetta jäisi jäljelle.

Tein saippuat tällaisella reseptillä: 

50 g kookosrasvaa

400 g oliiviöljyä

50 g auringonkukkaöljyä

100 g porkkanamehua

20 g vettä

teelusikallinen perunajauhoa

63 g lipeää 

(kahden tyrniöljykapselin sisältö puolikkaaseen saippuamassaan)

Hunajaisen näköinen saippuaseos ennen kiisselöitymistä. Ripsaisin sekaan hiemn perunajauhoa silkkistä tuntua tuomaan.

Alkuperäisessä ohjeessa nesteenä oli perunoiden keitinvettä ja saippuakiisseliin lisättiin koristeeksi  unikonsiemeniä. Perunoiden keitinveden ideana on lisätä saippuaan hitunen tärkkelystä joka tuo saippuaan silkkistä tuntua. Se on minusta aika hauska idea! Vaikka minun saippuoissani onkin nesteenä vettä ja porkkanamehua, halusin silti kokeilla miten tärkkelyslisä vaikuttaa ja ripsaisinkin saippuamassan joukkoon teelusikallisen perunajauhoa. Se sekoittui saippuakiisseliin sauvasekoittimella ihan nätisti eikä klimppejä tai muita ongelmia ilmennyt. 

Perunoiden keitinveden korvasin siis porkkanamehulla ja vedellä (ja teelusikallisella perunajauhoa). Jaoin kiisselin kahteen osaan ja toiseen osaan laitoin lisukkeeksi parin tyrniöljykapselin sisällön. Ajattelin testata minkä verran vahvan oranssinpunaisen tyrniöljytilkan lisääminen vaikuttaa saippuan väriin. Ei näemmä paljonkaan, ainakaan kun perusmassa on porkkanamehupohjainen. Täytyy testata joskus tyrniöljyä myös vesipohjaiseen massaan! Saippuafoorumilta luin että tyrniöljy voisi tuoda pienenäkin määränä saippuaan kauniin keltaisen värin. 

Alkuperäinen muksusaippuan ohje on tuoksuton, itse lisäsin saippuaan viisitoista tippaa kardemumman eteeristä öljyä. Tuo auringonkeltainen väri ja kardemumman lämmin tuoksu sopivat minusta hyvin yhteen.

Silikonimuotit testiin

Kiisselöityminen kesti kymmenisen minuuttia. Kiisseli olisi voinut olla ehkä hiukan tukevampaa mutta jospa tästäkin saippuoita tulee. Jaoin kiisselin kahteen osaan joista toiseen lisäsin tyrniöljyä kahdesta kapselista. Sekoitin öljyn lusikalla. Massan värinmuutos oli tosi pieni. Tarkasti katsoen erottaa että tyrnillä terästetty saippua on hitusen tummempaa sävyltään, valokuvassa sävyero ei taida näkyä. Molempien, tyrnin ja porkkanan ominaisväri on oranssi joten värinmuutoksen pienuus ei varsinaisesti yllättänyt. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan mitä väreille tapahtuu saippuan kypsyessä. 

Kun lasten saippuoista on kyse, kuviomuotit ovat mukavampia kuin tavalliset palat. Kukka- ja sydänmuotteja löytyi valmiina joten käytin niitä. Hiekkakakkumuotteihinkin saippuoita voisi tehdä mutta meidän hiekkakakkumuotit oat vähän turhan isoja saippuoille. Kukilla ja sydämillä siis mennään! Onneksi pojat tykkäävät molemmista. 

Saippuat muoteissaan valmiina säilytystilaan vietäväksi. Rapatessa roiskui, mutta vahinkoja ei sattunut. Pöydän pinnat onkin hyvä suojata vaikkapa sanomalehdellä saippuaa tehdessä. Metallinen tiskitaso ei saippuaroiskeista hätkähdä.

Suuresta oliiviöljymäärästä johtuen tämä saippua kovettuu hitaasti. Illalla se oli vielä ihan lirua, seuraavana päivänä se oli jo hiukan kovettunut, tosi pehmeää kuitenkin edelleen. Ajattelin antaa saippuoiden olla muoteissaan pari-kolme päivää ja vielä hetken pakastimessa ennen irrottelua. Saa nähdä mitä näistä tulee!