Voidepalat, kiinteä voide käsille ja vartalolle

Voidepalat eli kiinteä voide valmistetaan seuraavasti: ainekset sulatetaan, sekoitetaan ja kaadetaan purkkiin jähmettymään. Voila, voidepala on valmis! :) Miksi ihmeessä en ole tehnyt näitä aikaisemmin? Vaahdotettu karitevoi sai nyt kilpailijan vartalovoidesuosikkinani! Kiinteä voide toimii mahtavasti niin käsivoiteena kuin vartalovoiteenakin.

Näihin ihka ensimmäisiin voidepaloihin laitoin kaakaovoita, karitevoita, aprikoosinsiemenöljyä, mehiläisvahaa ja tuoksuksi aromaattista laventeliöljyä. Ainoa asia jota palojen valmistamisessa jännitin, oli se että irtoavatko palat oikeasti muoteistaan. Pelko oli turha. Ensimmäinen irroitus vaati hiukan kopauttelua ja naputtelua pöydän reunaa vasten mutta suht helposti palat purkeistaan lähtivät.

Varasin paloille kaksi erikokoista purkkia joista molemmat jätin hiukan vajaiksi. Pienemmän palan olen jo melkein käyttänyt; hölväilen sitä ihooni silloinkin kun iho ei tunnu kuivalta, voidepalaa on vain jotenkin tosi mukava käyttää! :)

Voidepalaa voidaan käyttää hieromalla palaa suoraan ihoon. Rasvaa voi levittää toki myös sulattamalla voidetta käsien välissä ja levittämällä käsistä ihoon, tämä on makuasia. :)   Kaakaovoi on huippuhyvä rasva voidepaloihin; se on kova mutta hoitava. Kaakaovoi onkin oikein hyvä pohja omalle voidepalareseptille!

Laventelintuoksuiset voidepalat

• 50 g kaakaovoita
• 30 g karitevoita
• 20 g aprikoosinsiemenöljyä
• 10 g mehiläisvahaa
• aromaattista laventeliöljyä

Punnitse kovat rasvat ja mehiläisvaha ja laita ne kattilaan hellalle. Sulata miedollä lämmöllä (ykkösellä). Kun rasvat ovat melkein sulaneet, punnitse aprikoosinsiemenöljy, ota kattila hellalta ja lisää öljy rasvoihin. Sekoita. Lisää haluamasi tuoksu (minulla laventeli), sekoita vielä kertaalleen huolella ja kaada puhtaisiin , öljyllä voideltuihin purkkeihin. Anna jäähtyä.

Mehiläisvaha ei ole ollenkaan välttämätön ainesosa voidepaloissa; lisäsin sen varmuuden vuoksi kovuutta tuomaan kun näissä paloissa oli mukana myös juoksevaa öljyä melko paljon. Tuoksua valittaessa kannattaa varmistua ettei aromaattinen öljy ärsytä ihoa. 

Ihana laventeli

Laventeli on klassinen tuoksu jota moni rakastaa. Toiset eivät sen hiukan yrttisestä tuoksusta välitä. Itse en aluksi ihastunut tuoksuun mutta nyt nuuhkin sitä jo tosi mielläni! :) Laventelin tuoksun sanotaan rauhoittavan joten se sopii oikein hyvin illalla käytettäviin voiteisiin. Ainakin itse olen nukkunut "laventelirasvauksen" jälkeen kuin tukki! :D Toki moni muukin asia vaikuttaa unen laatuun mutta hyvän tuoksun tuoma mielihyvä saa oloni levollisemmaksi, johtuipa se sitten laventelin aromaterapeuttisista ominaisuuksista tai ei. :)

Kahdeksan asiaa blogistista

Sinipellavainen lähestyi minua hauskalla haasteella: kerro kahdeksan asiaa itsestäsi. Koska omasta itsestä puhuminen on kivaa, tartun tähän nyt heti kun minulla on pitkästä aikaa hetki blogillekin!  ;)

Tunnustusten ja haasteiden henkeen kuuluu haastaa uusia blogeja mukaan, mutta pidätän oikeuden olla listaamatta mitään tiettyjä blogeja mukaan. Satunnaisia faktoja on kyllä huikean hauskaa käydä lukemassa muiden blogeista joten olkaa hyvät ja ottakaa haaste vastaan, ketkä tätä sitten luettekin! :) (Ja napatkaa kuva mukaan, se kuuluu tähän haasteeseen.)

Koska uteliaisuudellani ei ole äärtä eikä määrää, vastatkaa ihmeessä vaikkapa kommenttiosioon vaikkei blogia olisikaan! :)

Tässä muutamia juttuja minusta:

1. Lemipiruokani on hampurilainen. Kaikenlaiset hampurilaiset; sekä itse tehdyt ”gurmeet” että Mäkkärin läpyskät. 
2.  Olin nuorempana kasvissyöjä usean vuoden ajan.  Muu perhe syö lihaa ja yleensä minäkin nykyään siinä samalla. Ja nyt voin syödä niitä hampurilaisia. :P 
3.  En kauheasti tykkää matkustamisesta. Lentokentillä odottelu on minusta tosi ankeaa 
4.  Pienet possut ovat minusta yksi suloisimmista asioista maailmassa!  
5.  En ole lukenut Taru Sormusten Herrasta –kirjoja 
6.  Minulla ei ole ajokorttia 
7.  Laulan usein itsekseni 
8.  Minusta olisi hauskaa perustaa bändi. Vaikka en osaa oikeastaan soittaa mitään. Enkä juuri laulaakaan. Ehkä se ois sitten punk-bändi? Kyllä minä punkin vaatimat kolme sointua kitaralla osaan! :D  Elämä on nyt niin kiireistä ettei uusille harrastuksille kerta kaikkiaan ole aikaa... Mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä. :) Jos siis muutaman vuosikymmenen päästä listoille pompahtaa eläkeläisnaisten perustama punk-orkesteri, voi hyvinkin olla että olen yksi sen jäsenistä. :)

Hedelmäpommin tuoksuinen viinietikkahiushuuhde hiuksille

Viinietikasta tehty hiushuuhde on nerokas juttu; halpa, helppo ja toimiva! Etikkahuuhde ei varsinaisesti hoida hiusta mutta tekee tukasta kauniin, kiiltävän ja helposti kammattavan. Toimintaperiaate on yksinkertainen: hapan huuhde sulkee shampoon avaamat hiussuomut mikä tekee hiuksesta sileän. Parasta tässä on ettei viinietikasta tehty hiushuuhde hoitoaineena jätä hiuksiin ylimääräisiä kemikaaleja jotka olisivat hiuksille tai iholle haitallisia. :)

Viinetikkahiushuuhteen tekeminen on helppoa: pari ruokalusikallista valkoviinietikkaa tai omenaviinietikkaa puoleen litraan vettä ja "hoitoaine" on valmis. Etikan määrän kanssa ei tarvitse olla ihan millintarkka, voit hyvin testata mistä koostumuksesta juuri itse pidät. Viinietikat ovat suht mietoja ja siten parempi vaihtoehto hiuksille kuin esimerkiksi väkiviinaetikka joka on selvästi happamampaa ja voimakkaamman tuoksuista. Itse olen yleensä tehnyt huuhteeni valkoviinietikasta. Monen mielestä omenaviinietikka tuoksuu vähemmän etikkaselle ja sitä käytetäänkin yleisesti huuhteissa. 

Hedelmäpommia hiuksiin

Kaupassa silmiini osui Rajamäen vadelmalla maustettu persikka-omenaviinietikka, vaikutti veikeältä vaihtoehdolta hiushuuhteeseen! :) Kyllä tässäkin etikka tuoksuu, mutta sen lisäksi tässä on ihan omanlaisensa hedelmäinen vivahde. Tuoksusta tulee mieleen Valion Hedelmäpommi-niminen jugurtti! Tuoksu ei jää hiuksiin tukan kuivuttua (kuten ei viinietikan tuoksu ylipäätään) mutta ihan hauskaa vaihtelua tämän käyttö on ollut. Ostamassani pullossa on vanhan mallinen etiketti, linkistä näet uuden joka on minusta aika kiva. :)

Viinietikkahuuhteet sopivat erityisesti meille jotka pesemme hiuksemme palashampoolla; esimerkiksi FLOW-kosmetiikka suosittelee hapanhuuhteen käyttöä palashampoopesun jälkeen. Hiukset huuhdellaan normaalisti pesun jälkeen ja puristellaan kuivemmaksi. Huuhde kaadetaan tai hiuksiin ja päänahkaan, levitellään sormin niin että hiukset selviävät jonka jälkeen tukan voi puristaa kuivaksi ja kuivata pyyhkeellä tavalliseen tapaan. Jos etikan tuoksu hirvittää, voi hiukset myös huuhdella viileällä vedellä hapanhuuhtelun jälkeen. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

Tänä vuonna aion perustaa puutarhan

Siinä se nyt on, otsikossa, uudenvuodenlupaukseni julkisesti julistettuna! Se, minkä kokoinen puutarhani tulee olemaan, on vielä arvoitus itsellenikin. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, saan keväällä kaupungin palstapuutarhalta vuokralle Oman Palstan jota viljellä! :)  Helsingissä kaupungin puutarhapalstat ovat huippusuosittuja ja joillekin palsta-alueille on useamman vuoden jono. Jonotan kotiani lähinnä olevalle palstapuutarhalle ja olen nyt aika lähellä jonon kärkeä. Pidän peukkuja ja varpaita pystyssä ja ristissä jotta palstoja vapautuisi ja minullekin riittäisi yksi!


Jos Kun saan palstan, viljelen siellä paitsi keittiökasviksia, tietysti myös semmoisia asioita joita voin hyödyntää kosmetiikan valmistamisessa. Kehäkukka on ilmeisesti varma ja helppo kasvatettava, joten sitä ainakin. Laventelia voisi kokeilla. Ja rosmariinia, kamomillaa, helokkia, jajajaja.. vaikka mitä!!!!

Mutta toistaiseksi on parasta ottaa pää pois pilvistä ja asetella jalat tukevasti maahan: palstaa ei minulla vielä ole, joten valmistaudun henkisesti myös siihen että puutarhani tulee sijaitsemaan parvekkeella, muutamassa ruukussa. Samaan syssyyn muistutan itseäni myös siitä että palstanhoito ei ole vain mehiläisten surinan kuuntelua kukkasten keskellä pötkötellen vaan melkoisen raskasta työtä etenkin keväällä/alkukesästä. Eikä ole itsestään selvää että viljelykset onnistuisivat. (Mutta tulee sinne niitä kukkasiakin ja perhosia ja mehiläisiä ja harvennusporkkanoita ja oman maan salaattia! Ainakin vähän! :) )

Parvekkeella olen kaikenlaista kasvatellutkin jo useampana vuonna. (Että kokeneita puutarhureitahan tässä ollaan, hohhoh.) Jos käy niin että sama parvekelinja jatkuu, kutistuu tietysti myös puutarhani kasvivalikoima suunnitellusta. Siinä tapauksessa keskitän saippua/kosmetiikkapuolella tarmoni luonnosta saataviin raaka-aineisiin, joita niitäkin riittää vaikka kuinka! Koivu, piharatamo, metsämansikan lehdet jne... Tulisi jo kevät! :)

Musla-blogissa ihana tulostettava kalenteri 2013!

Onko seinäkalenteri vuodelle 2013 vielä hankkimatta? Eipä hätää: blogi nimeltä Musla tarjoaa aivan ihastuttavan kalenterin jonka voi itse tulostaa! Suoraan tulostettavaan kaleteriin pääset tästä.

Blogiin kannattaa tutustua muutenkin; se  on pullollaan kaikkea kaunista - kuvat ovat upeita ja kuvissa monenlaista nättiä. :) Itsekin löysin blogin vasta tänään, kun Hesarin Nyt-liite vinkkasi facebookissa blogin kivasta "lukijalahjasta".

Iloinen lumikasa

Olen koulun vuoksi tälläkin viikolla muutamaan otteeseen käynyt Helsingin keskustassa. Lunta on paljon! Isoja lumikasoja on siellä täällä, paikoin jalkakäytävät ovat muuttunut kapeiksi kinttupoluiksi ja ajoväylät kynnöspelloksi. Ja lunta tulee lisää melkein joka päivä. En ihmettele ettei kaupungin aurauskalusto meinaa pysyä perässä. Ihan kauheaa kaaosta täällä ei tänä vuonna mielestäni silti ole ollut kuten joskus aiemmin. Tai ehkä lumisuuteen alkaa vain jo tottua, tämän on jo ties kuinka mones vuosi peräkkäin kun lunta tupruttaa taivaan täydeltä.

Minulla on usein kamera mukana ihan arkisillä työ-tai koulumatkoillakin. Tällä kertaa kuvailin kaupunkiin syntynyttä lumivuoristoa ja valkoista pyryä. Kuvia purkaessani huomasin että yksi lumikasa hymyili kameralle! Aika veikeää. :) Kuvatessa en kasan muikeaa ilmetta hoksannut lainkaan, ilahdutti kuitenkin jälkeenpäin huomata että kuvaan sattui juuri tuollainen iloinen yksilö. :)

Shampoopalat käytössä, kokemuksia

Olen tehnyt kahdenlasita palashampoota; ensin oranssia olut-munashampoota Tinttamarin tevoksia –blogista löytämäni ohjeen pohjalta, toiseksi tein soijashampoota omalla reseptillä. Nyt olen ehtinyt ottaa molemmat jo käyttöön ja olen kyllä tyytyväinen! :)

Olut-munashampoo on saanut oranssin värinsä puhdistamattomasta palmuöljystä. Muina rasvoina tässä on kookosrasvaa ja oliiviöljyä jota saippuassa on aika runsaasti. Tämän saippuan kovettuminen kesti useamman päivän ja kyllä se vieläkin on rakenteeltaan melko pehmeää. Ei tuosta pehmeydestä suurta haittaa ole; shampoopala vain kuluu nopeammin.Toisaalta pehmeydestä johtuen vaahdotus sujuu tosi nopeasti.

Käsin vaahdottaessa olut-munashampoon vaahto on hiukan ”voidemaista” minkä veikkaan johtuvan isosta oliiviöljymäärästä. Tukkaan vaahdottaessa vaahto on runsasta ja kermaista. 

Hyvin pesee!

Ja se pesuteho sitten: epäilin että tämä palashampoo saattaisi korkeahko ylirasvoitusprosenttinsa vuoksi turhankin hoitavaa ohuille, rasvoittuville hiuksilleni. Ihan hyvin tämä on kuitenkin onneksi toiminut!

Tämä palashampoo taitaa itse asiassa sopia hiuksille varsin hyvin. Hiusten kuivuttua ne tuntuvat ilmavilta pitkään eivätkä hiukset rasvoitu nopeammin kuin muita palashampoita käytettäessä.  Tukka pysyy puhtaan tuntuisena pitkään. Plussaa tälle olut-munashampoolle annan myös oranssista väristä josta tykkään tosi paljon.

Alhaisempi rasvaprosentti voisi silti (minulle) sopia ihan hyvin, varsinkin jos ottaisin käyttöön hoitoaineen latvoille. Nythän huuhtelen hiukseni pesun jälkeen vain viinietikkahuuhteella. Näin talvella korkeasta ylirasvoitusesta ei tunnu olevan haittaa, katsotaan kuinka käy keväällä.

Soijashampoo on kovempaa mutta tukka tykkää molemmista

Soijashampoo on väriltään vaalea, beige varmaan kuvaa tuota sävyä parhaiten. Se on rakenteeltaan huomattavasti kovempi kuin olut-munashampoo. Vaahdotus vie enemmän aikaa, ilmeisesti juuri kovuudesta johtuen.

Hyvä lopputulos tälläkin tulee; tukka on puhdas ja mukavan tuntuinen pesun jälkeen. En osaa sanoa onko tukan likaisuusasteessa eroa seuraavaan suihkuun mennessä verrattuna olut-munashampoopesuun. Ylipäätään aika pieniä erot taitavat olla kun vertaillaan eri shampoopaloja.

Saippua shampooksi hienosäädöllä

Hiukset voisi mielestäni ihan hyvin pestä myös ihan vaan saippuakäyttöön tehdyllä saippualla sillä erot tavallisen kotitekoisen saippuan ja palashampoon välillä ovat loppujen lopuksi tosi pieniä. Kannattaa tietysti varmistaa ensin ettei saippuassa ole aineita jotka voisivat olla jotenkin haitallisia hiuksille. Mieleen tulee esimerkiksi suola; se kuivattaa ja karkeuttaa tukkaa vaikka iholle hyvä aine onkin. Toinen shampoissa vältettävä asia ovat väriaineet; jotkut niistä saattavat värjätä hiusta. 

Jos saippuaa tekee erityisesti hiusten pesua varten, kannattaa toki valita sellaisia ainesosia jotka ovat (omalle) tukalle hyväksi. Esimerkiksi blondille sopii kirkastava kamomilla ja tummatukalle sävyä syventävä nokkonen.  Olut ja kananmuna ovat myös sellaisia aineita joita on käytetty hiusten hoitamiseen jo isoäitien aikaan. Turpeella taas on hoidettu hiuspohjaa ja koivunlehtivedellä huuhdeltu tukka saunasta tullessa.

En kuitenkaan näe estettä etteikö tukkaa voisi pestä myös ”suihkusaippualla” sillä mitään merkittävää peruseroa ei shampoopalojen ja tavallisen saippuan valmistamisessa ole. Lähinnä kyse on hienosäädöstä ja ehkä jonkin verran myös mielikuvista. :)