Uusi erä huulirasvaa

Olen viimeksi tehnyt huulirasvaa reilu vuosi sitten joten on korkea aika tehdä lisää! Aiemmat huulirasvat on käytetty ja on joku puikko tainnut kadotakin. Viimeksi maustoin huulirasvan kahvivoilla. Tykättiin mieheni kanssa molemmat, mutta nyt ajattelin kokeilla jotain muuta, semmoista mikä olisi enemmän lastenkin makuun. Varastossa oli kokonaan korkkaamaton mangoaromiöljy joten testasin sitä tähän huulirasvaerään. Mukavalta tuoksui ja maistui! :)

 

Mangontuoksuinen huulirasva, resepti

• 8 g mehiläisvahaa
• 15 g kaakaovoita
• 7 g avokadoöljyä
• 1 g aromiöljyä (mango)

Huulirasvoihn tarvittavat ainesmäärät ovat niin pieniä ettei näitä kannata sulatella suoraan kattilassa. Pieni metalliastia, vaikkapa desilitramitta sen sijaan toimii hyvin. Vesihaude sulattaa ainekset lempeästi ja tasaisesti eikä mikään pääse taatusti kärähtämään.

Ihan aluksi sulatin mehiläisvahan, sitten lisäsin kaakaovoin pieninä paloina ja hiutaleina. Lopuksi lisäsin joukkoon avokadoöljyn ja aromiöljyn. Huulirasvaan käyttämäni avokadoöljy on poikkeuksellisesti väriltään vaaleaa, yleensähän tuo on vihreää. Vaalea väri tuntui kuitenkin sopivammalta vaihtoehdolta mangoaromin kanssa.

Kun rasvat olivat sulaneet, kaadoin nesteen varovasti hylsyihin. Huulirasvat jämäköityivät nopeasti viileällä parvekkeella. Jähmettymisen jälkeen lisäsin rasvaa vielä pikkuisen jäähtymisen johdosta syntyneisiin "kuoppiin". Tästä ohjeesta tuli jokseenkin tasan kuusi täyttä hylsyä. Jokaiselle perheenjäsenelle omat ja pari varastoon tai kavereille annettavaksi.

Lasten huulirasvat merkkasin heidän nimillään teollisuusmerkintätussilla, ilahtuivat kovin tästä simppelistä pakkauksen "tuunauksesta". :) Kivan tuunauksen voisi saada myös jollain nätillä kuvioteipillä!

Piharatamo, kehäkukka & kamomilla vs. vesirokko

Kesällä uutettu piharatamo-kookosöljy pääsi tositoimiin kun perheen neljävuotiasiin iski vesirokko. Apeekkiin ei heti oireiden alettua päästy joten oma yrttiapteekki tuli apuun ensihädässä. Pienen potilaan yöllinen kutina rauhoittui hieman kun hölväsin koko pojan kasvoista varpaisiin ratamo-kookosöljyllä, onneksi! Muistan hämärästi omasta lapsuudestani millainen piina vesirokko oli.

Sen lisäksi että on kurjaa nähdä lapsi niin tuskaisena, kutisevat potilaat myös valvottavat perheen aikuisia: kuumeeseen on saatava myös öisin juotavaa aina kun janottaa, kutinaa pitää yrittää helpottaa keinolla millä hyvänsä ja muutenkin hoivailla. Ihan vain jo se että lapsi saa empatiaa ja huolenpitoa varmasti osaltaan rauhoittaa sairasta lasta. Sen myötä vanhemmatkin saavat nukkua hieman pidempiä unipätkiä.

Rohtoja kylpyöljyyn

En ollut varautunut näin suureen kysyntään kun ratamoöjyä laitoin maseroitumaan joten jotain täydennystä piti saada nopeasti. Parin viikkoa kestävään uuttamiseen ei ole nyt aikaa joten kokeilin oikotietä: lämmitin ihoa rauhoittavia kuivattuja yrttejä ja kookosöljyä uunissa miedolla lämmöllä. Lämpö pitää kookosöljyn juoksevana ja edesauttaa uuttumisprosessia. Liiasta kuumuudesta ei kuitenkaan ole hyötyä, se vain tuhoaa vaikuttavia aineita. Pidin siis uunin hieman alle 50 asteessa.

Improvisoitu hoitoöljy kutiavalle, rikkoutuneelle iholle

• 4 dl kookosöljyä
• iso kourallinen kuivattuja kehäkukan kukintoja
• 1 rkl kamomillan kukintoja
• 5 kpl kuivattuja piharatamon lehtiä

Laitoin kokonaiset kehäkukan ja kamomillan kukat ja ratamonlehdet lasipurkkiin, lämmitin kookosöljyn juoksevaksi ja kaadoin rohtojen päälle. Lämmitin uunin n. 50 asteeseen ja laitoin kannella suljetun lasipurkin uuniin. Annoin öljyn muhia uunissa kolme-neljä tuntia. Siivilöin öljystä kuivatut rohdot sideharson avulla ja hoitava öljy oli valmista.

Jos olisin osannut varautua vesirokkoon, olisin tehnyt kehäkukasta ja ratamosta mehiläisvahalla jämäköitettyä salvaa. Silloin olisin tehnyt öljyuutteessta mahdollisimman vahvaa: purkki täyteen kehäkukkaa ja öljyä päälle. Olisin myös  maseroinut rohtoja öljyyn ilman uunia ja huomattavasti kauemmin, parisen viikkoa. Salvaa olisin sivellyt nimenomaan ihon rakkulakohtiin.

Toimii myös kylpyöljynä ja kuivan ihon hoitoon

Jossittelu ei tietenkään kannata joten rohtoöljystä tuli kaiketi melko mietoa. Kookosöljy itsessäänkin tuo hieman apua ihon kutinaan joten nyt meillä mennään periaatteella "enemmän on enemmän". Öljyä on sen verran paljon että sillä voi huoletta voidella lapsen ihon aivan kauttaaltaan ja usein. Kutinaa on kuitenkin muuallakin kuin vesirokkorakkuloiden kohdalla; iho kutisee jo silloin kun rakkula on vasta tulossa joten pienet potilaat arvostavat kun öljyllä lotrataan oikein kunnolla.

Omatekoisten öljyjen lisäksi meillä luotetaan myös perinteiseen lääketieteeseen vesirokko-oireiden helpottamisessa: mies haki apteekista vaahtoa jonka pitäisi helpottaa erityisesti vesirokkoista ihoa. Rohtoöljylle on silti edelleen käyttödä: lorautan sitä lasten kylpyveteen. Sillä tavalla öljy levittyy tosi hyvin aivan joka puolelle kehoa. Talvella poikasten iho vaatii joka tapauksessa rasvausta joten rohdoilla vahvistettu kookosöljy on tähän tilanteeseen ihan omiaan.

Kuivattua kehäkukkaa, kamomillaa, piharatamoa ja siankärsämöä.
Näistä tulee hoitava ja rauhoittava hauduke kylpyvettä varten.

Öljylisän ohella olen välillä uuttanut rohtoja kylpyveteen. Pakkaan kourallisen kehäkukkaa ja toisen kourallisen muita yrttejä sideharsopakettin, laitan paketin ämpäriin ja kaadan päälle lämmintä vettä. Annan hautua hyvän tovin ja lisään haudukkeen kylpyveden joukkoon.  

Kookosöljyynkin voi maseroida!

Heinäkuun hellesäät ovat parhainta aikaa maseroida rohtoja kookosöljyyn! Kun lämpötila pysyttelee korkealla, kookosöljy muuttaa olomuotonsa kokonaan nestemäseiseksi > maserointi onnistuu. Maserointi tarkoittaa kasvin uuttamista öljyyn. Uuttaessa kasvin makuaineet (tai rohdoissa vaikuttavat aineet) liukenevat öljyyn ja ovat öljyn seassa helposti käytettävässä muodossa.

Kookosöljy sopii ihonpuhdistukseen ja kosteusvoiteeksi

Olen puhdistanut kasvoni jo pitkään kookosöljyllä; jos olen käyttänyt päivällä meikkiä, hieron saippuapesun jälkeen kasvoilleni hieman kookosöljyä ja pyyhin ylimääräiset pois vanulapulla. Meikinrippeet lähtevät tehokkaasti, myös vedenkestävä ripsiväri. Samalla kasvot saavat kosteutta ja voitelua.

Kookosöljy saattaa kuulostaa turhan tuhdilta kasvovoiteelta mutta ainakin minun epäpuhtaalle sekaiholleni se on toiminut aivan loistavasti. Naama ei kiillä, iho tuntuu miellyttävältä ja meikki lähtee viimeisiä hitusia myöten.

Porkkanasta A-vitamiinia, piharatamolla ihon tulehduksia vastaan

Maseroimalla kookosöljyyn saa lisättyä iholle hyödyllisiä tehoaineita. Minä maseroin tällä kertaa kuivattua porkkanaa ja piharatamoa. Porkkana sisältää runsaasti iholle hyödyllistä beetakaroteenia - beetakaroteenista muodostuva A-vitaamini taas on tunnettu varsinaisena "ihovitamiinina".

Piharatamon puolestaan tuhoaa bakteereja ja sitä voidaan käyttää muun muassa tulehdusten hoidossa. Moni varmaan tietäänkin perinteisen tavan käyttää ratamonlehtiä "laastarina". Piharatamon sanotaan myös tehostavan ihosolujen muodostamista mistä on apua esimerkiksi arpien häivyttämisessä.

Jos mahdollista, maserointiin kannattaa käyttää kuivattuja kasveja. Kun kasveissa ei ole nestettä, öljy säilyy paremmin. Maserointi itsessään on helppoa: kuivatut kasvit ja öljy laitetaan lasipurkkiin, purkin kansi kiinni ja odotellaan. Viikon tai parin päästä tehoöljy on valmista käytettäväksi. Öljyksi kelpaa melkeinpä mikä tahansa kosmetiikassa käytettävä öljy, esimerkiksi oliiviöljyä käytetään usein. Öljyä voi myös hieman lämmittää ennen maserointia, lämpö ilmeisesti tehostaa maseroitumisprosessia.

Voidepalat, kiinteä voide käsille ja vartalolle

Voidepalat eli kiinteä voide valmistetaan seuraavasti: ainekset sulatetaan, sekoitetaan ja kaadetaan purkkiin jähmettymään. Voila, voidepala on valmis! :) Miksi ihmeessä en ole tehnyt näitä aikaisemmin? Vaahdotettu karitevoi sai nyt kilpailijan vartalovoidesuosikkinani! Kiinteä voide toimii mahtavasti niin käsivoiteena kuin vartalovoiteenakin.

Näihin ihka ensimmäisiin voidepaloihin laitoin kaakaovoita, karitevoita, aprikoosinsiemenöljyä, mehiläisvahaa ja tuoksuksi aromaattista laventeliöljyä. Ainoa asia jota palojen valmistamisessa jännitin, oli se että irtoavatko palat oikeasti muoteistaan. Pelko oli turha. Ensimmäinen irroitus vaati hiukan kopauttelua ja naputtelua pöydän reunaa vasten mutta suht helposti palat purkeistaan lähtivät.

Varasin paloille kaksi erikokoista purkkia joista molemmat jätin hiukan vajaiksi. Pienemmän palan olen jo melkein käyttänyt; hölväilen sitä ihooni silloinkin kun iho ei tunnu kuivalta, voidepalaa on vain jotenkin tosi mukava käyttää! :)

Voidepalaa voidaan käyttää hieromalla palaa suoraan ihoon. Rasvaa voi levittää toki myös sulattamalla voidetta käsien välissä ja levittämällä käsistä ihoon, tämä on makuasia. :)   Kaakaovoi on huippuhyvä rasva voidepaloihin; se on kova mutta hoitava. Kaakaovoi onkin oikein hyvä pohja omalle voidepalareseptille!

Laventelintuoksuiset voidepalat

• 50 g kaakaovoita
• 30 g karitevoita
• 20 g aprikoosinsiemenöljyä
• 10 g mehiläisvahaa
• aromaattista laventeliöljyä

Punnitse kovat rasvat ja mehiläisvaha ja laita ne kattilaan hellalle. Sulata miedollä lämmöllä (ykkösellä). Kun rasvat ovat melkein sulaneet, punnitse aprikoosinsiemenöljy, ota kattila hellalta ja lisää öljy rasvoihin. Sekoita. Lisää haluamasi tuoksu (minulla laventeli), sekoita vielä kertaalleen huolella ja kaada puhtaisiin , öljyllä voideltuihin purkkeihin. Anna jäähtyä.

Mehiläisvaha ei ole ollenkaan välttämätön ainesosa voidepaloissa; lisäsin sen varmuuden vuoksi kovuutta tuomaan kun näissä paloissa oli mukana myös juoksevaa öljyä melko paljon. Tuoksua valittaessa kannattaa varmistua ettei aromaattinen öljy ärsytä ihoa. 

Ihana laventeli

Laventeli on klassinen tuoksu jota moni rakastaa. Toiset eivät sen hiukan yrttisestä tuoksusta välitä. Itse en aluksi ihastunut tuoksuun mutta nyt nuuhkin sitä jo tosi mielläni! :) Laventelin tuoksun sanotaan rauhoittavan joten se sopii oikein hyvin illalla käytettäviin voiteisiin. Ainakin itse olen nukkunut "laventelirasvauksen" jälkeen kuin tukki! :D Toki moni muukin asia vaikuttaa unen laatuun mutta hyvän tuoksun tuoma mielihyvä saa oloni levollisemmaksi, johtuipa se sitten laventelin aromaterapeuttisista ominaisuuksista tai ei. :)

Kahdeksan asiaa blogistista

Sinipellavainen lähestyi minua hauskalla haasteella: kerro kahdeksan asiaa itsestäsi. Koska omasta itsestä puhuminen on kivaa, tartun tähän nyt heti kun minulla on pitkästä aikaa hetki blogillekin!  ;)

Tunnustusten ja haasteiden henkeen kuuluu haastaa uusia blogeja mukaan, mutta pidätän oikeuden olla listaamatta mitään tiettyjä blogeja mukaan. Satunnaisia faktoja on kyllä huikean hauskaa käydä lukemassa muiden blogeista joten olkaa hyvät ja ottakaa haaste vastaan, ketkä tätä sitten luettekin! :) (Ja napatkaa kuva mukaan, se kuuluu tähän haasteeseen.)

Koska uteliaisuudellani ei ole äärtä eikä määrää, vastatkaa ihmeessä vaikkapa kommenttiosioon vaikkei blogia olisikaan! :)

Tässä muutamia juttuja minusta:

1. Lemipiruokani on hampurilainen. Kaikenlaiset hampurilaiset; sekä itse tehdyt ”gurmeet” että Mäkkärin läpyskät. 
2.  Olin nuorempana kasvissyöjä usean vuoden ajan.  Muu perhe syö lihaa ja yleensä minäkin nykyään siinä samalla. Ja nyt voin syödä niitä hampurilaisia. :P 
3.  En kauheasti tykkää matkustamisesta. Lentokentillä odottelu on minusta tosi ankeaa 
4.  Pienet possut ovat minusta yksi suloisimmista asioista maailmassa!  
5.  En ole lukenut Taru Sormusten Herrasta –kirjoja 
6.  Minulla ei ole ajokorttia 
7.  Laulan usein itsekseni 
8.  Minusta olisi hauskaa perustaa bändi. Vaikka en osaa oikeastaan soittaa mitään. Enkä juuri laulaakaan. Ehkä se ois sitten punk-bändi? Kyllä minä punkin vaatimat kolme sointua kitaralla osaan! :D  Elämä on nyt niin kiireistä ettei uusille harrastuksille kerta kaikkiaan ole aikaa... Mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä. :) Jos siis muutaman vuosikymmenen päästä listoille pompahtaa eläkeläisnaisten perustama punk-orkesteri, voi hyvinkin olla että olen yksi sen jäsenistä. :)

Hedelmäpommin tuoksuinen viinietikkahiushuuhde hiuksille

Viinietikasta tehty hiushuuhde on nerokas juttu; halpa, helppo ja toimiva! Etikkahuuhde ei varsinaisesti hoida hiusta mutta tekee tukasta kauniin, kiiltävän ja helposti kammattavan. Toimintaperiaate on yksinkertainen: hapan huuhde sulkee shampoon avaamat hiussuomut mikä tekee hiuksesta sileän. Parasta tässä on ettei viinietikasta tehty hiushuuhde hoitoaineena jätä hiuksiin ylimääräisiä kemikaaleja jotka olisivat hiuksille tai iholle haitallisia. :)

Viinetikkahiushuuhteen tekeminen on helppoa: pari ruokalusikallista valkoviinietikkaa tai omenaviinietikkaa puoleen litraan vettä ja "hoitoaine" on valmis. Etikan määrän kanssa ei tarvitse olla ihan millintarkka, voit hyvin testata mistä koostumuksesta juuri itse pidät. Viinietikat ovat suht mietoja ja siten parempi vaihtoehto hiuksille kuin esimerkiksi väkiviinaetikka joka on selvästi happamampaa ja voimakkaamman tuoksuista. Itse olen yleensä tehnyt huuhteeni valkoviinietikasta. Monen mielestä omenaviinietikka tuoksuu vähemmän etikkaselle ja sitä käytetäänkin yleisesti huuhteissa. 

Hedelmäpommia hiuksiin

Kaupassa silmiini osui Rajamäen vadelmalla maustettu persikka-omenaviinietikka, vaikutti veikeältä vaihtoehdolta hiushuuhteeseen! :) Kyllä tässäkin etikka tuoksuu, mutta sen lisäksi tässä on ihan omanlaisensa hedelmäinen vivahde. Tuoksusta tulee mieleen Valion Hedelmäpommi-niminen jugurtti! Tuoksu ei jää hiuksiin tukan kuivuttua (kuten ei viinietikan tuoksu ylipäätään) mutta ihan hauskaa vaihtelua tämän käyttö on ollut. Ostamassani pullossa on vanhan mallinen etiketti, linkistä näet uuden joka on minusta aika kiva. :)

Viinietikkahuuhteet sopivat erityisesti meille jotka pesemme hiuksemme palashampoolla; esimerkiksi FLOW-kosmetiikka suosittelee hapanhuuhteen käyttöä palashampoopesun jälkeen. Hiukset huuhdellaan normaalisti pesun jälkeen ja puristellaan kuivemmaksi. Huuhde kaadetaan tai hiuksiin ja päänahkaan, levitellään sormin niin että hiukset selviävät jonka jälkeen tukan voi puristaa kuivaksi ja kuivata pyyhkeellä tavalliseen tapaan. Jos etikan tuoksu hirvittää, voi hiukset myös huuhdella viileällä vedellä hapanhuuhtelun jälkeen. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

Tänä vuonna aion perustaa puutarhan

Siinä se nyt on, otsikossa, uudenvuodenlupaukseni julkisesti julistettuna! Se, minkä kokoinen puutarhani tulee olemaan, on vielä arvoitus itsellenikin. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, saan keväällä kaupungin palstapuutarhalta vuokralle Oman Palstan jota viljellä! :)  Helsingissä kaupungin puutarhapalstat ovat huippusuosittuja ja joillekin palsta-alueille on useamman vuoden jono. Jonotan kotiani lähinnä olevalle palstapuutarhalle ja olen nyt aika lähellä jonon kärkeä. Pidän peukkuja ja varpaita pystyssä ja ristissä jotta palstoja vapautuisi ja minullekin riittäisi yksi!


Jos Kun saan palstan, viljelen siellä paitsi keittiökasviksia, tietysti myös semmoisia asioita joita voin hyödyntää kosmetiikan valmistamisessa. Kehäkukka on ilmeisesti varma ja helppo kasvatettava, joten sitä ainakin. Laventelia voisi kokeilla. Ja rosmariinia, kamomillaa, helokkia, jajajaja.. vaikka mitä!!!!

Mutta toistaiseksi on parasta ottaa pää pois pilvistä ja asetella jalat tukevasti maahan: palstaa ei minulla vielä ole, joten valmistaudun henkisesti myös siihen että puutarhani tulee sijaitsemaan parvekkeella, muutamassa ruukussa. Samaan syssyyn muistutan itseäni myös siitä että palstanhoito ei ole vain mehiläisten surinan kuuntelua kukkasten keskellä pötkötellen vaan melkoisen raskasta työtä etenkin keväällä/alkukesästä. Eikä ole itsestään selvää että viljelykset onnistuisivat. (Mutta tulee sinne niitä kukkasiakin ja perhosia ja mehiläisiä ja harvennusporkkanoita ja oman maan salaattia! Ainakin vähän! :) )

Parvekkeella olen kaikenlaista kasvatellutkin jo useampana vuonna. (Että kokeneita puutarhureitahan tässä ollaan, hohhoh.) Jos käy niin että sama parvekelinja jatkuu, kutistuu tietysti myös puutarhani kasvivalikoima suunnitellusta. Siinä tapauksessa keskitän saippua/kosmetiikkapuolella tarmoni luonnosta saataviin raaka-aineisiin, joita niitäkin riittää vaikka kuinka! Koivu, piharatamo, metsämansikan lehdet jne... Tulisi jo kevät! :)